PAKKASUKKO BLUES N´JAZZ tuo valoa 29.1.- 1.2. 2015 Kemin talven keskelle jo kymmenettä kertaa. Festivaali tarjoaa lämmintä ja virvoittavaa glögiä monin rytmisin maustein ja samalla pitää huolen siitä, ettei samoihin aikoihin avattavan maailman suurimman Lumilinnan kävijöitä kylmä kangista.
https://www.youtube.com/watch?v=eBxHbEjncGE
TUOMAS LAAJOKI
Tuomas Laajoki, olet ollut järjestämässä Antti Pasasen ja RyMyn porukan kanssa tapahtumaa joka vuosi, onko Kemi pitänyt teistä huolta? Onko Pakkasukko noteerattu matkailumarkkinoinnissa, sillä sehän sopii saumattomasti kaupungin ”kuuraiseen” imageen, Lumilinnan, jäänmurtaja Sammon ja miksei Sonata Arcticankin rinnalle?
– Ainahan on varaa parantaa. Alusta asti ollaan pyritty rakentamaan laadukas festivaali, jota matkailukin voisi hyödyntää. Kulttuurituristeja saapuu jo nytkin muun muassa Hollannista ja Venäjältä, mutta resursseja markkinointiin saisi käyttää enemmänkin, vaikka kaupunki muuten tukee ja huomioi meidät ihan kiitettävästi.
Kymmenen vuotta, eikä suotta. Menneisiin Pakkasukko-vuosiin mahtuu monia musiikillisia muistoja, mitkä ovat päällimmäiset?
– Todella vaikea kysymys näin äkkiseltään, mutta ensimmäisenä muistuu mieleen brittipianisti Mike Sanchez, joka räjäytti tanssilattian energiallaan. Vuosi taisi olla 2007. Se oli ensimmäinen ulkomainen rhythm`n`blues-kokemus Pakkasukossa. Miken bändin myötä saatiin Englannista paljon uusia ystäviä , joiden kautta on syntynyt arvokkaita kontakteja.
– Tietysti Skandinavian blueskunkku Sven Zetterberg ja Django Reinhardt 100v Retrospective. Djangoa big bandin kanssa kuulosti alkujaan jo niin erikoiselta jutulta, että siitä innostuttiin toden teolla. Konsertti olikin mielenkiintoinen ja viimeinen kerta kun kuultiin mestarikitaristi Andreas Öbergiä, joka oli muuten ekassa Pakkasukossakin.
Muun muassa Bill Wymanin kanssa vuosia soittanut Mike Sanchez oli iso stara jo Kemiin tullessa, mutta Imelda Maystä on tullut tähti pikkuhiljaa, paitsi menestynein naisartisti kotimaassaan Irlannissa, myös maailmalla. Onko sinulla mielessä muita kovia nimiä, joiden toivot joskus esiintyvän Pakkasukossa?
– Imeldan uusintavierailu on toivelistalla, mutta myös Fabulous Thunderbirds, Vidar Busk ja Nikki Hill. On tarjottu myös muun muassa Yardbirdsiä ja Ten Years Afteria. Yksi pitkäaikainen, yhteinen haave Antin kanssa kuitenkin toteutuu tammikuussa 2015, kun Paladins saapuu Kemiin.
Vuosien varrella Pakkasukoissa on sattunut varmasti kaikenlaista. Roots-artistit ovat kuitenkin ilmeiseti enempi jalat maassa-tyyppejä, eivät kovin vaativia?
– Totta. Muistan, kuinka syöpäsairas Candye Kane tuli Salmelan bussilla Oulusta Kemiin kitaristinsa Laura Chavezin kanssa. Samana vuonna Ana Popovicin oma kitara ei koskaan tullut Kemiin, muttei kukaan heistä valittanut.
Imelda Mayllekin kelpasi lappilainen noitarumpu korvaamaan irlantilainen bondrarummun kappaleessa Johnny got a boom boom. Imeldasta eräs naispuolinen festarivieras kertoi, että hän oli ollut Merihovin yleisessä saunassa ja ihmetellyt, että olipa mukavanoloinen englantia puhuva löylykaveri. Myöhemmin hänelle selvisi, että kyseessä oli Imelda May, joka oli eka kertaa saunassa.
Muistuu mieleen myös eräs viulisti, joka halusi vakuuttaa sormensa ennen Lumilinnan keikkaa, mutta onneksi se peruttiin jostain muusta syystä. Pääasiassa Pakkasukko-muistot ovat hauskoja, mutta on yksi ikäväkin. Se on vuodelta 2009 Nick Curranin sairastuminen, keikan peruminen ja sittemmin menehtyminen.
PAKKASUKKO BLUES N´JAZZ (29.1. – 1.2.2015): The Paladins (USA), Hot Club De Finlande feat. Olli Soikkeli & Paulus Schäfer (FIN/NED), Tuomari Nurmio, Oliver Daling & Living Legends(UK), Kel Elliott Band(UK), Zoe Gilby(UK), Robbie Hill & The Blue 62´s, Kat Baloun & Tomi Leino trio(USA/FIN), Artur Tuznik (DEN/POL), Molly Moonstone and the Scudda-hoos, J. Hearthill Trinity, Helqe Tallqvist Band feat. Ina Forsman, Olli Estola Polyeuropean Band, New Deal ja Tap Water Orchestra.