Välähdyksiä Jukka Hakokönkään alkutaipaleelta

Arcticus oli Jukka Hakokönkään (toinen oik.) tärkein bändi pohjoisessa. Muut soittajat Väinö Nopanen (vas.), Erkki Kaikkonen ja Pentti Paakkola.

Rovaniemeläislähtöinen muusikko Jukka Hakoköngäs (1957-2013) ehti elää värikkään elämän musiikin parissa.

Hän oli ahkera ja merkittävä musiikkimies, jota muusikot arvostivat, sekä soittajana, että tuottajana. Vaikka hän jäi suurelle yleisölle tuntemattomaksi, hänen kädenjälki kuului monessa. Jukka toimi Radio Mafian musiikkituotannon esimiehenä kymmenen vuotta ja hän oli lukuisten Helsingin Juhlaviikkojen Huvilateltan proggisten kapellimestari. Hän teki musiikkia myös televisiolle ja teattereille.

Hän ehti saada panoksestaan Pave Maijasen Palava Sydän-albumiin timanttilevyn, platinaa Hectorin Varjot ja Lakanat-levystä ja kultaa Hectorin Nuku Idiootti-levystä.

Viime vuosilta muistan Hakokönkään nimen isommista otsikoista, kun hän teki tunnettujen solistien kanssa tribuuttilevyn Lasse Mårtensonille: Kaikki Paitsi Mårtenson On Turhaa. Toinen huomiota herättänyt työ oli Pekka Strengin kesken jääneen Unen Maa-levyn loppuunsaattaminen Olympia-orkesterin kanssa.

Kaikki alkoi kuitenkin Rovaniemeltä. Kymmenen vuoden iässä kuvaan tulivat pakolliset pianotunnit ja samalla rinnalle myös saksofoni. Jukan ensisoitin oli kuitenkin viidenkymmenen markan sähkökitara.

Kellaribändien jälkeen syntyi vuonna 1972 yhtye Arcticus, joka koki elinaikanaan monta mies- ja tyylinvaihdosta, jazzista funkahtavaan rockiin.

Vuonna 1974 yhtye osallistui Rockin SM-kisoihin, mutta hävisi pietarsaarelaiselle Fantasialle pisteellä. Yhtye esiintyi Mikko Alatalon juontamassa Iltatähdessä ja sai levytarjouksiakin. Yksi ehdotettu levytyskappale oli Procol Harumin Pandora`s box, mutta sen purkitus kaatui saamattomuuteen.

Jukan viimeinen levyarvio Lapin Kansassa vuonna 1976 , jonka jälkeen minulla oli kunnia jatkaa lehden musiikkikriitikkona (NAPSAUTA KUVA ISOMMAKSI!)

Rovaniemellä Jukka organisoi myös jameja ravintola Sampoon ja toimi  Lapin Kansan musiikkiarvostelijana vuoteen 1976 asti, jolloin pääsi ylioppilaaksi ja muutti Helsinkiin.

Hakoköngäs lähti hakemaan soittotyötä sieltä missä sitä oli. Hän eli etsikkoaikaa, teki satunnaisien keikkojen lisäksi sekalaisia ruumiillisia töitä ja opetteli elämään omillaan.

Rovaniemellä hän oli opiskellut musiikkia Lapin Musiikkiopistossa ja nyt hän kirjautui Oulunkylän Pop & Jazz opistoon.

Kesällä 1976 Jukka tutustui Ajetaanko tandemilla-hitin ulostulon aikoihin Freemaniin ja vuotta myöhemmin Jukka pääsi hänen bändiinsä, jossa soittivat hänen lisäksi Wigwam-miehet, kitaristi Rekku Rechardt ja rumpali Ronnie Österberg, sekä basisti Petri Peltola. Pian hän oli myös studiossa ja soitti ensin Freemanin sinkulla Meeri Meeri/ Ensi suudelmain ja sitten Antero Jakoilan johdolla kasattiin Freemanille albumi.

Freeman 2-levyä tehtäessä Love Studiolla Hakoköngäs  törmäsi Juice Leskiseen, joka oli kosketinsoittajaa vailla ja joku suositteli hänelle Jukkaa, mikä ei hälle käynyt.

Tunnetusti herkkähipiäinen Leskinen kirjoitti syistä kirjassaan Kuka murhasi rock`n`roll tähden: ”En pidä Jukka Hakokönkäästä. Hän on kirjoittanut paljon paskaa Rovaniemellä ilmestyvään Lapin Kansaan. Hän on haukkunut kaikki Oulua etelämpää kotoisin olevat bändit.

Juicea hän kävi kuuntelemassa Rovaniemen Valistustalolla vuonna 1976 helmikuussa kaksi minuuttia ja kirjoitti sitten Lapin Kansaan useita palstoja täyteen valheita.

Sanoin tämän myös Jukka Hakokönkäälle. Hän myöntää olleensa nuija, mikä osoittaa, ettei hän niin nuija olekaan.”

Freemanin yhtyeestä  Jukan ura käynnistyi toden teolla ja sen jälkeen hän on soittanut muun muassa yhtyeissä: Pepe & Paradise, Johnny Savage & the Raiders, Nono Söderberg Group, Pave Maijanen & Palava Sydän, Hector, Aki Sirkesalo & Lemmenjättiläiset, Eero Koivistoinen & Aerophone…

 

Freeman 2-albumin laulussa Susannalle, Jukka   soittaa huilua ja koskettimia

Jukka soittaa pianoa

 

Arcticus, Pajala Folkets Hus 1976