On aurinkoinen juhannusaatto vuonna 1966. Keskiyön juhlan vietto on hyvässä alussa. Viisituhatta silmäparia tuijottaa taivaalle Ruotsin Matarengissä. Helikopteri kaartaa Tornionjoen suunasta. Se laskeutuu urheilukentän liepeille. Ovi avautuu ja ulos astuu Pyhimys alias Roger Moore, 1960-luvun suosituimman tv-sarjan sankari.
Ihmiset hurraavat ja charmantti herrasmies tyköistuvassa liivipuvussaan huiskuttaa leveästi hymyillen kättään. Pyhimyksen seurassa on miss Ruotsi-kilpailun kakkonen Gun Sundberg, jonka kanssa hän siirtyy autoon, joka vie heidät Hotelli Matarenkiin odottamaan esityksen alkua.
– Kun menin Roger Mooren hotellihuoneeseen, siellä nautittiin tervetuliaissnapseja, pääasiassa skoonelaista akvaviittia. Mukana oli Gun, illan pääsolisti Laila Kinnunen ja Pyhimyksen stuntman ja henkivartija Leslie Crawford. Osa heistä oli jo iloisesti huppelissa, mutta Moore osasi pitää rajansa, paikalla ollut Aftonbladettiin kirjoittanut luulajalaistoimittaja Duff Deutgen muisteli 44 vuotta myöhemmin.
1960-luvulla elettiin television tulon neitseellisiä vuosia. Pyhimystä katsottiin niin idässä kuin lännessä ja sen mukaan jopa hallitukset päättivät kokousaikataulunsa. Kaikkiaan Simon Templarin seikkailuja kuvattiin vuosina 1962-1969 118 jaksoa. Roger Moorelle Pyhimys oli läpimurto näyttelijänä. Vuonna 1973 hän teki myös James Bondista itsensä näköisen, monen mielestä sen ainoan ja oikean Bondin.
Toimittaja Deutgen kertoi myös, että ulkolaisena Pyhimys ei saanut ylittää silloista Kalixlinjaa. Sen vuoksi helikopteri saapui Luulajasta mutkan kautta. Suoja-alue oli tarkoin varjeltu salaisuus. Idästä uhkaavaa ”punaista vaaraa” vastaan oli varustauduttu toisesta maailmansodasta lähtien ja jopa Kalixjokivarren mökkeihin oli kätketty tykkejä.
Roger Mooren esitys Mataringissa kesti 7 minuuttia. Hän antoi vielä muutaman nimmarin ja kiirehti ruotsalaisneito Gunin kanssa odottavaan autoon, joka oli samaa mallia eli Volvo P1800, mitä Pyhimys ajoi sarjassa ja arkielämässäänkin, mutta punainen…
Lainaus kirjasta Poppia Väylän pyörtheistä II (2015), josta löytyy myös tarina, kuinka Roger Moore ajoi Övertorneålta seuraavalle keikalle Bodenin Sörbyyhyn.