Kemiläisen Last Panda -yhtyeen vokalistina Henry Ossianina tutuksi tullut Henry Tikkanen on aloittanut YleX:n toimittaja-juontajan pestissä.
– Tulen suurella innolla mukaan YleX Etusivun tiimiin, koska tällainen ohjelma on erityisen tärkeä. Nuoret haluavat tietää ajankohtaisista asioista ja osallistua keskusteluun. Sivistys on seksikästä, Tikkanen kertoo kanavan nettisivulla.
Tikkanen on opiskellut media-alaa sekä aate- ja oppihistoriaa. Hänelle YleX:n toimitus on työympäristönä uusi, vaikka miekkonen onkin useina kesinä ollutkin Ylellä töissä.
Last Pandan kuvioihin Tikkasen uusi duuni ei vaikuta, vaan yhtye jatkaa keikkailua entiseen malliin.
YleX Etusivu kuultavissa joka arkipäivä kello 11-13.
(Lähde: YleX)
Ps. Just Yle Radio Suomen Päiväntasassa mainio juttu Suomen levymyynnin nykytilasta! Miestä kanattaa kuunnella!
Haaparannalta Tornioon ja siitä muualle Lappiin levisivät niin jazz, rock, rautalanka kuin punkkikin.
Ensimmäiset ulkolaiset tunnetummat rokkivieraat tulivat kuitenkin Tornioon Suomen kautta.
Tietenkin Norrbottenista bändejä piipahti tuon tuosta ja suomalaistenkin artistien matkassa ulkolaisväriä nähtiin, mutta norjalaisen Per Elviksen keikka Tornion työväentalolla 6.4.1961 on katsottava ensimmäiseksi viralliseksi valtiovierailuksi.
Per Elvis esiintyi osana kiertuetta, jolla markkinoitiin Hot Rod-farmareita. Mukana oli myös Ritva Mustonen, jonka kanssa hän levytti Jaakko Salon kynästä lähteneen mainosrallin Hot Rod sähinää, jossa Per Elvis soittaa kitaraa ja äänessä ovat myös Tuija Helinä & Kukonpojat.
Se oli Per Elvis Granbergin (1941-1980) ainoa levytys Suomessa, mutta niin Norjassa kuin Ruotsissa hän oli jo ehtinyt levyttää useamman sinkun ja EP-levyn Philipsille ja Sonetille.
Osan lapsuusvuosistaan Granberg vietti Amerikassa ja näki Elviksen lähietäisyydeltä ja rockin kuningas oli hänen johtotähti läpi elämän. Hän aloitti artistin uransa 1957 The Suvenirs-yhtyeen kanssa Oslossa, mutta sooloartistina keikkaili paljon niin Tukholmasta kuin Helsingistäkin käsin.
Suomessa hän esiintyi ensi kertaa keväällä 1960, mutta Tornioonkin ulottuneen kiertueen jälkeen Granberg alkoi esiintyi vain harrastepohjalta. Paluun hän teki voimallisemmin 1968, jolloin hän levytti ison orkesterin kanssa. Vuonna 1972 häneltä ilmestyi albumi Rock’n’roll Forever, joka sisälsi pienen kulttihitinkin Got A Lot Of Livin’ To Do. Ennen poismenoaan 4.2.1980 Per Elvis ehti levyttää vielä kaksi albumia. Viimeisillä pitkäsoitoilla häntä säesti yhtye New Jordal Swingers, jossa soittivat muun muassa sellaiset kitaristikuuluisuudet kuin Terje Rypdal ja Arne Schulze (Popol Vuh).
Vuosina 1963-1965 Tornioon alkoi vyöryä rokkibändejä Englannista, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tietenkin on huomioitava, että Haaparannalla myös tapahtui. Sivuaskeleita enempää rajan yli ottamatta, kerrottakoon kuitenkin, että Tonics ensimmäisellä keikallaan Sangiksessa 1963 lämppäröi yhtyettä the Shanes, josta tuli pian yksi Ruotsin ykkösbändeistä.
Vuoden 1963 kovimpia nimiä olivat brittiläinen Ken Levy & The Phantoms, ruotsalainen Adventures, solistinaan Lenne Broberg ja norjalainen Terry Horne & Cliftones.
Vuodelta 1965 löytyy sellaisia tunnettuja bändejä kuin englantilainen Renegades, ruotsalainen Mods ja tanskalaiset Beethovens ja Hitmakers, joka myöhemmin muutti nimensä the Floor`ksi ja purkitti muun muassa laulun Hey Mr Flowerman, jonka Tonics levytti suomeksi.
Vuodelta 1967 on syytä muistaa myös Rockin`Vickers-bändin vierailu, jolla ei Lemmy ollut mukana.
Toinen rocktutkijoita askarruttanut vierailu on myös Roy Hamiltonin esiintyminen Torniossa itsenäisyyspäivänä 1961. Olisiko kuuluisa samettiääni Amerikasta, se joka laulaa sen Angelican parhaiten,tehnyt pistokeikan rajan yli? Enemmistöäänin on tultu lopputulokseen, ettei kyseessä ole sama mies ja tuskinpa soulveli Hamilton olisi tuohon aikaan soveltunut torniolaiseen itsenäisyyspäivän viettoon.
Alla tärkeimmät keikat päivineen, mitkä arkistosta löysin. Kaikki ovat Tornion työväentalolta, ellei erikseen ole merkitty.
Tower rakentuu pikkuhiljaa Äkäslompoloon ja avajaisia vietetään 28.11.
Lokakuun 9.päivä klo 21.00 SUBilla pyörähtää käyntiin suositun Ylläs huipulla tuulee-sarjan toinen kausi ja tehokaksikko Reijo Angeria ja Eeva Kaulanen lupaa ohjelmaan jännitystä koko rahan edestä.
Taigan ravintolamaailman rinnalle tunturin toiselle puolelle Äkäslompoloon syntyy aluksi pieni intiimi paikka.
– Sen nimi on Tower, tuttavallisesti Toveri. Johtuuko se rakennuksen korkeasta lasitornista vai Ylläksen Yöväenliike -nimestä, sen päättäköön jokainen itse, naurahtaa Reijo, joka tunnetaan hauskoista ravintolan nimistä. Tunnetuin on tietysti Umpitunneli.
Eikä tässä kaikki. Ylläs ei ole ainoa ohjelmassa esiintyvä huippu: Reijo ja Eeva yrittävät houkutella huippuosaajia mukaan bisnekseen ja osakkaiksi ravintolaansa.
– Kohteena on koko Suomen hyvin tuntemia henkilöitä, tunnettuja ja tunnustettuja eri alojen ammattilaisia, joiden rinnalla Big Brotherin silikonijulkkikset ovat kevyttä kauraa, Reijo vakuuttaa.
Ylläs-sarjassa homma etenee niin, että Yöväenliike Towerin osakkeita tarjotaan näille henkilöille ja nähtäväksi jää, moniko heistä innostuu mukaan hankkeeseen.
Marraskuuhun mennessä Tower laajenee muutama sadan paikan ravintolaksi ja avajaisia vietetään 28.11., jolloin uusia osakkaita nähdään Reijon ja Eevan rinnalla.
– Silloin ravintolan avajaisia juhlitaan tosi rankasti eli näyttävästi Ylläksen tyyliin.
– Sarjaa tiiviisti seuraamalla selviää, ketä voi odottaa avajaisiin saapuvaksi ja keltä saamme kenties pakit, Reijo Angeria huomauttaa.
Suomen suosituimpiin viihdetaiteilijoihin kuuluva Jari Sillanpää ja rap-tähti Cheek vastaanottivat viikonloppuna Cheekin jäähallikonsertissa sekä kulta- että platinalevyt Liekeissä-singlestä.
Cheek tekee vastavierailun Jari Sillanpään Liekeissä-konserttikiertueen huipentavaan Hartwall Areenan konserttiin.
Jari Sillanpään valtakunnalliselle Liekeissä-kiertueelle on myyty yli 20.000 pääsylippua. Rovaniemen Lappi Areenalla hän konsertoi lauantaina 30. marraskuuta. Hänen lämppäribändinä toimii uuden iskelmän lippulaivaksi kutsuttu Neljänsuora-yhtye.
Jarin TurunTampereen, Mikkelin, Hämeenlinnan ja Savonlinnan konsertit ovat jo loppuunmyytyjä, mutta Lappi Areenalle mahtuu vielä.
Liekeissä-kiertueen vauhdikkaassa ja värikkäässä uudessa show’ssa on maistiaisia Jarin tulevalta levyltä. Sillanpää on luvannut lisäksi esittää myös vanhoja hittejään sekä muun muassa Queenin ja Elton Johnin tunnetuksi tekemiä kappaleita, jotka muhkea kiertueyhtye herättää eloon kapellimestari Heikki Elon johdolla.
Kemiläinen blueskitaristi Tuomas Laajoki on viime päivät kuunnellut ahkeraan pianisti Gene Taylorin (x-Canned Heat, x-Fabulous Thunderbirds) uusinta suomalaisten kanssa purkittamaa Roadhouse Memories-kiekkoa.
Laajoki on saanut haasteen, johon vastaamisen myöntävästi hän katsoo kunnia-asiaksi.
– Tuuraan viikonloppuna Jussi Raulamoa alias Jo`Buddya Taylorin Seinäjoen keikalla. Kutsu tuli yhtyeen basistilta Robban Hagnäsilta.
– Ilman muuta mennään, kun kutsu käy. Kyse on sentään tämän hetken yhdestä maailman parhaista boogiewoogiemiehistä . Aikaisemmin olen soittanut Genen kanssa puolikkaan keikan vuonna 2008 Scandinavian Bluespartyssa.
PAKKASUKKO MYÖS 2014
Kemiin bluesin juurruttanut Laajoki tunnetaan kotikaupungissaan paitsi kitaristina, myös aktiivisena tapahtumien järjestäjänä. Viime kuukaudet hän on kuitenkin pitänyt matalampaa profiilia, etsinyt uutta inspiraatiota ja antanut lapsilleen enemmän aikaa.
Kesällä hän järjesti, työjuttuihin kuuluvan Rondellin lisäksi vain Kolopallorockin ja Royal Trophyn, joka liittyi hänen Kemin Kuningas-vuoteen.
Tuomas myöntää, että yksi syy rauhallisempaan tahtiin on ollut pettymys hänen ja Antti Pasasen merkittävimmän tapahtuman Pakkasukko Blues & Jazzin saamaan yleisömäärään.
– Oli parisataa ihmistä liian vähän ja kun ei tukiakaan saatu valtiolta, se aiheutti isoja taloudellisia ongelmia. Pikkuhiljaa ollaan kuitenkin toivuttu. Kirvestä ei ole heitetty kaivoon ja Pakkasukko 2014 alkaa olla jo hyvässä kuosissa.
– Kansainvälisyys Pakkasukossa edelleen säilyy, mutta ohjelmistoa tiivistetään. Vieraita on tulossa ainakin Ranskasta, Englannista ja Tanskasta, Laajoki kertoo.
OMA YHTYE FLYIN`BLIND
Flyin`Blind esikoiskeikalla heinäkuussa
Kesällä Tuomas on kiertänyt ahkeraan rumpali-huuliharpisti Olli Ontrosen Mighty Shittyn kitaristina.
– Hyviä keikkoja ollaan tehty Virossa, Rovaniemen poropurijaisissa ja Rieska Bluesissa, jossa meitä ennen esiintyi Linda Gail Lewis.
– Oulussa myös oli mieletön meno. Kahden tunnin keikka ja vain kolme lainabiisiä ja loput omaa tuotantoa. Aika hyvin vai mitä?
Laajoki paljastaa, että hän on koonnut myös oman yhtyeen, nimeltä Flyin`Blind, joka esittää roots-musiikkia laajalla spektrillä, rhythm n`bluesista ja rockista souliin ja countryyn.
Kemiläisistä pitkänlijan muusikoista koostuvassa bändissä ovat mukana Tuomaksen lisäksi laulaja-kitaristi-huuliharpisti Juha Kiuttu, basisti Michael Czech, rumpali Jari Keinänen ja kosketinsoittaja Kari Hautalampi.
KEMIN ROOTS-KEIKKOJA
Flyin`Blindia voi kuulla livenä lokakuun 12. päivä Kemin Ankkurissa Tuomaksen vaimon Johannan järjestämässä October Burlesque– tapahtumassa. Kyseessä on yhtyeen toinen keikka ja kosketinvelho Hautalampi ensi kertaa mukana.
Tuomaksen järjestämää bluesherkkua Kemiin on tarjolla jo sitä ennenkin, sillä 4.10. Ankkurissa esiintyy Robbie Hill & the Blue 62`s ja heti seuraavana päivänä Sarjakuvapäivien Jamiklubilla Chilloutissa kuullaan Jo`Buddy and the Upliftersiä.
Itsenäisyyspäivän jälkeen 7.12., Tuomas Laajoen kutsusta, vierailee Kemissä tälle vuodelle vielä ainakin Suomi-Bluesin grand old man Pepe Ahlqvist, joka vastaa kysymykseen: Mistä se blues oikein tulee? Luvassa on päivällä workshop ja illalla keikka.
Pajalalainen Kaggen & Bengt-Ola oli viihdyttäjäkaksikko, joka toi musiikillaan ja huumorillaan iloa ympäri Tornionlaaksoa. Heidän repertuaarinsa oli laaja ja heitä arvostivat kaikenikäiset ja kaikenlaisesta musiikista pitävät kuulijat.
Tornionlaakson Musiikkiklubi julkaisi 1999 heiltä Best of-kokoelman, jolta löytyy niin kupletteja, kansanlauluja, valsseja, lattaria kuin jazzikivihreitäkin. Kielinä ovat tornionlaaksonsuomi, ruotsi ja englanti.
Molemmat, Kaggen eli Thore Skogfält ja Bengt-Ola Kauppi, kuolivat vuonna 1998, jonka jälkeen heidän kunniakseen perustettiin muistorahasto, josta on jaettu stipendejä, niin Ruotsin kuin Suomen puolellekin.
Nyt rahasto tempaisee viimeisen kerran ja järjestäästipendien jaon yhteyteen Pajalan Folkets Husiin 28.syyskuuta klo 13.00 Ruotsin aikaa konsertin, joka kerää yhteen tämän hetken kuumimmat pajalalaisnimet.
Kaksituntisessa Taas On Meno Päälä-gaalassa on itseoikeutetusti mukana Raj Raj Band, joka syntyi Kaggenin & Bengt Olan innoittamana. Paikalla ovat myös tornionlaaksolaisen kansanmusiikin ykkösnimi Jord, matkalla kansainväliseen maineeseen olevat rockbändit Pajala Truck coja Mangnettes ja musiikin moniosaajat Daniel Sandström ja Viktor Fors Mäntyranta.
Saamelaisten kansallisteatteri Beaivvášin Kuurapää ja unien näkijä-näytelmässä oli helppo kuulla Nils-Aslak Valkeapään rauhallinen puhe, helppo nähdä Kuurapään viisaissa sanoissa Áillohaš itse.
Esitys oli vaikuttava, runollinen niin kuin sen kirjoittaja Nils-Aslak Valkeapää (1943-2001).
Nils-Aslak kirjoitti näytelmän Sapporon vuoden 1995 talviolympialaisiin. Hänen ystävänsä Junichiro Okura oli tutustuttanut hänet japanilaiseen nooh-teatteriin ja joikaajat ja näyttelijät yhdistivät voimansa.
Uskon, että Valkeapää olisi pitänyt Beaivváš-teatterin versiosta, jos olisi saanut elää.
Niin kuin joiut, Valkeapään runot muodostuvat vain muutamasta sanasta, ilmaisusta.
Olemme vain osa maapallon kiertokulkua ja osa luontoa, jota pitää kunnioittaa. Pitää elää, unelmoida ja rakastaa, mutta valon jälkeen tulee pimeys, elämän jälkeen kuolema. Näistä muistutti Kuurapää ja unien näkijä-näytelmä.
Valkeapään sanat antoivat ajatuksille siivet, ja niitä tuki myös loistava musiikki.
Joikuko tylsää? Kaikkea muuta. Olen hokenut monelle jo vuosikymmeniä. Jos pidätte Wigwamista, pidätte varmasti myös kosketinsoittaja Esa ”Goahtelaš” Kotilaisen musiikista esimerkiksi kolmella Nils-Aslak Valkeapään hänen Beaivi, áhcážan- kirjaansa pohjautuvalla levyllä.
Nyt kun kappaleita oli mukana Ailun eri aikakausilta ja ne esitettiin kompaktimmassa muodossa, Esan moogin ja mellotronin soitto kuulosti entistä mehukkaammalta. Parhain hetki oli ja tuli eittämättä aivan konserttimainen olo, kun Esa innostui tsemppaamaan ja vuoropuheluun nuoren joikaajan Ingá-Máret Gaup-Juuson kanssa.
Upeaa oli kuulla myös, 18 vuotta Mari Boinen oikeana kätenä toimineen ja pitkiin soolo-osuuksiin tottuneen kitaristi Roger Ludvigsenin vähäeleistä soittoa. Hän käytti taitavasti pieniä tehokeinoja. Hän löi muun muassa jousella kitarankieliä vähän kuin sellisti ja jousella hän soitti myös, minun nähdäkseni yksikielistä soitinta, jollainen löytyy muuten Valkeapään Sápmi lottážan : Davas ja geassai-levyltä. Se on nimeltään sambura ja levyllä sitä soitti Leo Gauriloff.
Mutta kaikkinensa suuri kiitos Haparanda Teaterföreningenille, että järjestitte tämän loistavan esityksen rajalle. Yhdellä kertaa sai rautaisannoksen kulttuuria; teatteria, runoa, tanssia ja musiikkia.
Mukava oli käydä myös tervehtimässä Esa Kotilaista, jolta muuten on juuri ilmestynyt soololevy Perhosniitty ja Roger Ludvigsenia, joka kertoi, että piakkoin hän esittelee maailmalle uuden bändinsä, jonka todennäköinen nimi on kuulemma Autokeino.