Keminmaan Walleniussalissa järjestetään 13. marraskuuta klo 18 hyväntekeväisyyskonsertti, jonka järjestää Eläkeliiton Keminmaan yhdistys.
Yksi sen jäsenistä on Arja Havakka, jonka 45-vuotistaiteilijajuhlaa vietetään samalla.
Hyväntekeväisyyskonsertti kokoaa paikalle joukon muitakin alueen kevyen musiikin tähtinimiä kuten Taiskan, Ilkka Marttalan, Susanna Kunnarin, Akustiset ja Men In Blackin. Mukana on myös keminmaalaisista nuorista koottu bändi ACE.
Viimevuotisen loistavasti menneen konsertin innoittamana syksyisestä Iloa Kaamokseen-tapahtumasta on tulossa perinne.
Viime vuoden tuotosta pystyttiin jakamaan useille keminmaalaisille nuorille musiikinharrastajille stipendejä. Lisäksi rahoilla kehitettiin palvelevaa vapaaehtoistyötä vanhusten parissa.
Näiden lisäksi tällä kertaa avustuskohteena ovat myös Lapin sydänlapset.
Konsertti on tarkoitettu kaikenikäisille, koko perheen konsertiksi.
Sen juontaa tuttu radioääni Juha ”Peltsi” Peltoperä.
”Ei ole enää syytä ihmetellä, että Pohjan Torniossa on jazzorkesteri, kun joulupukitkin Pohjoisnavalla ovat opetelleet hyppimään tätä ilkimullikkain murjaanien tanssia.”
Näin kirjoitti Perä-Pohja-lehden toimittaja paheksuvaan sävyynsä 10.12.1926, kun joulupukki kesken lahjojen jaon Tornion Pyryn joulujuhlassa VPK:lla oli yhtynyt jazzaavan väen ilonpitoon. Alkuillan musiikilliseen tarjontaan kirjoittaja tuntui kuitenkin olevan varsin tyytyväinen, sillä siitä vastasivat salonkiorkesteri ja suojeluskunnan soittokunta.
Samoihin aikoihin vuoden 1926 joulukuussa jazz oli villinnyt myös kemiläiset. Teatteri Kivalossa nähtiin amerikkalainen mykkäelokuva Jazzin Pyörteissä, jonka pääosaa esitti sen ajan suosikkinäyttelijä Corinne Griffith ja Kemin VPK:n elävissä kuvissa pyöri filmi Jazztyttöjä, Colleen Moren ja Sydney Chaplinin tähdittäminä. Taustalla soi tietenkin jazz rahisevilta savikiekoilta.
Mutta milloin jazz tuli Lappiin? Sitä on mahdotonta sanoa, sillä yksimielisyyteenhän ei ole päästy siitäkään, milloin jazz tuli Suomeen.
Jazzia Tornion VPK:lla 1926
Haparandabladetin ilmoituksen mukaan rajaportteja kolkuteltiin jo 1890-luvun lopulla, kun kongolaisamerikkalainen neekeri kävi soittamassa Haaparannalla.
Yhden tulkinnan mukaan jazz rantautui Suomeen vuonna 1926, jolloin höyrylaiva Andania saapui Helsinkiin ja toi mukanaan amerikkalaisorkesterin. Toisten mielestä jazz tuli meille jo muutamaa vuotta aiemmin 1922-1923 Keski-Euroopan kautta, jolloin Helsingin ravintoloiden ja elokuvateattereiden soittajista joka toinen oli ulkomaalainen.
-Jazz ei ollut tuolloin sitä, mitä tänään sillä ymmärrämme. Se oli olemassa eksoottisena muoti-ilmiönä ja huvituksen muotona. Se oli kuitenkin jazzia ja vasta myöhemmin alettiin kiistellä siitä, mikä oli oikeaa ja mikä väärää, sanoo Pop & Jazz Arkiston tutkija Janne Mäkelä.
Kolmannen koulukunnan ja erityisesti jazzin grand old manin Erik Lindströmin mukaan jazz tuli Suomeen, kun Bruno Laakko liittyi Dallapéhen Kemissä 3. elokuuta 1938. Sitä ennen Dallapén kohdalla puhuttiin jazzin suomettamisesta.
– Musiikissa oli kyllä jazzin piirteitä, mutta lähinnä se oli foxtrottia. Meillä se oli aivan oma lajinsa ja siinä sekoittui saksalainen marssimusiikki ragtimeen ja swingiin ja vielä mollivoittoisesti, riihimäkeläisen Dallapé -tuntija Toivo Tamminen valaisee.
Kemin Pirtille saapuessaan Brunolla oli laukku täynnä puhaltimia ja esimmäisenä hänen soitostaan pääsivät nauttimaan merilappilaiset.
Kemin Pirtin jälkeen seurasivat Dallapé-keikat Kemin, Tornion ja Veitsiluodon työväentaloilla ja ennen etelään lähtöä soitettiin vielä Kemin Pirtillä. Torniossa ohjelmaan oli merkattu myös jamsession.
– Dallapé alkoi Laakon vaikutuksesta soittaa yhä enemmän swingiä ja kansainvälisesti tunnettuja tangoja. Niillä pärjättiin hyvin Helsingissä, mutta maalla pidettiin enemmän perinteisemmästä, Tamminen kertoo.
Dallapén johtaja Matti Jäppilä, joka oli vanhan liiton miehiä, pitikin kiinni tutusta ja turvallisesta linjasta. Kun Bruno ehdotti hänelle Alexander Ragtime Bandin levytystä, hän ei suostunut.
Myöhemmin tammikuussa 1939 Laakon kootessa Dallapen miehistä Lepakot-orkesterin, sen ensimmäinen levytys oli juuri kyseinen kappale.
26. heinäkuuta Bruno kirjoitti muistikirjassaan: ” Laulan Alexander Ragtime Bandin ensi kertaa suomeksi. – Olavi Virta kauppaa uutta Rolexia. Tehdään ehkä kaupat.”
Viikon kuluttua tuosta Laakko purkitti suomea murtaen Aleksanderin Jazz-yhtyeen lisäksi Kissa Vieköön-kappaleen.
Kolmen vuoden jälkeen, Väylän Pyörre Musiikkiuutiset, on muuttanut suurempiin ja näyttävämpiin tiloihin. Se on muuttunut blogista nettilehdeksi.
Väylän Pyörre aloitti säännöllisen musiikkiuutisoinnin 17. marraskuuta 2009. Vaikka aihe- ja ennen muuta levikkialue on pieni, joka vuosi se on pystynyt lisäämään kävijämääräänsä. Parhaiten se on tavoittanut varttuneemmat lukijat, niin kuin oli tarkoituskin. Se on myös pystynyt olemaan musiikkiuutisoinnissaan, aina muutaman tanssiaskeleen, muita pohjoisen medioita edellä.
Lyhyessä ajassa Väylän Pyörre Musiikkiuutiset on saavuttanut luotettavan musiikkitiedon jakajan aseman. Ydinalueen Meri-Lapin ykkösmedioiden lisäksi sen tekstejä ovat lainanneet ja linkittäneet myös muun muassa Iltasanomat, Iltalehti ja Helsingin Sanomat, unohtamatta etelän musiikkiaiheisia nettilehtiä.
Ensin tuli kirja Poppia Väylän pyörtheistä (Välähdyksiä Tornion kevyen musiikin historiasta). Kun sitä kootessa, jotkut haastateltavat kertoivat, ullakolla pölyttyvistä vanhoista äänityksistään, syntyi Väylän Pyörre Records.
Ajatus rajattomasta ja riippumattomasta uutisvälityksestä taas kypsyi Music From Torne Valley-kokoelmiin kappaleita kerätessä. Tornion Väylän molempia rantoja ajaessa kuuli usein toistettavan, kuinka vähän rajan molemmin puolin toistemme musiikkitekemisistä tiedämme. Niinpä neljän levyn jälkeen oli kannettava oma korsi kekoon ja syntyi Väylän Pyörre Musiikkiuutiset.
Jatkossakin Väylän Pyörre tarjoaa kaikille kiinnostuneille musiikkia ja viihdettä Tornionlaaksosta; Kaakamosta Kiirunaan ja Suomen Lapista; Kemistä Nuorgamiin. Joskus saatetaan piipahtaa levikkialueen ulkopuolellakin.
Kiitän tähän mennessä jo Väylän Pyörre-talkoisiin osallistuneita kirjoittajia ja kuvaajia, mutta vinkit, tiedotteet ja livejutut suomen-, meän- ja ruotsinkielelläkin ovat edelleenkin tervetulleita . Kiitän myös mainostajia, joille lehti pystyy jatkossa tarjoamaan nettilehden myötä useampia kokovaihtoehtoja.
Terveiset myös verottajalle. Väylän Pyörre ei ole yritys, vaikka parhaamme yritämme!
# Väylän Pyörre-webbtidningen berättar också om musiken från svenska Tornedalen. Ni kan tipsa, skicka nyheter och pressmeddelande. VP publiserar tekster också till svenska!
6-henkinen poppiorkesteri Pajala Truck Co, on kasannut vuosi sitten ilmestyneen sinkkunsa Tornionlaakso ympärille loistavan videon. Laulu sopii juuri tähän vuodenaikaan, kun kesä on mennyt, alakulo iskee ja halu lämpimään ja aurinkoon on kovin.
Aikanaan ruotsalainen indiebändi Laakso teki melankoliaa tihkuvan Loista Laakso-kappaleen Tornionlaaksolle, mutta Pajala Truck co tyytyy heittämään ja sadattelemaan englanninkielisen tekstin sekaan suomenkieliset voimasanat; ”Nyt, saatana, helvetti, lähdetään Pariisiin!”
Pajalalaisyhtyeen muodostavat Paloma Perez ja Marie Willman, Grönbergin veljekset Niklas, Jens ja Johan plus naapurin poika Markus Forsberg.
Pajala Truck co on syystä huomioitu myös suomalaisilla radioaalloilla.Heidän edelliset sinkut From one motherfucker to another ja Movements ovat soineet erityisen ahkeraan YleX:ssä.
R O O T S Suomalainen bluesdelegaatio Olli Ontronen & Mighty Shitty ja Jussi ”Jo`Buddy” Raulamo kotiutuivat eilen onnistuneelta Venäjän reissultaan. Vaikka ulkona arktinen meriviima hiukan puraisikin, valkoiseen lumivaippaan pukeutunut Murmansk otti Suomi-pojat lämpimästi vastaan.
Mighty Shitty-kitaristi Tuomas Laajoki kertoo, että bluestapahtuman lisäksi Murmanskissa Suomi näkyi muutenkin viikonloppuna, sillä siellä oli meneillään suomalaisen elokuvan viikko.
Bluesin päätapahtuma oli perjantaina Ledokal-clubilla.
– Myös meidän uusittu bluesohjelmisto toimi hyvin ja yleisöstä musa toi mieleen niin Rollarit kuin King Crimsoninkin!- Erityisesti
JO`BUDDY
Jo`Buddyn yhdenmiehenorkesteri-formaatti herätti huomiota. Venäläiset ihmettelivät Jussin ”polkulautaa” sekä ihastelivat hänen primitiivistä soundiaan.
Klubikeikalla paikalla oli myös Murmanskin pitkänlinjan musiikkiaktiiveja kuten Sergei Filippov, jonka kanssa Laajoen mukaan hierottiin yhteistyökuvioita. Mies soittaa muun muassa Back to USSR-yhtyeessä yhdessä Suomen konsuli Martti Ruokosken kanssa.
Lauantaina bluespoppoo piti sitten parituntisen klinikan musiikkiopiskelijoille paikallisessa collegessa.
– Jussi esitteli omaa tyyliään sekä kertoili biisiensä tarinoita, sisältöä ja hänen musiikin tärkeintä sanomaa, Everythings gonna be allright. Venäläinen yleisö palkitsikin Jussin spontaaneilla aplodeilla.
– Ollin osuus taas sisälsi samankaltaisesti erityyppisiä bluesbiisejä joissa hän esitteli huuliharpun soittoa ja sen kikkoja. Yleisö sai esittää myös kysymyksiä ja eniten ihmettelyä herätti Ollin käyttämä huuliharppumikrofoni.
– Kaikkinensa huippureissu ja oli tosi hienoa huomata jälleen kerran kuinka yhdistävä musiikki voi olla, Tuomas Laajoki toteaa tyytyväisenä.
Vuonna 1992 perustettu XL-yhtye viettää 20-vuotisjuhlaansa kiertueen merkeissä. Pohjoisin pysäkki on Tornion Musiikkitalo Ti 13.11. klo 19.00.
Yhtye saavutti aikanaan kulttimaineen kunnianhimoisella musiikillaan ja ahkeralla keikkailulla. Yhtyeen visuaalisen musiikin vaikutteet ovat peräisin elokuvista, progressiivisesta rockista, jazzista, klassisesta sekä elektronisesta musiikista.
XL muistetaan myös lukuisista yhteistyöprojekteistaan esimerkiksi Pekka Pohjolan kanssa yhtye kiersi sen 10-vuotiskiertueella ja yhteistyötä on tehty muun muassa Michael Breckerin, Pekka Kuusiston ja Jukka Perkon sekä eri kamariyhtyeiden ja UMO Jazz Orchestran kanssa.
Yhtyeen lopetettua aktiivisen toimintansa vuonna 2004 nyt tarjoutuu faneille ainutlaatuinen tilaisuus kuulla maagista sävelkieltä juhlavuoden kunniaksi.
XL esittää fantasiamusiikkiaan loisteliaan valo- ja äänisuunnittelun ryydittämänä.
Yhtyeen uusi kokoelmalevy Cinematic Fantasies – The Best Of XL 2012 (Rockadillo Records) julkaistaan lokakuun aikana.
Kokoonpanossa soittavat Arttu Takalo – vibrafoni, Jarmo Saari – kitara, Tuure Koski – basso, Tomi Salesvuo – rummut ja dj Bunuel – cd
MUITA TORNION JAZZKONSERTTEJA: 29.11. Hans Olding & Jaska Lukkarinen Quartet, 16.12. Lenni-Kalle Taipale & Oulu Allstars Big Band, In the spirit Of Count Basie (vahvistamatta), 15.2.2013 Teemu Viinikainen Trio & 27.2. 2013 Jaska Lukkarinen Quartet.
Syvän etelän maustein countryrockia paiskova Ted Russell Kamp saapuu tammikuussa Kalifornian lämmöstä Lapin pakkasiin ja esiintyy Ylläs Jazz Bluesissa.
Keikkaa ei kannata missata, sillä Ted esiintyy suomalaisten huippumuusikoiden kanssa. Hänen taustallaan kitaroita soittavat ja stemmoja laulavat Tokela ja Tommi Viksten ja rummuissa on Janne Haavisto.
Ted Russell Kamp on multi-instrumentalisti ja laulaja-lauluntekijä. Ylläkselle hän saapuu uunituore seitsemäs albumi Night Owl takataskussaan.
Lauluissa hänelle tärkeintä on tarinankerronta ja esikuvinaan hän pitää muun muassa Kris Kristoffersonia, Jackson Brownea, Doug Sahmia ja Buddy Milleriä
Musiikille Ted omistautui collegen jälkeen. Syntymäkaupungissaan New Yorkissa hänellä oli trio Ponticello, joka levytti neljä albumia. Muutettuaan Los Angelesiin 2001 hän toimi sessiomuusikkona ja soitti musiikkia laidasta laitaan, kunnes tapasi Shooter ”Waylonin poika” Jenningsin. Hänen 357`s-yhtyeen basistina Ted viihtyi neljä vuotta kirjoittaen muun muassa Jenningsin esimmäisen isomman menestyshitin Steady at the wheel, kunnes keskittyi enemmän omaan soolouraansa.
Suomalaissoittajat tapasivat Tedin ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, kun hän kiersi kitaransa kanssa soolokeikoilla pitkin Eurooppaa ja päätyi Helsinkiin.
– Yhteinen frendi kehoitti minua ja Tokelaa hankkiutumaan the Munsonsin kanssa saman katon alle Sir Einoon konsertoimaan. Omien settiemme lisäksi päädyttiin esittämään myös muutama numero kolmeen pekkaan ja lopputulos miellytti meitä kaikkia suuresti.
– Sen jälkeen pyörittiin pari päivää yhdessä ja eron hetkellä Ted lausui sanat: ”guitar – I do OK. Bass – I’m a motherfucker! ” Tulen takaisin loppukesästä basson kanssa, hoitakaa jostain rumpali ja aletaan rokkaamaan. Sitten otin puhelimen kouraan ja soitin Jannelle ja ekat yhteiskeikat tehtiin elokuussa 2011, Tommi Viksten muistelee.
Muusikoista vielä. Tommihan on soittanut kitaraa muun muassa Kauko Röyhkän, Tuomari Nurmion, J. Karjalaisen ja Värttinän kanssa. Tuottajana hän on saattanut Karjalaisen, Nurmion, Topi Sorsakosken ja Vesa-Matti Loirin levyjä maailmaan.Tokelan kanssa, Munsons-duon ohella, heitä yhdistää The Slippers.(Viksten on tavannut Lady Gagan henkilökohtaisesti.)
Tokela muistetaan parhaiten Melrose-yhtyeen nokkamiehenä. 1990-luvulla hän kierteli maailmaa Leningrad Cowboysin riveissä. The Slippersin lisäksi hän soittaa pubirockia Homers-kokoonpanossa.(Tokela on todistettavasti keskustellut Mark Messierin kanssa.)
Janne Haavisto on piessyt rumpuja 8-vuotiaasta asti muun muassa J. Karjalaisen, Laika & The Cosmonautsin, Eero Raittisen, Mikko Kuustosen ja The Latebirdsin kanssa. Hän on tuottanut lukuisia albumeita, tähtiniminä J. Karjalainen, Värttinä, Tuomari Nurmio, Jukka Poika, Jorma Kääriäinen, Irina Björklund ja the Munsons. (James Brown on halannut Haavistoa.)
Keminmaan Walleniussalissa järjestetään 13. marraskuuta klo 18 hyväntekeväisyyskonsertti, jonka järjestää Eläkeliiton Keminmaan yhdistys.
