Maria, kielet kitaran sinulle soida voi/ Maria, kuinka luoksesi tahtoisin täältä pois/ Maria, sinut tahdoin vain
Pellolainen Volgograd kyynelehtii vuolaasti tumman Marian perään. Se tulvimaan itkee ja saa Tornion Väylän vedenkin nousemaan.
Aivan huippubiisi. Jukka Koivumaan kaurismäkeläinen teksti, tarttuva melodia ja hieno espanjalainen kitara. Parasta, mitä olen Volgogradilta ja sen edeltäjältä Hämärästä Aamunkoittoon-yhtyeeltä kuullut.
Synkkää yksinpuhelua. Jukka laulaa muun muassa: ”Pimeyden tietä yksin mä jatkan, kuolema harteilla teen tämän matkan…”
Maria ei ole kuitenkaan, mitään Elämän valttikortit-ruikutusta, vaan suoraa tornionlaaksolaista puhetta: Tunnemyrskyä, lähteviä laivoja ja ranteetauki-meininkiä.
Mariassa on ainesta hitiksi asti. Jos Radio Suomi on tahkonnut jostain Baddingin Ikkunaprinsessasta kansan suosikin, niin miksei Mariastakin.
Jos Marialle annetaan tilaisuus, se jää soimaan kehdosta hautaan. Sen jälkeen se siirtyy polvesta toiseen äidinmaidossa. Näinhän tapahtui Ikkunaprinsessalle ja monelle muulle ikivihreälle.
Maria on kolmas näyte Volgogradin ja huippumuusikko Peter Engbergin välisestä yhteistyöstä. Sinkkujen, Silmät sidottuina, Lyöty mies ja Maria, jälkeen syksyllä on luvassa pitkäsoitto. Toivotaan Maria-biisille menestystä ja jäämme odottamaan mielenkiinnolla Jukalta, Timo Reijoselta ja Antti Ristolta lisää tunnelmamusiikkia.
Volgograd tanssittaa tänään juhannusaattona 19.6. lohennarraajia Harrinivan Lomakeskuksessa, Muoniossa. (Sinkkua voi ostaa yhtyeeltä ja hyvin varustetuista musiikkiliikkeistä kautta maan!)