Posts Tagged “Tornio400”

BATTAGLIA NOBILITY-yhtyeelle Tornion kulttuuripalkinto

by Arto.

Battaglia Nobility 1971: Reijo Heikkala (vas.), Esa Joensuu, Jake Voutilainen, Hannu Turunen & Raimo Ahokas

Tornion kaupunki on myöntänyt Tornion kulttuuripalkinnon  Battaglia Nobilityn  soittajille: Jake Voutilainen, Raimo Ahokas, Esa Joensuu, Hannu Turunen ja Reijo Heikkala.

Nuorten miesten yhtye oli se peruskivi, jolle rakentui 1970-luvulla Battaglia-yhtyeen pitkä historia, jonka aikana siinä riitti soittajia  Haaparannan ja Kemin lisäksi  aina Oulua, Kalixia ja Aavasaksaa myöten.

Kunnia heille joille se kuuluu! Kun Battaglia Nobility voitti Popyhtyeiden SM-kisat 13. 12. 1971, se oli lappilaisen nuorisomusiikin virstanpylväs. Sitä ennenkin  400-vuotiaassa Torniossa oli osoitettu raivaajahenkeä ja tehty  ”tunturintakaisia” urotekoja. Tonics oli päässyt levyttämään 1968 Hei Herra Hetkinen-singlen ja Falcons esiintyi 1965 television Me Nuoret-ohjelmassa. Siihen maailman aikaan nuo tapahtumat eivät olleet mitään arkipäivää.

Helsingin Kulttuuritalon finaalissa Battaglia Nobility esitti  omat kappaleensa Fireghost, Down the road ja Thank the Lord. Toiseksi kisassa tuli Riki Sorsan Zoo-yhtye ja kolmanneksi myöhemmin Topi Sorsakoskena tunnetun Kalle Kiwes Blues Band. Poikkeuksellisesti rummuissa  SM-keikalla oli, jo edesmennyt  Olli Tikkala ja torniolaisten esityksestä yksi tuomareista, musiikkitoimittaja Tommi Liuhala kirjoitti Ilta-Sanomissa: ”Battaglia Nobility tenhosi nopeasti erinomaisen melodisilla sävellyksillään ja kilpailun ylivoimaisesti parhaalla laulupanoksellaan. Äänten kuljetuksissa yhtyeen kolme laulajaa olivat suorastaan pieniä virtuooseja.”

SM-voiton jälkeen paria vuotta myöhemmin Battaglia Nobility  kasvoi 7-miehiseksi ja nimi lyheni Battagliaksi, kun mukaan otettiin kemiläinen Pekka Saari ja haaparantalaiset Roland Berg ja Sture Holmberg .

Helmikuussa 1974 Helsingin Finnvoxin studiolla äänitettiin Battaglian ensimmäinen single Kuminen nainen/Itikoita pakoon ja juhannuksen jälkeen taltioitiin myös Lapin ensimmäinen popalbumi Rokkisavotta (RCA), jonka ilmestymistä juhlittiin syksyllä loppuunmyydyllä yhteiskiertueella Hullujussin ja Expressin kanssa.

Vuoden 1974 kuluessa yhtye laskettiin jo, etelän musiikkilehtiä lainaten, kuuluvaksi sen hetken pintabändeihin. Suosiosta kertonee jotain, että yleisön äänestämissä Suosikin Tanssipaikkojen Top Tenissä yhtye oli elokuussa sijalla 8 ja Intro-lehden Pörssissä syyskuussa sijalla 10.

1975 Battaglia alkoi rakoilla ja torniolaiset Jake, Raimo ja Reijo lähtivät yhtyeestä. Vain Hannu sinnitteli mukana vielä vuoden verran.

Kolmikko perusti aluksi yhtyeen Hi-Lights, jonka nimen alla esiintyivät vain hetken, kunnes syntyi Alfa, joka pääsi levyttämään myöhemmin sen hetken kuumimmalle levymerkille Poko Recordsille, jonka ykkösnimiä olivat Eppu Normaali ja Teddy & the Tigers.

Single Hey, hey, hey/ Beautiful Delilah vuonna 1978 oli juurevaa perusrokkausta parhaimmillaan, ja albumiakin suunniteltiin, mutta yhtyeen johtohahmo Jake Voutilainen löi pillit pussiin. Hän möi sähkökitaransa, muutti Amerikkaan ja omistautui klassiselle musiikille. Yksi lopetuksen syy oli punkmusiikin nousu, joka hänestä suosi liikaa energiaa soittotaidon kustannuksella.

Jaken  yksi viimeisistä keikoista oli 1979 Tornion kevyen musiikin katselmuksessa, jonka Alfa odotetuksi voitti ja viimeiseksi kisassa jäi, eka kertaa päätään nostanut Terveet Kädet.

Kun Jake Voutilainen sitten palasi rapakon takaa, vanha rakkaus roots-musiikkiin roihahti jälleen ja  hän julkaisi bluesalbumin Determination, opetti Pop Jazz Konservatorio Lappiassa ja palasi Battagliankin nokkamieheksi vielä 2000-luvun alussa, tehden albumin ja kaksi singleä.

Muusikon ammattia Voutilaisen ohella pisimpään BN-miehistöstä on harjoittanut rumpali Reijo Heikkala, joka soitti myös Tonicsissa, kun muut ovat musisoineet lähinnä muun työn ohessa.

Muut  vuoden 2021 Tornion kultturipalkinnon saaneet ovat elokuvakäsikirjoittaja Karolina Lindgren ja Antti ja Tuija Kohosen Galleria Tila. 

Väylän Pyörre Musiikkiuutiset lämpimästi onnittelee Battaglia Nobilityn soittajia  ja monen muun  lailla jää innolla odottamaan yhtyeen ”kotiinpaluuta” ja Tornionjoen rantalavakeikkaa 13. elokuuta!

Kolumni: MIRA SUNNARI tavoittanut jo yli 150 000 kuulijaa Sade-laulullaan!

by Arto.

Mira Sunnari

Ensisoittonsa  Mira Sunnarin Sade sai hiukan yli kuukausi sitten  Suomen toiseksi suosituimmassa musiikkiohjelmassa Yle Radio Suomen Tarja Närhin Iskelmäradiossa.

Uskomaton kunnia, mutta se todisti myös, että levytys oli  musiikillisesti onnistunut. Tähän mennessä radioiden ja netin kautta Sade-laulun on kuullut jo yli 150 000 ihmistä ja toivon mukaan vuosikymmenten myötä siitä tulee ikivihreä.

Aloin kirjoittaa 1970-luvun lopulla levyarvioita Lapin Kansaan, kun Blues Newsin ja Soundin suuresti ihailemani toimittaja Waldemar Wallenius totesi jossain haastiksessa, ettei hän osaa  mitään soittaa, hän vain fiilistelee.

Nyt olen ”fiilistellyt” musiikkia julkisesti yli 50 vuotta ja hyvin pystyin ilmaisemaan Greatsounds-studion kultasormelle Kime Klemettiselle, millaisen version Bill Withersin Ain`t no sunshine-laulusta halusin. Sainpa levylle mukaan joitain pikkumausteitakin muun muassa Tanita Tikaram-puhallusta ja Sade Adu-rummutusta.

Aikamoinen matka tuli tehtyä ja oli ilo tehdä se tosiammattilaisten kanssa.  Sade-laulussa kaikki meni nappiin ja Mira Sunnari oli täydellinen  sen laulajaksi. Hän pani tunteet peliin ja teki  Aki Sirkesalon less is more-tekstistä kokonaisen.

    Kaikki alkoi hiukan yli vuosi sitten, jolloin tuli kuunneltua lähes kaikki versiot, mitä netistä Ain`t no sunshine-laulusta löysin. Tutkimusmatkani lauluun lähti aivan loistavasta, sielukkaasta Buddy Guyn ja Tracy Chapmanin duetosta, eikähän sen voittanutta löytynyt. Lähimmäksi pääsi Joe Cocker ehkä siksi, että minusta laulu vaatii myös naisäänen läsnäoloa.

    Laulu soi jatkuvasti päässäni ja eräällä lenkillä lauluun alkoi tulla itsestään suomenkielisiä sanoja. Kotiin päästyäni etsin suomenkielistä versiota ja löytyihän semmoinenkin. Sami Saari  esitti sen videopätkässä ja kertoi spiikissä, että Sade-laulun on sanoittanut Thaimaan tsunamissa edesmennyt Aki Sirkesalo, mutta koskaan sitä ei ole levytetty!!!

    Lamppu syttyi! Tästä kaikki lähti! Tulta päin! Väylän Pyörre Recordsko Sade-tekstin levyttäisi ensimmäisenä? OTIN YHTEYTTÄ HETI SAMI SAAREEN! OLENKO MYÖHÄSSÄ? ONKO BIISI JO LEVYTETTY? ONKO SINULLA KOKO TEKSTI?

    Sami oli heti hengessä mukana ja sanoi, että jos saat tekstille julkaisuluvan, erilaisia versioita varmaan tulee lisääkin ja oikeassa oli, sillä kyselyjä on tullut, miten lupa-asiat etenee. Samaan syssyyn kysyin, vielä Akin veljeltä luvan ja kannustusta sieltäkin, mutta kuka laulajaksi?

    Minusta Sade sopi paremmin  naisen tulkittavaksi. Täynnä sielua ja sinistä, lähempänä Bill Withersin alkuperäistä iltanuotiolaulua kuin Sami Saaren bluesrockia.

     Sattuma puuttui peliin. Korona pani artistit miettimään kaikenlaisia uusia keinoja palvella kuulijoita. Mira Sunnari  lupasi Facebookissa,  laulaa videotervehdyksiä  ja  otin  yhteyttä ja lähetin hänelle suomenkielisen sanoituksen. Homma ei kuitenkaan toteutunut  ja meni muutama kuukausi ja kerroin, että teksti on Aki Sirkesalon ja kysyin suoraan,  kiinnostaisiko levyttää kappale.

    Hän innostui.  Kun suostumus oli saatu Miralta, pyörät lähtivät pyörimään vauhdilla. Aki Sirkesalon perikunnan lisäksi levytysaikeelle antoi siunauksensa myös laulun tekijän Bill Withersin (1938-2020) leski Marcia, joka kehoitti jättämään anomuksen käännöstekstille.

    Parin kuukauden päästä tuli Aki Sirkesalon tekstille levytyslupa. Kemiläisten studioässien lisäksi  levylle halusin jonkun vierailijan. Silloin muistin Seittenkaaren kitarakunkun Jonas Isacssonin Evergreen-albumin. Vaikka hänet tunnetaan Roxetten riffikunkkuna, hänen soololevynsä  musa on pehmeää progea, jossa on folk-sävyjä. Semmosta halusin ja sain. Olin häntä monesti jututtanut muun muassa ekaan Poppi-kirjaani ja yhtä hänen keikkaakin olin sumplimassa Haaparannan Pondeen. En kuitenkaan uskonut, että suostuu, mutta tuli heti innolla mukaan levylle.

    Sade oli avaus Mira Sunnarin 20-vuotisjuhlavuoteen. Pohjoisessahan hänet tunnetaan, mutta etelän herättelyyn tarvitaan vielä vähän aikaa. Toivottavasti korona hellittää ja x-tangokuningattaren  hyvä flow jatkuu. Uusien levytysten ja konserttien lisäksi normaaliaikaa odottaa myös hänen toinen näytelmä. Debyytin käsikirjoittajana hän teki vuonna 2015 musiikkinäytelmällä Kylmän Jäljet. Samana vuonna hän julkaisi myös omia lauluja sisältävän esikoisalbuminsa Lumo. Lämmin suositus, jos on jäänyt kuulematta!

    Miran Sade-sinkun  maailman ensiesitys 21.3 ohjelmassa  Tarja Närhin Iskelmäradio

    Päivitys 20.6. 2021

    Arto Junttila

     

     

     

    Haastattelut

    Iltalehti: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/1b4a506d-e831-43c5-b62b-815ae446a511

    Lapin Kansa: https://www.lapinkansa.fi/palo-musiikkiin-on-vahva-tangokuningatar-mira-sunn/3483570

    Radio Pooki: https://www.radiopooki.fi/ohjelmat/marjan-kanssa-kahavilla/a-204165 (Miran kontaktien kautta)

    Yle Kemi: Risto Koskinen

    Radiosuomi.se/Radio Södertälje: https://radiosuomi.se/Haastattelut2020/mirasunnari.mp3

    Yle Radio Suomi-soitot; 

    Tarja Närhin Iskelmäradio: https://areena.yle.fi/audio/1-50764923

    Kalevi Pollarin Jokaniemen Sävelradio: https://areena.yle.fi/audio/1-50770325

    Tiskijorma-Jorma Hietamäki: https://areena.yle.fi/audio/1-50775366

    Maija Salmisen Paikka Auringossa: https://areena.yle.fi/audio/1-50795732

    Löytöjä: YouTubessa 10 000 rikki 20.6., Radio Soi-kanavalla 1oo rikki 22.6.,,,