Tässä ja nyt: Blueskuningatar ERJA LYYTINEN kokee keikan Tornion seudulla aina paluuksi juurilleen

ErjaLyytinen16

TassaNytSuomalaisen bluesin ykkösnimi Erja Lyytinen esiintyy tänä kesänä kahteen otteeseen rajan pinnassa, ensi perjantaina 1.7. Kalottjazz & Bluesissa Haaparannalla ja  myöhemmin 23.7. myös Flakasand Rock & Bluesissa  Kalixin lähellä.

Viime ajat hän on esiintynyt  kotimaassa loppuunmyydyille konserttisaleille eli tehnyt mahdottomasta mahdollisen. Hän on saanut ihmiset kuuntelemaan bluesia.

Erjaa haastatellessa huomaa, ettei hän ole vain bluesia, vaan hänen musiikkimakunsa on laaja ja se kuuluu myös hänen musiikissa. Hän ei laula myöskään syvällä bluesäänellä, vaan  sivaltaa ja fraseeraa sensuellin naisellisesti omalla tavallaan.

Hän on paras mahdollinen blueslähettiläs, joka vie positiivisella energiallaan marginaalimusiikin  sanomaa eteenpäin.

Kalottjazz & Bluesin Blues Night-keikan jälkeen kalenteriisi on listattuna tälle vuodelle jo yli 40 esiintymistä. Töitä riittää, mutta olet myös kahden parivuotiaan kaksospojan äiti, miten järjestät ajankäyttösi?

-Tietysti mietin ajankohdat ja muun logistiikan aina ennen kuin lupaudun keikoille, mutta pojat ovat onneksi melko tottuneita siihen, että äiti tekee paljon töitä.   Pojat ovat olleet kotihoidossa koko ajan, ja meillä käy lastenhoitaja, joten heillä on siinä mielessä mainio tilanne. Saavat olla itse kotosalla, vaikka äiti välillä suhaakin ympäri maailmaa. Tänä kesänä ajattelin pientä lomaa, mutta näillä näkymin teen uutta albumia juuri silloin!

Olen kuullut, että sinulla on sukua Tornion seudulla, kuinka läheinen suhde ja käytkö kyläilemässä? 

-Äitini äiti eli mummoni on Tornionjokilaaksosta kotoisin. Muistan erittäin hyvin ihanat kesämatkat, kun matkustimme mummon ja äitini lapsuuden maisemiin Ylivojakkalaan kesäloman viettoon.

Torniossa on jotain erilaista fiilistä, ehkä juuri sen vuoksi minua sykähdyttää myös, että tiedän juurieni olevan siellä. Sukulaisia näen nykyään, kun he tulevat keikoilleni, eli siinä mielessä sukulaissiteitä tulee “pidettyä”.

Minkälaisella ohjelmistolla ja kokoonpanolla tulet Kalottjazz & Bluesiin?

-Ohjelmistossa on vanhoja biisejä vuosien varrelta sekä kuullaan uudelle levylle tulevia kappaleita. Rokkaavaa settiä luvassa!

Teen keikan omalla bändilläni, johon kuuluu Harri Taittonen (koskettimet), Juha Verona (basso) ja Kai Jokiaho (rummut). Loistavia soittajia, joiden kanssa tehdään tänä vuonna vielä kymmeniä keikkoja ympäri Eurooppaa.

Viimeksi esiinnyit Haaparannan bluesillassa kymmenen vuotta sitten 2006. Ruf recordsin Blues Caravan-kiertue oli silloin ajankohtainen, jonka mukana on kiertänyt tänä vuonna laulajalupaus Ina Forssman. Miksi jätit saksalaisyhtiön?

-Ruf Records tarjosi nuorelle naiselle hienon mahdollisuuden aloittaa ulkomaankeikkailu ja ura kansainvälisillä markkinoilla. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Ruf recordsin jätin, kun perustin oman levy-yhtiön Tuohi Records pari vuotta sitten. Hallinnoin jo niin paljon omia asioitani, että se oli vain viisasta. Nykyään omistan myös oikeudet levyihini ja musiikkiini.

Tänä kesänä esiinnyt toista kertaa tässä lähellä myös Flakasandin festivaaleilla Morjärvissä. Kaunis paikka ja lepposa tunnelma. Ilmeisesti jäi hyvä maku, vaikka eikö sinun ensimmäisen keikkasi aikana ollut joku tappelunnujakka?

Haha, pitää paikkansa! Kun kesällä on lämmin ja janottaa niin loppuillasta saattaa tapahtua kaikenlaista. Mielestäni tappelut eivät missään nimessä kuulu festareille, mutta joskus niitä kuitenkin sattuu. Onneksi suurin osa ihmisistä on kesätapahtumissa hyväntuulisia.

Pohjoista kohtaan tunnet lukkarinrakkautta ja mielelläsi keikkailet TornioHaaparantaa pohjoisempanakin. Onko tunturin takaa jäänyt joku hauska keikkamuisto mieleen?

-Kerran festivaaleille Ylläkselle mennessä laina-auton vanha rautainen vaihdekeppi katkesi kesken matkan tyvestä. Bändin kosketinsoittaja huuteli rumpalille vaihteita ajaessaan autoa. Onneksi saimme paikalliselta hitsarilta apua ja matka jatkui!

Onko syntynyt Lapin sinisessä hämärässä yhtään bluesbiisiä?

-Nyt en muista mitään yksittäistä biisiä, mutta toki Lapin taika on inspiroinut ja antanut etenkin sielullista rauhaa ja terapiaa hiljaisuudellaan – ja sitähän kiireistä elämätapaa viettävä muusikko tarvitsee aika ajoin.

Olet tehnyt slidekitaristina kunniaa Elmore Jamesille Sky Is Crying-levylläsi ja Sibelius-Akatemian musiikin maisterin opinnäytetyön teit Son Housen delta-soitosta, mutta nimeäppä naispuoliset bluesmuusikot, joita eniten arvostat?

Rory Block, joka on tehnyt loistavia tribuuttialbumeita ja soittaa juurevaa down home bluesia. Bonnie Raitt,  ehkä maailman arvostetuin naisblueskitaristi. Tapasin hänet vuonna 2003 Suomessa festivaaleilla. Hieno laulaja, soittaja ja mieletön ura. Ja juuri menehtynyt naislaulaja jenkeistä, johon tutustuin Ruf Records vuosinani eli Candye Kane.  Hän oli mieletön lavapersoona ja laulaja. Keikkaili vielä erittäin sairaanakin. Oli siis melkoinen sankaritar.

Muusikkona kuuntelet varmasti paljon musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut ?

-Kuuntelen ihan liian vähän muiden musiikkia, mutta Gary Clark Jr on yksi mahtavia soittajia, jota olen kuunnellut. Hänen musiikissaan on jotain uutta energiaa ja rentoutta, Jimi Hendrix- ja blues-kitaratulkinnan rinnalla.

Mitkä ovat sinun kaikkien aikojen kolme suosikkialbumiasi?

Koko Taylor: The Earthshaker. Ensimmäinen kunnon bluesalbumi jonka kuulin. Järjettömän vahva laulaja ja tulkitsija, jonka biisejä esitin paljonkin blues-urani alussa.

Emmylou Harris: Wrecking Ball.  Hieno levy, jossa tuottaja Daniel Lanois tekee loistojälkeä ja uudistaa Emmyloun musiikkiuran täysin.

Black Sabbath: Paranoid.  Näitä biisejä treenasin kun aloin soittamaan kitaraa 15-vuotiaana. Nostaginen levy!

Mikä oli elämäsi ensimmäinen albumi, jonka ostit?

Varmaan jokin discokokoelma, mutta  ensimmäinen LP, jonka sain poikaystävältä oli Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magic. Menen kuuntelemaan bändiä syksyllä kun he tulevat Suomeen.

Kuka muusikko olisit halunnut olla?

Jos olisi Michael Jacksonin nerous, Aretha Franklinin soundi ja ääniala, Eric Johnsonin tekninen taituruus ja melodisuus niin siinä olisi paljon annettavaa!

Mikä on sinulle paras levy lauantai-illan huuman nostatukseen?

Madonna ja Like a Virgin, kasaria parhaimmillaan!

Entäpä auvoiseen aamuhetkeen sunnuntaina vähän ennen kirkonmenoja?

Sister Rosetta Tharpe Complete Sister Rosetta Tharpe, 1947-1951 vol 3.