Gamas Bluesin housebändi Malpractice: Jarmo Siivikko (vas.), Heikki Ala- Louko, George Bandoek Apostolakis & Markku Pyykkönen
Perinteinen pohjoisen juurimusiikin juhla Gamas Blues esittelee tänä vuonna bluesin taitajia Argentiinan pustalta Siuron Suistojen kautta Kaamasen kanjoneihin.
Esiintymässä ovat Severio Maccne & Double Ace, Dr. Patala & Organic Healers, Puck´ít– duo, Infiniti Steve Weyland ja festivaalin housebändi Malpractice, vieraanaan blueslegenda Henry Ojutkangas.
Näin kertoo Gamas Bluesin pressitiedote, mutta mikä tekee tapahtumasta erilaisen? Miksi kannattaa matkata heinäkuun viimeisenä viikonloppuna esimerkiksi RolloPopin tai Qstockin sijaan kauas pohjoiseen, festivaalijärjestäjä, toimittaja-muusikko Jarmo Siivikko ?
– Gamas Bluesin vetovoima on sen pienuudessa ja omaleimaisuudessa. Festarin starat ja yleisö ovat myös lähes yhtä ja paskantärkeys loistaa poissaolollaan. Lisäksi Lapin kesä on heinäkuun lopussa juuri parhaimmillaan.
Nyt on menossa jo kuudestoista vuosi, eikä loppua näy. Gamas Bluesin aikana voi nauttia Inarinjärven risteilystä, inarilaisesta pubikulttuurista ja aidosta kaamaslaisesta rennosta menosta, jota ei muualta löydy!
Mistä Gamas Blues sai alkunsa ?
– Kaikki hyvä syntyy vahingossa. Vuonna 2000 Wristshakers-bändi oli vailla välikeikkaa matkalla Rovaniemeltä Varangerfesteille Vesisaareen ja aloin järkätä pojille sellaista.
Inarissa ei ollut enää montakaan paikkaa, jossa elävää musiikkia oli tarjolla ja nekään eivät olleet kiinnostuneita bluesillan pitämisestä.
Vihdoin Kaamasen Kievarin silloinen isäntä Lasse Hägglund lupasi tulla mukaan ja homma nytkähti eteenpäin.
Wristareitten lisäksi änkesin mukaan oman bändini The Kickels Blues Bandin ja festari oli valmis! Sanomattakin on selvää, että tapahtuma oli menestys. Se sai uskomaan, että hommaa kannattaa jatkaa ja siinä son menny vuosi kerrallaan.
Muistuuko mieleen, joku hauska sattumus tai keikka, kun soitto parasta on ollut?
– Hyvää soitto on ollut aina, mutta parhaat muistot ovat niistä vuosista kun saimme vieraaksemme kaukaa Lontoosta asti Papa Georgen. Hänen ja toisen kreikkalaisen, George Apostolakisin jammailu oli jotain taivaallista.
Seuraavana vuonna pääesiintyjinänä oli The Munsons, joka vastasi yleisön pyyntöön soittaa vanhaa tanssimusiikka seuravasti: ”Niinhän me soitetaankin, amerikkalaista vanhaa tanssimusiikkia!”
Monen toimen mies Jarmo Siivikko
Gamas Blues ei ole ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään tapahtuma, jota olet junaillut. Vuosikymmeniä olet ollut järjestämässä Ivalossa musiikkinautintoja pohjoisen väelle. Äkkiseltään, mitkä tapahtumat muistuvat päällimmäisinä mieleen?
– Ivalon Elmun alkuaikojen Honey B. & T. Bones-konsertit ja Sielun Veljet vanhassa kunnon Lapin Haarikassa. Ne olivat 1980- luvulla nuoren miehen mielenrauhan kannalta järisyttäviä.
Kummankin bändin suosio yllätti täysin. Kahden alun perin sovitun keikan lisäksi molemmille bändeille piti järkätä lisäkeikka sunnuntaiksi ja kaikki tilaisuudet olivat loppuunmyytjä.
Väkeä jäi uloskin. Oli pollea olo, varsinkin kun meillä oli tapana vaatia isojen starojen lämmittelijöiksi aina joku oman Elmun bändi. Eka keikka ja sali täynnä juu see!
Omaa soittajan uraakin on jo takana. Mainitsit The Kickels Blues Bandin , mutta Dr Feelgoodista kimmokkeensa saanut Malpractise-yhtye lienee pitkäikäisin projekteistasi? Onko soitto hauskanpitoa vai onko teillä tavoitteita?
– Ikuinen tavoite on saada yleisö mukaan joka keikalla ja ainahan hauskaa pitää olla. Sinä päivänä kun homma ei ole enää kivaa minä alan päätoimiseksi bändien arvostelijaksi.
Soiton suhteen Malpractisen tavoite on saada aikaan mahdollisimman kompakti jäntevä ja hyvin yhteensoittava kombo. Se onnistuu parhaiten roolittamalla bändi riskisti. Jokaisella on ihan oma tontti ja se pidetään kunnossa.
Kun bändin jäsenet asuvat eri paikkakunnilla, ei yhteisiä livetreenejä ole usein, mutta onnistuu se somenkin kautta. Ja kohta paremminkin, kun turha sähläys, joka usein on bändeille ominaista, jää pois.
Radiotoimittajanakin olet toiminut pitkään ja olet saanut seurata aitiopaikalta lappilaisen musiikin kehitystä, ensin Inarissa ja sitten Rovaniemellä. Onko jäänyt joku artisti mieleen, jonka menestyksen osasit ennakoida ja joku, jolle povaisit laajempaa menestystä tulevaisuudessa?
– Jotenkin vaistosin Edorfin, Erik Ingebrigtsenin, kohdalla, että tässä on sitä jotain. Ehkä se johtui siitä, että pääsin seuraamaan hänen kehitystään Ivalossa ihan natiaisesta, yhdeksänvuotiaasta lähtien. Sitä intoa ja lahjakkuuden määrää en vain ollut nähnyt ennen sitä ja tuskin näenkään enää.
Tulevaisuuden nimistä Hilda Länsmanin Out Of The Woods oli shokeeraava ja ihastuttava tuttavuus Gamas Bluesissa viime vuonna. Intenssiivisyydessään ja lähes raivosassa esiintymisessään se jätti lähtemättömät jäljet!
Ikävä kyllä nuorten elämään liittyvät muutokset, opiskelut ja muut, hajoittivat tämänkin mainion kokoonpanon, ainakin toistaiseksi.
Toimittajana ja muusikkona kuuntelet varmasti paljon musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut ja miksi?
– Taitavat naislaulajat ovat vieneet sydämen viime aikoina. Jokin aika sitten kolahti Imelda May, ei vähiten hänen Pakkasukko-vierailunsa taikia. Sen jälkeen Shawn Colvin ja viimeeksi Nikki Hill. Taijan olla lievä kantri nykyjhän.
Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkialbumi pienin perusteluin?
– Yllättäen se on kuitenkin Robin Trowerin Bridge of Sighs. Se on sielukas ja samalla svengaava jopa raivoisa osin ja toisaalta hauras ja kaunis kokonaisuus…je se kitaransoitto, voi pojat!
Mikä oli elämäsi ensimmäinen albumi, jonka ostit?
– CCR:n Pendulum-kasetti Ivalon Shellin kasettihyllystä itelle 14 -vuotissynttärilahjakasi vuonna 1972. Vieläki toimii, vaikka onhan CCR:llä parempiakin älppäreitä.
Kuka muusikko olisit halunnut olla?
Oikeastaan en ole koskaan haluunnut olla kukaan muu, mutta vaikutteita on tullut ahmittua sieltä täältä. Erityisesti on kiehtonut Free- yhtyeen Paul Kossofin sielukkuus, Wilko Johnsonin hulluus ja komppi ja viime aikoina yli kaiken ystäväni Jorgos Apostolakisin riemuikas suveriniteetti kaikessa mitä hän tekee musiikissa.
https://www.youtube.com/watch?v=ssZtFzrWSVE
Mikä on sinulle paras levy, kun vaihdat vapaalle ja nostatat lauantai-illan huumaa?
– Se vaihtellee. Viime lauantaina toimi muun muassa Pepe Ahlqvist ja Harp. Tavallisena kotilauantaina aina jossain vaiheessa iltaa pitää saada kuulla John Fogertyn ääni!
Entäpä sävel, joka sopii sunnuntain aamuhetkeen?
– Ehdottomasti Jake Nymanin Popradio. Siinäpä sunnuntain paras kahvikaveri.
Kuvat Jarmo Siivikon albumista