Tornio400: Janne Leimolan LÄJÄ-dokumentti ensi-iltaan helmikuussa 2021

JANNE LEIMOLA

Tornion vanhat punkkarit saavat harvinaista herkkua ja mieluisan alun 400-vuotispäivien juhlitaan ensi helmikuussa, kun  Terveet Kädet tekee maihinnousun kotikaupunkiinsa. Lisäksi  luvassa  on TK-valokuvanäyttely  Aineella ja   Janne Leimolan dokumentin premiääri yhtyeen johtohahmosta Veli-Matti Äijälästä eli Läjästä.

Mistä ajatus tehdä dokkari, juuri Läjästä lähti, käsikirjoittaja ja ohjaaja Janne Leimola?

-Elokuvaidea syntyi Rovaniemelle muuttaessa, kun halusin tehdä elokuvan jolla olisi jonkinlainen yhteys Lappiin. Pyörittelin muutamia henkilökuvauksia mielessä ja päätin, että kysyn Läjältä olisiko hänestä mahdollista tehdä elokuva.

Tuttu mies. Luulen että olen Läjän tavannut ensimmäisen kerran Turussa jo vuonna 2007, jolloin järjestin TVO:lle keikan, jossa esiintyi muun muassa Terveet  Kädet. Bändi oli myös minun luona yötä.

Mitä turkulainen tekee Rovaniemellä?

-Minulla on taiteen maisteriopinnot käynnissä Lapin yliopistossa. Muutin Turusta Rovaniemelle elokuun lopulla 2018. Aiemmin olen opiskellut mediatuotantoa Turun taideakatemiassa, keskittyen elokuvatuottamiseen.

Mitä olet tehnyt Lapissa opiskelun ohessa?

-Inarin Skábmagovat-elokuvajuhlilla olen ollut ensin tekniikan puolella talkoohommissa ja sitten viime kerralla palkkatöissä tuotannon puolella. Maininnan arvoinen työllistäjä on ollut myös Sodankylän elokuvafestivaalit, joita ei tosin tänä vuonna ollut koronakriisistä johtuen ja Arktisen neuvoston ulkoministerikokous Rovaniemellä. Muuten teen freelancerina töitä Oulun kongressitekniikalle.

Musiikin puolella  Läjästä kertovan dokkarin lisäksi olen tehnyt videota kansanmusiikkiyhtye Aoide:lle, joka levyttää Helmi Levyt -yhtiölle. Omien musiikkiprojektien äänitykset ja miksaukset myös ovat olleet käynissä ja alkavat vihdoin olemaan loppusuoralla.

Itselläsikin on vahva punk-tausta, myös soittajana?

-Hardcore punk on edelleen tärkeimpiä asioita minun elämässä. Sanoisin, että se on myös syy miksi on päätynyt elokuva-alalle. Hardcore punkin DIY-etiikkaa pyrin noudattamaan elokuvaprojektien suhteen ja myöskin anarkismin tasa-arvon periaatteita, että vaikka nimellisesti olen projektin ohjaaja tai tuottaja niin kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus olla mukana ideoimassa ja suhde muihin tiimin jäseniin on ilman hierarkioita.

Omat bändit myös elävät, vaikka jäsenistö suurilta osin asuu nyt muualla kuin niiden perustamispaikalla Turussa. Grindcore-yhtye Büfo on aktiivisin. Meiltä tulee levy ja musiikkivideo ulos aivan pian. Sitten soitan rumpuja black metal yhtyeessä nimeltä Musta Aaria, joka on uusi juttu, siltä tulee c-kasetti ulos joskus tässä. Muita yhtyeitä missä olen joskus vaikuttanut ovat olleet hardcore-yhtyeet Diskurssi, Raivoraittius, Brain Rot, Painstream ja kitaraa soitin doom metal -yhtyeessä Deepwoods.

Elokuvan tekijänä  Ääniä maan alta  kymmenen vuotta sitten lienee  tärkein työsi  tähän asti? Mitä muuta?

-Ääniä maan alta- dokkari syntyi tarpeesta dokumentoida turkulaista TVO-musiikkiklubia, joka silloin 10-vuotta sitten pakotettiin muuttamaan pois legendaarisista tiloista Ylioppilastalon alakerrasta, Rehtorinpellonkatu 6 osoitteesta. Se kertoi klubin historian 1960-luvulta vuoteen 2010. Klubin vaiheista kertoivat muun muassa M. A. Numminen, Kauko Röyhkä ja Khatarina-yhtyeen Anne Nordling.

Lisäksi koen onnistuneeni  Sakke Korpelan ohjaamassa kauhulyhärissä Valon johdattamat, johon tein ensimmäisen 5.1. surround- äänisuunnittelun  ja Turun kirjaston musiikkiosaston esittelyvideossa, jonka ohjasin. Turun Sanomien kulttuurisivuilla sain kiitosta myös Turun ylioppilasteatterille tekemästäni äänisuunnittelusta Adalmiina Helmi-näytelmään.

 Läjähän valittiin Lapin Kansassa Suomi100-vuonna Vuosisadan Lappilaiseksi ja kuten Läjä itse kertoi allekirjoittaneelle, äänestäjät olivat aivan muualta kuin Lapista, mitä mieltä?

-Itse en muista äänestykseen osallistuneeni, mutta voisin kuvitella että äänestyksessä oli aktiivisessa roolissa Punk in Finland -keskutelufoorumin yhteisö. Se on yksi isoimpia netin keskustelufoorumeja Suomessa.

Eräässä haastattelussa  kerroit, että hardcore-väellä on oma verkostonsa, jota kautta ulkomaan keikkailu onnistuu. Onko verkostoituminen syntynyt 2000-luvulla, sillä silloinhan Terveet Kädetkin pääsi vihdoin Brasiliaan?

-Varmasti nykyään on helpompaa ja nopeampaa kommunikaatio ulkomaille internetin myötä. Omien yhtyeiden kanssa on tullut soitettua Eurooppassa kiertueita ja yksi pidempi kiertue Kaakkois-Aasiassa. Ehkä niissä on auttanut myös kun itse järjestin paljon keikkoja Turussa niin sitä kautta syntyi yhteyksiä laajalle.

Paljon puhutaan Terveitten Käsien levyjen leviämisestä, mutta kun Läjä painatti niitä vain 200 kappaletta, levikki on maksimissaan 10-20 000?

-Hyvä myynti se on underground-musiikkia tuollaisetkin määrät! Netin myötä kuuntelijakunta on varmasti  nykyään paljon fyysisten äänitteiden levikkiä laajempi.

Mitä Läjän kanssa olen jutellut niin 1980-luvulla oli todella aktiiviset tape trading eli nauhanvaihtokuviot, jossa ihmiset kopioivat c-kasetteja ja lähettivät niitä eteenpäin saaden vaihdossa taas jotain eksoottista punkkia vaikkapa Suomesta. Ja tähän tape tradingiin Terveiden Käsien suosia vaikkapa juuri Brasiliassa perustunee alkujaan.

Itseasissa juuri tuolla Kaakkois-Aasiassa, kun kierrettiin, siellä oli kovia TK- ja Suomi-hardcore-faneja. Eräs loistava yhtye oli Singaporessa nimeltään Vaarallinen (tosiaan suomalainen nimi!), joka soitti keikalla coverina TK-klassikon Pissaa ja paskaa.