Archive for marraskuu, 2013

Oulussa tehdään EUROVIISU-historiaa tänään!

by Arto.

Eurovision_logoTänään 29.11. klo 19 alkaen Oulu Sinfonia tekee Madetojan salilla historiaa merilappilaisillekin tutun  kapellimestari Jukka Myllyksen johdolla. Ikivihreät suomalaiset viisuklassikot esitetään ensimmäistä ja ehkä ainutta kertaa Suomessa alkuperäisin sovituksin.

Muistatko, kuinka aiemmin Euroviisuissa jokaista edustajaa säesti orkesteri? Kilpailijat toivat mukanaan vain oman kapellimestarin ja nuotit huippumuusikoista kootulle orkesterille.

– Kisan jälkeen voittajat juhlii, häviäjät itkee ja orkesteri lähtee viihteelle. Kuka nyt nuoteista välittää! Viisuthan on tehty kertakäyttöisiksi, kapellimestari Myllys kuvailee tuon ajan henkeä.

Kertakäyttöisestä alkuperästään huolimatta monista viisuista on tullut rakastettuja kestohittejä. Siksi ajatus Euroviisukonsertista jäi kutkuttamaan Myllystä viattoman kahvipöytäkeskustelun seurauksena. Siksi 1,5 vuotta sitten myös käynnistyi ainutlaatuinen ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä pelastustyö, jonka lopputulos on kuultavissa Madetojan salilla.

– Vain Tipitiitä on soitettu jossain Vappumatineassa. Muita kappaleita ei ole tällaisina soitettu missään!, Myllys innostuu ja jatkaa.

– Mutta solistithan tässä kovimmassa prässissä ovat. Heidän on hallittava tyylilajit laidasta laitaan.

Monipuolisuus ja heittäytymisen kyky ovatkin perustelut sille, että Oulu Sinfonian kanssa estradille astelevat Nina Tapio ja Sami Hintsanen.

Mutta mikä on Myllyksen oma suosikki Suomen Euroviisuista? Vastaus tulee empimättä.

– Kyllä se on Carita Holmströmin Älä mene pois vuodelta 1974.

Sekin kuullaan tänä iltana Oulun Madetojan salilla.

Liput: www.lippupalvelu.fi

PASI KAUNISTO levytti Taivaan Tulet-tunnarin

by Arto.

Pasikaunisto

Pasi Kaunisto liennyttää uudella sinkullaan syvää kaipuuta, jonka kotimaisen Taivaan Tulet– sarjan loppuminen jättää kansakunnan kollektiiviseen muistiin.

Näin kirjoittaa Poptorin toimitusjohtaja Erkki Puumalainen  saatesanoissaan Kauniston tulkinnasta Taivaan Tulet-tvsarjan tunnuskappaleesta, jonka alkuperäinen esittäjä on sen kirjoittaja Ismo Alanko.

Puumalainen on sitä mieltä, että kotimaan taiteentekijät ovat maailman parhaita ja  merkitsevät meille enemmän kuin miljoonabudjetein tehdyt universaalit viihdekattaukset.

– Olisiko suuri synti vedota enemmistökansan puolesta päättäjiin, etteivät he enää devalvoisi henkistä pääomaamme?, hän kysyy.

Pasi Kauniston Taivaan Tulet-esitys on valmisteilla olevan  TAIVAAN TULILLA 20 laulua Lapista-kokoelman aloituskappale ja sen on sovittanut Petri Kokko.

­­

Tässäpä Lappi-kokoelman  valmis biisilista:

TAIVAAN TULET PASI KAUNISTO HALTIN HÄÄT TAISKA KUUSAMO DANNY RAKOVALKEALLA TAPIO RAUTAVAARA TUNTSASTA TULPPIOON OIVA KALTIOKUMPU LAPIN NOITA KIKE ELOMAA LAPIN KESÄ LASSE HOIKKA & SOUVARIT NALTIOON EERO AVEN KOTISEUTU POHJOLASSA PASI KAUNISTO ROVANIEMEN MARKKINOILLA JUSTEERI ALPPIRUUSU KAIJA POHJOLA PARIISEJA LASSE HOIKKA & SOUVARIT TUNTURISATU A.AIMO MUISTOJEN INARI REIJO VIITA KAUNIS MAA VIENO KEKKONEN TUNTUREIDEN MAA KAUKO SIMONEN ERÄMAAJÄRVEN MÖKKI EERO AVEN ILTA OULUNJOELLA KOSTI SEPPÄLÄ & DALLAPÉ LEMMENJOELLA PAISTOI KUU KAUKO KÄYHKÖ LAPIN ÄIDIN KEHTOLAULU MIRJAM HELIN

PEPE AHLQVIST vetää bluesworkshopin Kemissä

by Arto.

MISTÄ SE BLUES OIKEIN TULEE? Siihen on oikea mies vastaamaan Pepe Ahlqvist. – Bluesguru, joka  on pitänyt suomalaisen juurimusiikin lippua korkealla yli 40 vuotta.

pepeA3

Pepe, yhdessä Mighty Shitty-yhtyeen mainioiden soittajien kanssa, vie kaikki  kiinnostuneet bluesin maailmaan Kemin Toimintakeskus Takitsulla 7.12. klo 15.00-17.00. Tapahtuma on ilmainen, ikärajaton ja sinne ovat kaikki tervetulleita. Samalla voi tutustua myös toimintakeskukseen.

Workshopin aikana pureudutaan juurimusiikin perinteeseen, selvitellään mistä siinä ja erityisesti bluesissa on kysymys ja kuullaan tarinointia, soittoa ja perehdytään soittimiin.

Ennen Kemin bluesworkshoppia ( ja ennen iltakeikkaa Cafe Bar Ankkurissa klo 23.00)  Pepe Ahlqvist & Mighty Shitty nähdään tositoimissa 4.-5.12. Murmanskissa Venäjällä ja itsenäisyyspäivänä Äkäslompolon Selvässä Pyyssä.

Suomi-Bluesista puhuttaessa Pepe Ahqvistin nimi nousee monella ensimmäisenä mieleen. Hänelle leipä on irronnut monipuolisella tekemisellä ja takana onkin yli 5000 keikkaa. Pepen voidaan myös sanoa perustaneen Suomeen ”ensimmäisen oikean bluesbändin” Chicago Overcoatin, joka noteerattiin kunnolla. Ensin Blues Newsin porukka julkaisi yhtyeeltä EP:n, jonka jälkeen siitä kiinnostui Love Records ja ilmestyivät mainiot albumit Chicago Overcoat (1978) ja Eyesight To The Blind (1979).

Monista bändeistä, keiden kanssa hän on keikkaillut viime vuosina aktiivisin on ollut SF Blues, jonka hän perusti Heikki Silvennoisen ja Dave Lindholmin kanssa vuonna 2002. Hänen musiikilliseen historiaan kuuluvat myös muun muassa yhtyeet Charlies, Pepe Ahlqvist Band, Sunset Boulevard, H.A.R.P., The Rolling Tumbleweed, Oiling Boiling Rhythm`n Blues Band ja Tuomari Nurmion Meatballs.

Vuosien varrella hän on päässyt jammailemaan ja keikkailemaan lisäksi tunnettujen maailmannimien kanssa kuten esimerkiksi Buddy Guy, Jeff Healey, Champion Jack Dupree, Willie Mabon, Junior Wells, George Smith ja Jimmy Johnson.

 

Jukka Tolonen: tribuuttilevy ja dokumentti

by Arto.

TolonenTribuuttiSIELTÄ TÄÄLTÄ  Jukka Tolosen elämästä ja musiikista on tehty dokumenttielokuva, joka tulee teattereihin vuoden 2014 keväällä. Dokumentissa Jukka vierailee studiolla, jossa hän antaa viestikapulan uuden sukupolven kitaristeille.

Nyt julkaistavalla tribuuttialbumilla soittaa kolme tämän päivän kitaravirtuoosia. He ovat Timo Kämäräinen, Risto Toppola ja Teemu Viinikainen. Kukin tulkitsee omalla tyylillään Tolosen 70-luvun sävellyksiä.

Jukka Tolonen kiinnitettiin ensimmäiseen keikkailevaan bändiin hänen ollessa vasta viisitoistavuotias. Pian oli vuorossa Tasavallan Presidentti -yhtyeen perustaminen yhdessä Vesa Aaltosen kanssa. 70-luvulla Pressa ja Wigwam olivat tunnetuimmat progebändit Suomessa.

Jukka Tolosen solistinen ura lähti liikkeelle Tolonen! albumin myötä vuonna 1971. Loppu onkin jo legendaa. Maailmanluokan kitarasankari oli syntynyt. Tuskin löytyy montaakaan vähän vanhemman ikäpolven edustajaa, joille Tolosen virtuoosinen kitarismi ja hyvin aikaa kestäneet sävellykset eivät olisi tuttuja. Monet nuoret kitaristit aloittivat oman soittonsa Tolosen innostamina. Monille myöhemmin alottaneille kitaristeille on Tolosen musiikki toiminut vahvana vaikuttajana. Soitto oli huikeaa mutta niin oli myös Tolosen elämä, joka vaihtui melkoiseksi vuoristoradaksi kun huumeet tulivat vähtellen yhä vahvemmin mukaan kuvioon. Huumeinen elämä johti lopulta vankilaan ja omien valintojen uudelleenarviointiin. Kun Tolonen vapautui vankilasta vuonna 2011, eivät sormet enää liikkuneet entisellä tavalla. Kitara oli vaihtunut pianoon ja rock gospeliin.

Uskomattominen kitaristien Kämäräisen, Toppolan ja Viinikaisen lisäksi 29.11. kauppoihin ilmestyvällä levyllä soittavat myös uskomattomat saksofonistit Manuel Dunkel, Joonas Rautio sekä pianossa loistava Alexi Tuomarila. Kompissa tymäkät Juho Kivivuori, Sampo Tiittanen ja Ville Pynssi. Kaikki aivan aivan eturivin muusikoita.

Kun Jukka Tolonen kuuli esimiksattua materiaalia  hän oli pitkään hiljaa ja totesi: ”Kaikki soittavat niin hyvin. Ei yhtään heikkoa lenkkiä.”

Biisit:

Dancing Bear

Wanderland

Last Night

Silva the Cat

Tanja

Jimi

Thinking of You in the Moonshine

Just a Little Love Song

Ramblin’

JAN-MIKAEL HAKOMÄEN kehuttu puhe SÄRKYNYT LYHTY-obeliskin paljastusjuhlassa

by Arto.

SarkynytLyhtyilta2HYVÄ JUHLAVÄKI!

”Täällä ei hipit hillu, eikä varjot tanssi!”

Tämä Torniolaisten miesten, luultavasti humalatilassa laadittu asioiden tilan toteaminen on sanottu sopivassa kohtaa ennen väkivallan tekoa, kun outo on tullut Tornion kadulla, baarissa tai vaikka tuon viereisen grillin jonossa vastaan.

No, nyt ollaan patsaan äärellä, joka on ylistyksen osoitus  Torniolaiselle äkkiväärälle vastarinnan kulttuurille. Pytinki, joka on osoitettu Tornion oudoille. Eihän se hillu eikä tanssi, mutta kyllä se siinä tököttää, luultavasti kauemmin kuin nämä voimansa tunnossa olevat miehet. Saa sitä yrittää potkia ja töniä, mutta ei se siitä mihinkään kaaju.

Nyt, kun sain kunnian pitää tämän puheen Pekka ja Teija Isorättyän siunauksella, niin mieleeni tulvii loputtomat muistojen ja tapahtumien ketjut, jotka jotenkin liittyy tähän patsaaseen ja siihen mitä se merkitsee.

Jan-Mikaelsailaruuth

JAN-MIKAEL HAKOMÄKI
Mielipiteitä jakava poliittinen toimija Torniosta.
Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu.
Kapinallinen? Nössö? Kylähullu vasuri? Korpikommunisti?
Varmaa on kuitenkin ettei Jan-Mikael jätä ketään kylmäksi.

Metalli patsaan materiaalina linkittyy minun päässäni jo perhepiiriin, sillä olen metallitehtaan työläisen poika ja ylpeä siitä. Isorättyät ovat myös keränneet torniolaisilta metallisia käyttöesineitä, kuten pontikkapannua ja lapin kullan liukuhihnaa. Näin teos ei kerro vain meidän paikkakunnalta olevasta metallin tuotantolaitoksesta, vaan se kertoo kuinka metalli on materiaalina osa Tornion asukkaiden arkielämän kulttuuria. Lapin kullan tehtaan lakkauttaminenkin on nyt ikuistettu muistona traagisesta haavasta, jonka ylikansallinen pääoman lyhyiden voittojen logiikka on Tornion kaikkien mieliin viiltänyt.

(Oopperalauluna Terveitä käsiä)

terveetkadet_5Tästä tuli mieleeni: Äkkiväärää symboliikkaa oli myös entisessä musiikkiravintola Jesperissä pidetyn Rajalla – keikan aloitusmielenosoitus. Ennen Terveiden käsien keikkaa, kävimme muutaman toverin kanssa tekemässä ehkä oudoimman mielenosoituksen mitä Torniossa on ikinä nähty: ”Kaikki on ihan hyvin”-mielenosoitus. Koimme Torniossa vallinneen pysähtyneisyyden ilmapiirin niin ahdistavana että paras tapa parodioida sitä oli esittää täysin kritiikitön ja nykytilaa ylistävä mielenosoitus.

18-vuoden iässä, pääsin Tornion hardcorepunkki –musiikin harrastajien piireihin. Sieltä sain kopioitua kasetille Terveiden käsien tuotantoa. Ensi reaktio oli, varsinkin saatuani sanoituksista selkoa, että Tornion seudulla on jossakin syvällä maaseudulla seksuaalisesti pervertoituneita ihmisiä, joiden sanoituksista tulee mieleen lähinnä elokuva Syvä joki  tai sitten jossakin toimii S/M – seksiin erikoistunut salainen klubi, josta minulla ei ollut tietoakaan.

Nuihin aikoihin olin nuori vihainen mies, joka oli alkanut hirveän poliittiseksi anarkistiksi lähinnä sen takia, että suurin osa Tornion HC-piireistä piti sitä jotenkin pahana. Hankkiuduin marginaalin marginaaliin. Tämän takia minulla oli vaikeuksia ymmärtää, että miten Pissaa ja paskaa -kappaleen sanat auttavat riistokapitalismin vastaista kritiikkiä ja vastarintaa leviämään.

SL2Myöhemmin TK:n musiikki kuitenkin valkeni minullekin. Tuntui kuin Läjä Äijälä, Terveiden käsien laulaja/sanoittaja, olisi saanut salaisen vihkimyksen Tornion outouteen Alatornion kirkon hautuumaalla täyskuun loisteessa kaikkien edesmenneiden kylähullujen (Kalkkipappi, Pistokoski jne.) siunauksella.

 Kylähullut ja äkkiväärät hc – punkkarit ovat elintärkeitä näillä lakeuksilla, sillä heidän ansiostaan se mitä saa sanoa ja millainen olla, laajenee huomattavasti. Täällä on helpompi hengittää ja olla se mitä on, kun joku pistää riman niin korkealle että sen alle mahtuu suuri määrä ihmisiä olemaan ja löytämään toisensa ilman että tarvis ahistua suljetuin lyhdyin loputtomiin. Tämä ei ollut Kalkkimaan papin tai Terveiden käsien tietoinen tehtävä, missio, mutta se oli heidän sanomisensa ja tekemisensä seuraus ja siitä suuri kiitos kuuluu heille.

Kalkkimaan pappi on Tornion kulttuurin moni-ilmeinen legenda, joka joidenkin mielestä oli nuorisoseura-aatteen suomalaisuuden ikoni ja toisten mielestä taas herrojen ja valtaapitävien kritisoija. Mies, joka pukeutuu kolmeen hameeseen, rahaa perässään vanhaa raamattua ja kuollutta kissaa. Toimien kulkurina, saarnaajana, joka säveltää pilkkalaulun kenestä vaan, ei voi olla paha mies. Hän oli oman aikansa performancetaiteilija ja kulttuurihäirikkö.

SarkynytLyhtyilta4Lukiessani Pälvi Rantalan erilaisia tapoja käyttää kylähullua – kirjaa en voi välttyä tunteelta että ehkäpä Kalkkimaan pappi aikanaan kuitenkin yritti vain selviytyä peräpohjalaisen miehisen työtä palvovan kulttuurin paineessa, säilyttäen kuitenkin vapautensa olla mitä halusi olla. Ihan niin kuin nykyajan kulttuurin parissa työskentelevät yrittävät oikeuttaa paikkansa tässä taloutta, tuloksia ja voittoa palvovassa maailmassa.

Välillä mielistellään porvaristoa ja välillä mennään kansan pariin. Omasta kokemuspiiristäni tulee mieleen toinen Kalkkipappia ulkoisestikin muistuttanut Rasputinin näköinen kylähullu Veijo Valmu Päiviö. Valmu toimi meidän talon vieressä talkkarina ja hän oli maalari. Hän maalasi aina pienissä sievissä tauluja, joita sitten viinantuskissaan kauppasi ympäri kaupunkia ja nykyään niitä Valmun maalauksia löytyykin aika monen torniolaisen olohuoneesta. Välillä sitten Valmu maalasi niitä oudompiakin maalauksia, kun oikein luovuus iski ja aika antoi myöten. Kalkkipapin koulukunnan miehiä siis.

(Kalkipapin vuorisaarna ja pyhä pensas)

Kaksinaamaisuus, yhteiskunnan tukipylväiden hurskaat puheet ja niiden kanssa täysin ristiriidassa olevat teot, on yksi kestosuosikki pilkan aihe, joka on ollut käytössä Kalkkipapin ajoista aina tähän päivään asti. Mikä meitä nuoria Kalkkipapissa viehättää? Onko olemassa jokin sisäinen vaisto, joka vain vetää meitä Kalkkipapin puoleen kuin makea mehiläisiä.

SarkynytLyhtyTKilta

Torniolainen äkkiväärä kulttuurin luonne on kuuluisaa ja sen tekijät ovat jo aika pitkälle tähän maahan verkostoituneet, mutta jotenkin tuntuu että sitä ei täällä vielä oikein tajuta. Olisi aika alkaa seuraamaan ja kunnioittamaan näitä kulttuurintekijöitä täällä, niin että heidän olisi helppoa palata tänne. Tylynä esimerkkinä kaupungin asenteesta toimii Rättyöille toimitettu vuokranmaksupyyntö, jota alettiin penäämään, kun he kyselivät mahdollisuutta käyttää Porthanin koulua tämän patsasseremonian juhlallisuuksien harjoittamiseen. Näinkö me kaupunkina houkuttelemme kansainvälisessä julkisuudessa noteerattua Torniolaislähtöistä taiteilijapariskuntaa asettumaan Tornioon?

Huvittavaa oli myös että kulttuurilautakunnan kokouksessa ei tiedetty että kuka Läjä Äijälä on, kun lautakunnan jäsen Jari Hannuniemi oli ehdottanut häntä vuoden torniolainen -palkinnon saajaksi. Läjä Äijälä on tuossa patsaassa esiintyvän yhtyeen vokalisti, jos jollekin asia on jäänyt epäselväksi. Ennen tätä patsas-hanketta Helsingin sanomissakin noteerattu ”Tornio city should raise a terveet kädet statue”-facebookryhmä intterwephissä vaati 1500 jäsenen toivomuksesta patsasta Tornioon. Tähänkö on tultu? Me emme edes itse tiedä, ketkä ovat kaupungistamme lähteneistä kulttuurintekijöistä kuuluisimpia?

SarkynytLyhtyTK7jpgTämä patsas tulee Tornioon kreivin aikaan: Torniolta olisikin mitä nerokkain poliittinen liikku, nyt kun kulttuurin opiskelua on tältä alueelta tapettu ja meille on annettua viestiä että unohtakaa se kulttuuri ja keskittykää olemaan pelkkä suomen teräksen jatkojalostaja, luoda vapaan sivistystyön pohjalta tänne kulttuuritiloja ja toimintaa. Tämä kaikki olisi sitä elinvoimaista äkkiväärää kulttuuria, josta Tornio on nyt kuuluisa. Viesti etelän komentokeskuksiin olisi selvä: meitä ette nujerra. On aika saada Tornioon meiän näköstä tilaa ja meiän näköstä toimintaa. Olkoon tämä lyhty meiän lyhty. Olkoon tämä aukio patsaineen meiän paikka, meiän Tahirin aukio. Vastarinta ei kuole koskaan, se vain muuttaa ajan saatossa aina muotoaan ja tulee takaisin entistä ehompana. Tämä on puheeni ydinsanoma. Vai mitä, kristityt ihmiset?

Pekka ja Teija Isorättyä ovat tulleet minulle vuosien varrella tutuksi mielenkiintoisten sattumusten kautta. Nähtyäni Pekka Isorättyän Kalkkimaan papista tekemän taulun kaupungintalon ala-aulassa, aloin pitämään heitä arvossa, sillä jotakin oli oivallettu. Myöhemmin tapasin heitä Helsingissä meksikolaisbändi Polka Madren ja heidän yhteiskeikalla vallatussa talossa. On mahtavaa törmätä torniolaisiin oudoissa paikoissa, joissa luulin että olen ainoa torniolainen.

Nyt on aika törmätä taas. Pyydän taiteilijoita ja Läjä Äijälää tulemaan tänne, niin paljastetaan tämä taideteos.

 

SLIM BUTLERin palkitun ja kehutun Inner Blues-kiekon biisit livenä vielä kerran

by Arto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SLIM BUTLER alias Jarmo Puhakka

Kiihkeimmän pikkujoulusesongin kunniaksi lappilaisen bluesin ykkösnimi, Slim Butler & The Slimcuts, heittää vuoden viimeisen keikkansa kotikaupungissaan Rovaniemellä Bull Bar & Grillissä 29.11. perjantaina klo 22.00 alkaen.

Bluessensaatiota Lapista on osuvasti luonnehdittu ”hillittömästi groovaavaksi bluesfunk-koneeksi”. Yhtyeen jalalle käyvää biisilistaa ryydittää pääsääntöisesti Slim Butllerin oma  Inner Blues-levyn säveltuotanto, mutta bluestotia terästetään myös yllätyskappaleilla.

Slim Butler & The Slimcuts  ja heidän Inner Blues-kiekkonsa putsasi palkintopöydän kaikissa vuoden 2012 tärkeimmissä äänestyksissä. Albumi oli ykkönen YLE Radio Suomen Bluesministeri-ohjelman kuuntelijaäänestyksessä ja Blues Newsin lukijaäänestyksessä. Lisäksi levy oli Blues Newsin kriitikoiden ehdoton suosikki.

Slim Butlerin omaperäinen ja taidokas näkemys bluesista on herättänyt ansaittua huomiota myös Suomen rajojen ulkopuolella.Kansainvälisen blueslehdistön lukuisten yltiöpositiivisten arvostelujen lisäksi Slim valloittaa myös radioaaltoja ympäri maailmaa.

Slim Butler & The Slimcuts: Jarmo ”Slim” Puhakka – kitara, laulu/ Esko ”Uki” Ollila – rummut/ Heikki Ala-Louko – basso/ Antti Lassila – koskettimet

LÄJÄ ÄIJÄLÄ paljastaa SÄRKYNYT LYHTY- obeliskin tänään!

by Arto.

obeliski21

SÄRKYNYT LYHTY (Kuva: Sampo Linkoneva)

TKobeliski

Halloween-kansi

 Yhdeksänmetrinen Särkynyt Lyhtyobeliski, joka on omistettu alakulttuuri-ilmiöille Terveille Käsille ja Kalkkimaan papille paljastetaan tänään 23.11. klo 18.00 Tornion Nordbergin Möljällä.

Ennakkoon Pekka & Teija Isorättyän taideteos on jo synnyttänyt paljon keskustelua alueellisesti ja varmasti Särkyneestä Lyhdystä puhutaan myös ensi viikko. Valtakunnan median uutiskynnyksen se on ylittänyt vain Terveitten Käsien takia, vaikka yhtye on vain pieni osa obeliskia.

Näin TK:n pomomies Veli-Matti “Läjä” Äijälä kuvaili tunteitaan  Väylän Pyörteelle toukokuussa monumentin pystyttämispäätöksen selvittyä.

– Vanhana torniolaisena totta kait olen omalta osaltani ylpeä. Obeliskiin on tulossa Halloween-levyn kansikuva.

–  Katotaan, mitä tuleman pitää. Hyvä, että jossain vaiheessa näinkin käy. No ok, tietty pikku jäynähän tässä on vanhoista Tornion ajoista, kun pikkubändiä ei sen kummemmin noteerattu.

Ensimmäisen idean TK-patsaasta Tornioon heitti turkulainen Vesa Iitti, joka perusti  2009 facebookiin ryhmän Tornio should raise a Terveet Kädet statue, joka keräsi laajalti huomiota.

Kalkkimaanpappi

KALKKIMAAN PAPPI

– Kerrassaan mahtavaa. Hatunnosto Tornion päättäjille! Kyllä Läjä Äijälä ja kumppanit ovat patsaansa ansainneet!, iloitsi Vesa  ja muisteli, että TK-patsasryhmän ollessa tuore jäseniä oli reilut 1500.

–  Tornion päättäjille lähetin myös sähköpostia aika ajoin. Niissä  kerroin muun muassa parhaita perusteluita ja innostuneita puheenvuoroja, mitä asian puolesta oli tullut.

Alunperinhän TK:n Läjä Äijälä piti fanien masinoimaa patsashanketta pelkkänä vitsinä ja leukailikin monessakin haastattelussa, että hän haluaa ison kiven keskelle kaupunkia muistuttamaan Torniota TK:stä.

Tänään Läjä saa kunnian paljastaa Särkynyt Lyhty-patsaan. Tilaisuuden avaa valtuuston puheenjohtaja Katri Kulmuni ja avajaispuheen pitää valtuutettu Jan-Mikael Hakomäki. 

Särkynyt Lyhty-taideteos on tehty torniolaisesta teräksestä sekä teräsesineistä ja osista, jotka taiteilijat ovat keränneet ja saaneet lahjoituksina alueen yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. 

” Toivomme, että avajaisiin osallistujat toisivat mukanaan pienen, valkoisen lyhdyn. Tarkoituksena on tilaisuuden lopussa jättää lyhdyt palamaan niille varatulle alueelle. Lyhdyt symboloivat luovuuden tulta ja sitä, että kunnioitamme kaikkia niitä menneitä, olevia ja tulevia ihmisiä, jotka ovat omalla olemisellaan ja työllään tehneet Torniota ja torniolaisuutta tunnetuksi sekä luoneet ikimuistoisia teoksia tai hetkiä persoonansa ja luovuutensa avulla!! ”(Merja Ruth)