Bluesmuusikko Micke Björklöf on johtanut Blue Strip-bändiään jo 25 vuotta. Pääsiäisenä yhtye nähdään Lapissa kolmella keikalla 25.3. Kemin Ankkurissa, 26.3. Rovaniemen Easter Bluesissa Lappia-talossa Silvennoinen & Maijanen Bandin ja Slim Butler Trion kanssa ja 27.3. Ylläksen Selvä Pyyssä.
Tien päältä tavoitettu Micke saa luvan aloittaa Väylän Pyörteen päivän päällimmäiset-sarjan, jossa artistit saavat vastata muutamaan kysymykseen lyhyen tai pitkän kaavan mukaan. Yritetään urkkia myös vähän, keiden musasta itse artistit nauttivat.
Olet levittänyt bluesin ilosanomaa jo 25 vuotta. Jotkut ovat soitelleet bluesille kuolinkellojakin, mutta milloin bluesilla on mennyt parhaiten?
– Mulla on sellainen kutina että tällä hetkellä bluesilla on hyvä noste ja varsinkin suomalainen blues voi ehkä paremmin kuin koskaan. Mielestäni se että Suomiblues on alettu huomioida jo brändi-tyyppisesti kansainvälisillä pelikentillä on melkoinen edistysaskel.
Maailmanlaajuisestikin tuntuu, että nyt on aika hyvä meininki ja uusi nousukausi on menossa että siinä mielessä menee ehkä paremmin kuin aikoihin. Toisaalta striimauspalvelut ja livetilaisuuksien väheneminen taas kurittaa toisesta päästä.
Bluesilla niinkuin muillakin genreillä on ollut ylä- ja alamäkensä, mutta koskaan se ei ole pudonnut kelkasta. Joka vuosikymmenellä on huippuhetkensä, esimerkiksi 1980-luvulla Stevie Ray Vaughan– buumi nosti bluesin joksikin aikaa ihmisten tietoisuuteen, 1990-luvun alku oli Suomibluesin parissa hyvää aikaa, kun Pepe Ahlqvist H.A.R.P ja Q-Stonen olivat lipunkantajina. Varmaan bluesin kulta-ajat olivat kuitenkin 1940-50- luvuilla, jolloin vielä bluesilla tehtin hittejä.
Neljännesvuosisataan mahtuu varmaan monta Lapin reissua. Muistuuko mieleen joku keikkamuisto?
– Nämä sattuivat ennen Blue Strip-vuosia. Opiskelin muutaman vuoden musiikkia Haaparannalla. Vuosi oli muistaakseni 1996 ja esiinnyttiin oppilaitoksen bändillä Ylläs Jazz Bluesissa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun mun nimellä tehtiin joku keikka.
Oli pakkasta melkosen reippaasti ja keikka olisi rinneravintolassa. Meidät vietiin moottorikelkalla ylös rinneravintolaan ja kamat tuli perässä rinnekoneen lavalla. Laitteet olivat vain unohtuneet suojata ja bassorumpu oli täynnä lunta kuten myös kitaravahvistin, joka sitten kuivattelun jälkeen kuitenkin kirjaimellisesti mossahti.
Meidän vaatetus ei ollut sinnepäinkään oikea ja oli muuten kylmä. Pari tuntia odoteltiin korvaavia laitteita ja paikalle hiihtänyt yleisö odotti kiltisti ja loppujen lopuksi keikka saatiin hoidettua ja yleisö tykkäs, joten loppu hyvin.
Bonuksena vielä seuraavalta vuodelta. Olin ihan turistina Rovaniemen Roots n`River Blueseissa ja tapasin siellä kitaristi Ville Leppäsen. Tuon tapaamisen seurauksena Leftystä tuli Blue Stripin kitaristi ja hän on pysynyt bändissä siitä lähtien.
Lapissa jokaisella on joku lempipaikka, mikä se on sinulla ja miksi?
Kyllä se on Ylläksen Äkäslompolo. Siellä on eniten tullut käytyä ja tuntuu aina kuin kotiinsa tulisi kun saapuu kylän sisääntulotielle.
Kaikki postitiiviset kokemukset vuosien saatossa. Siellä on ystäviä ja se yleinen hyvä meininki vaan on semmoinen mistä todella pidän. Ja tietysti, turistina tai töissä Ilkka Poutasen Selvä Pyy on pakko rasti!
Bluesmuusikkokin kuuntelee muitten musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut ja miksi?
Kuuntelen kyllä aika paljon monenlaistakin musiikkia, eniten on viime aikoina soinut Jon Clearyn GoGo Juice. Levyllä on paljon sellaisia elementtejä joista pidän kuten vahva New Orleans- rytmiikka, paljon hyviä biisejä hienoilla sovituksilla. Cleary laulaa todella tyylikkäästi ja pidän hänen laulusoundistaan.
Olen diggaillut hänen aikaisempiakin tuotoksia. Meidän uuden albumin tuottaja John Porter on tuottanut tämänkin levyn ja kun oltiin äänittämässä Walesissa sain jo kuulla hieman maistiaisia ennakkoon ja nehän kolahti!
Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkialbumi?
Tämä on vaikea. Niitä on niin tuhottoman paljon. Ehkä pisimpään on matkassa pysynyt AC/DC Back In Black. Se on edelleen todella rautainen rocklevy jota aina silloin tällöin tulee fiilisteltyä ja on aikalailla alkupään LP hankintoja. Bluespuolta Bobby Blue Blandin Dreamer.
Mikä oli elämäsi ensimmäinen albumi, jonka ostit?
Kun taloon saatiin ensimmäinen levysoitin`, niin meidän kylän sähkökaupassa tais olla vain muutama LP myynnissä ja ainut vähän edes rockilta haiseva oli Cisse Häkkisen Teendreams. On hyllyssä edelleen!
Kuka muusikko olisit halunnut olla (itseä ei oteta lukuun)?
Bobby Blue Bland tai Dr. John ois aika kova.
Mitä lauluja laulat suihkussa?
Enemmän menee tekniikkaharjoitteluksi joillain tuttujen biisien fraaseilla
Mikä on sinulle mieleinen sunnuntailevy kirkonmenojen aikaan?
Solomon Burke ja Don´t Give Up On Me
https://www.youtube.com/watch?v=joXHmEOGy38
Osa 1 /AJ