Bill Wyman`s Rhythm Kings, Hildursborg, Boden 15.10.2005
Nähdä elävä legenda Bill Wyman ja uusi kaupunki Boden. Siinä kaksi hyvää syytä matkaan. Vaikka Boden on yhtä lähellä Torniota kuin Oulu, luulin eksyneeni vähintään Lapin erämaahan. Matkalla törmäsin nimittäin tien yli juoksevaan kettuun, poroon ja näin satoja joutsenia.
Vasta viimeistään silloin kun seisoin hotellin respan jonossa muutaman askeleen päässä pienestä laihasta miehestä, tiesin tulleeni varmasti oikeaan paikkaan. Hän oli entinen Rolling Stones Bill Wyman.
Tunteet pinnan alla
Ensi maanantaina 69 vuotta täyttävä Bill oli Rollareissa ollessaan se hiljaisin ja tuntemattomin jäsen. Hän on kuitenkin kirjoittanut yhtyeestä luotettavimmat teokset. Kolmenkymmenen vuoden aikana hän taltioi kaiken, muun muassa keikkojen biisilistat ja tuhansittain valokuvia Rollareista.
Ei Bill tänäänkään pyri poseeraamaan. Suomen keikkojen jälkeen hän aloitti Ruotsin kiertueensa Bodenista. Yli 500 ihmisen edessä basisti lyhyessä keikkasängessä piti tiukasti tonttinsa ja hymyn häivä kävi hänen kasvoillaan aniharvoin. Useimmiten silloin kun äänessä oli upeaääninen soullauljatar Beverly Skeete.
Jos Bill tyytyi omaan rooliinsa taustalla, hänen yhtyeensä Rhythm Kingsien soittajat rokkasivat ja rollasivat täysillä. Vain pari kertaa Wyman intoutui laulamaan. Varsinkin veturimaisessa Clifton Chenierin zydeco-palassa All night night, laulu kulki mainiosti. Kun Bill kysyi, Rytmikunkku-kuoro vastasi.
Kivikasvon puhevartti
Keikka muodostui kahdesta setistä ja väliajalla Bill Wymanilla oli aikaa myös lehdistölle. Väsymys paistoi hänen kasvoiltaan, mutta englantilaisen herrasmiehen tavoin hän vastaili kysymyksiin, jotka oli kuullut tuhansia kertoja aiemminkin. Hän kertoi, että jätti Rollarit, koska väsyi treenaamaan ja soittamaan samoja biisejä vuosikymmenestä toiseen. Rollareista eniten hän 
nykyään pitää yhteyttä Charlie Wattsiin, joka Billin mukaan todennäköisesti soittaisi Rhythm Kingseissä, jos olisi vapaana. Soittamisen nykyisen yhtyeen kanssa basisti sanoo olevan hauskaa. Rollareista lähdön jälkeen Bill myöntää olleensa pääasiassa onnellinen perheenisä. Hän on avioliitossa Suzanne Accostan kanssa ja hänellä on kolme tytärtä, joiden hän paljastaa käyneen viime keväänä tervehtimässä Lapissa joulupukkia. Seuraavalla kerralla hän aikoo olla myös itse mukana.
Vartin jälkeen pressi on ohi. Hetki poseerausta valokuvaajille ja takaisin lavalle.
Soulia sielusta
Yli kahden tunnin konsertissa kuultiin riemastuttava kirjo vanhoja letkeästi svengaavia rytmiklassikkoja 1950-1960-luvuilta. Illan ohjelma oli rakennettu taitavasti ja Rhythm Kingsin kahdeksan soittajaa saivat briljeerata kukin vuorollaan. Molempien settien kliimaksina oli, vetreästi liikkuva erikoisvieras Eddie Floyd (s.1935), jonka tiukat soulit kuten Knock on wood ja Sweet soul music piikittivät tanssihermoa ja villitsivät yleisöä.
Illan valopilkku oli kuitenkin Billin löytö Elton Johnin ja Chaka Khanin taustallakin laulanut Beverly Skeete. Ray Charles-tulkinnat olivat oma lukunsa, mutta ylitse muiden oli versio biisistä I put a spell on you, joka oli tribuutti edesmenneelle Nina Simonelle. Uskomaton veto ja tunnelman nostattaja.
Eric Claptonin kaverit
Illan yllättäjä oli myös kitaristi Andy Fairweather-Low. Hänestä on jäänyt eteerinen kuva ensin Amen Cornerin teini-idolina ja sitten Eric Claptonin Unplugged-levyn kakkoskitaristina. Nyt mies oli tehty kuin eri puusta. Hän runttasi ja kieputti kitaraansa hullun lailla. Roheva sointi kyti ensin Mystery Trainissä, mutta syttyi täyteen roihuun Jimmy Reed-klassikossa Bright lights, big city.
Parhaiten kantripikkaajana tunnettu Albert Lee oli nyt parhaimmillaan Gene Vincentin Race with the Devilissä, jossa hän vispasi rockabillyä Cliff Gallupin hengessä.
Itse olen nähnyt kitaristi Leetä viimeksi livenä Eric Claptonin keikalla vuonna 1980. Samaisessa yhtyeessä soitti myös kosketinsoittaja Chris Stainton, jonka mahtisoolo Hit the road Jackissä oli ainoa esiintulo illan konsertissa.
Kaikkinensa hieno keikka. Ei jää ehkä historiaan kuten Bodenin oma Nobel-kirjailija Eyvind Johnson, mutta monen kuulijan mieleen kylläkin.
Ulkona syksyn lehtiä lakaissut hyytävä pohjoistuuli oli tyyntynyt ja Bodenin yössä katuja valaisi täysikuu. Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan pohjoistuuli oli mennyt akan viereen yöksi. – Näyttää siltä, että vanhoihin voi luottaa monessakin asiassa. (AJ)
Ps. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt alkuperäisiä kuvia.