Pellolaisesta Karppisen veljesten Bedrockista syntyi 2000-luvulla Oulun seudulla astetta raskaampi Technical Problems.
Nyt yhtyeeltä on ilmestynyt toinen albumi Ohtana, joka sisältää jylhän kaunista heavyä kuten edeltäjänsäkin Done Deal pari vuotta sitten.
Kaikki on kohdillaan loistavaäänistä laulajaa Jarno Rantalaa myöten. Ihmetyttää kuitenkin, miksei Technical Problems keikkaile?
– Tosiaan yhtään virallista esiintymistä ei olla tehty levyjulkaisujen jälkeen, mutta sopivan kohdalle sattuessa voidaan tehäkin, vinkkaa kitaristi Tomi Karppinen, joka vastaa pääosin myös yhtyeen laulunteosta.
Hänen kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi Ohtanan vahvimmat raidat Ohtana lake ja Road to Redland, joihin inspiraatio löytyi kotiseudulta.
– Ohtanajärvi on paikka Ruotsin puolella. Siellä käytiin nuoruusvuosina paljon veljien kanssa. Laulu syntyi mystisestä kokemuksesta, kun näki järvellä jotain, mitä ei voinut järjellä selittää.
Redland, punainen maa, on taas legendaarinen paikka Pellossa, jossa asui kaikkien paikallisten tuntema henkilö, Karppinen valistaa.
Bedrockin toinen kitaristi on poissa
Technical Problemsin leirissä hienon Ohtana- levyn ilmestymistä ehdittiin juhlia vain hetki, sillä viikonloppuna Pellosta tuli suru-uutinen. Bedrockin toinen kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Martti Enbuska oli kuollut. Hän hukkui kalareissullaan Miekojärveen. Hän oli 40-vuotias ja häntä jäivät kaipaamaan aviopuoliso, 7-vuotias tytär ja iso joukko ystäviä.
Bedrock oli pellolaisen rockin 1980- ja 1990-lukujen taitteen ykkösbändi, johon kuuluivat Martin lisäksi Karppisen veljekset Tomi, Aki ja Pasi.
Tomi muistelee:
– Martin kanssa alettiin yhessä yhtä aikaa harrastaa musiikkia. Soiteltiin kahestaan lopun ala-asteen ja yläasteen. Sitten kun tarpeeksi kehityttiin alkoi Bedrock-homma, jossa Martti alunperin lauloi.
Bedrockin Martti ja Tomi vuonna 1993 (kuva: Milja Inkeri Puolakka)
Enbuska lauloi Bedrockin ekalla epävirallisella demolla, joka nauhoitettiin Pauli Tuohinon studiolla 1988, mutta seuraavana vuonna levyä äänitettiin Kemissä Tico Ticossa, jolloin laulussa oli jo Tomi.
– Kaikki tapahtui kohtuu luonnostaan. Martti alkoi soittaa toista kitaraa ja laulaa taustoja, joten siirryin liidiin. Ite taisin olla tuolloin 13 ja Martti 15. Kun soiteltiin ja laulettiin paljon kahestaan, niin siinä ohessa syntyivät myös Bedrock- biisitkin.
Kesäkuussa 1993 äänitettiin Ahti Kortelaisen valvovan silmän alla myös Bedrockin tunnetuin sinkku. A-puolelle tuli Tomin ja Martin biisi I really do ja B-puolelle Lappi-rockin kulttiklassikko instrumentaaliversio Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijasta.
– Myrskyluodon Maijan soittaminen taisi olla alunperin meidän Pasin ehdotus. Ei siitä hittiä tullut, mutta soi muutaman kerran radiossa.
Lähetettiin Lasse Mårtensonille demo, jonka hän kuunteli ja pyysi tekemään pari pientä muutosta. Jari Vanha jelppasi, sillä eihän meillä siihen aikaan ollut mitään käsitystä nuoteista. Sitten soitettiin uusi versio Lasselle puhelimen kautta ja tuli virallinen julkaisulupa.
Bedrock sai jopa kehut Mårtensonilta. Jokainenhan muistaa Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa –tribuuttialbumin vuodelta 2006, jonka ilmestyttyä Lasse nosti äläkän ja syytti tuotantoporrasta, että häntä oli käytetty törkeästi hyväksi, eikä lupia oltu kyselty.
Myrskyluodon Maijan ilmestymisen jälkeen syksyllä Martti Enbuska jätti Bedrockin, koska halusi tehdä erilaista musiikkia. Hänellä oli ollut Snowman-projekti, josta löytyy näytteitä täältä.
– Bedrockissa Martti teki myöhemmin vielä yhden keikan about vuonna 1994 Tornion Jesperissä, kun silloinen toinen kitaristimme Ilari Kinnunen estyi tulemasta.
Ystävyys säilyi
Tomin ja Martin yhteys ei kuitenkaan katkennut Bedrockin jälkeen.
– Soitettiin kahestaan ja joskus bändinkin kanssa erilaisissa kökkäjäisissä, mutta mitään virallisempaa ei enää koskaan tullut. Jos karaokeen satuttiin niin Elvistä Martti aina lauloi.
Jotakin meillä oli suunnitelmissa ja mielessä melkein aina, kun nähtiin, mutta se jäi aina puheen asteelle.
Kahestaan tehtiin kyllä kaikenlaisia covereita Thin Lizzystä Blue Öyster Culttiin, kun tietokone helpotti yhteydenpitoa. Martti teki rumpukoneella rummut ja mie soitin siihen kitarat ja basson ja lähetin Martille johon hän lauloi sitten päälle.
Hän teki jonkun verran yksin myös biisejä Rokkiaitta-nimellä, joissa miekin joissakin vierailin.
Oulussa Martilla oli myös työpaikkabändi, jossa hän toimi veturina, mutta soiton eelle lopulta meni perhe, jolle hän halusi antaa kaiken mahollisen ajan.