Keminmaalaisen Katja Lukinin hieno esikoisalbumi Löysin viimein paikan kaivatun on yksi Paikallisradioiden Vuoden 2014 Levy-valinnoista.
Ensimmäistä kertaa tunnustus jaetaan useammalle albumille, koska Paikallisradiot soittavat musiikkia laajalla repertuaarilla ja jokaisella on omat suosikkinsa.
Katjan lisäksi kunnian saivat Jari Sillanpään Merkitty mies, Edu Kettusen Kadonnut maailma, Irina Björklundin La vie est une fete, Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanin Käpälikkö ja Yön Hyvässä ja pahassa.
Vuoden Levy-listasta puuttuu eräs, jonka sinne luulisi kuuluvan, Pepe Willbergin Saimaa-albumi. Miksi näin Radio Musan toimitusjohtaja Pentti Teräväinen?
– Yksikään radiotoimittaja ei äänestänyt sitä. Syykin on selvä. Levy-yhtiö Suomen Musiikki ei ole vieläkään lähettänyt albumia radioille.
Kömmähdyksestä huolimatta, Paikallisradioilta hienot valinnat ja artistit tunnustuksensa ansainneet. Onnittelut!
Väylän Pyörteen arvio Katja Lukinin levystä löytyy TÄÄLTÄ .
MUUALTA Ilovaarirock järjestetään ensi kesänä Joensuussa jo 20. kerran. Onnittelut ja hatunnosto nostalgiatapahtumalle, joka on pysynyt hengissä näin pitkään ja monena vuonna se on myyty jopa ennakkoon loppuun.
Ilovaarirockin pääkonsertti järjestetään 17. heinäkuuta ja pääesiintyjänä on Suzi Quatro, jonka läpimurtohitti oli Can the can vuonna 1972.
Vaikka laulun teki pari Chinn-Chapman, joka tehtaili glamrock-biisejä Mudille ja Sweetille, Suzi halusi pukeutua nahkaan ja olla rock`n`roll kuten Elvis. Asiaa hän alleviivasi vielä esittämällä tv-sarjassa Onnenpäivät rokkari Fonzien siskoa Leather Tuscaderoa.
Kaikkiaan Suzin levyjä on myyty maailmalla 55 miljoonaa. Hän oli 14-vuotias, kun hän teki ensimmäisen levytyksensä the Pleasure Seekersin kanssa. Tuo kappale löytyy tuoreelta neljän ceedeen boxilta The Girl From Detroit, joka sisältää kaikki Quatron tärkeimmät levytykset.
Uuttakin musaa ahkerasti keikkaileva Suzi tekee koko ajan. Tuoreessa Rock`N`Roll-magazinessa hän kertoo tekevän albumia kahden huippunimen kanssa ja että levy ilmestyy ennen kesää. Nimiä hän ei paljasta, joten utelen asiaa Ilovaarirockin järjestäjän edustajalta Arto Pippurilta, joka ei usko, että Joensuuhun muita tähtiä on tulossa.
– Saksofonistilla on vaikuttava levytysura U2:sta Elton Johniin, mutta muista en enempää tiedä kuin että kovia soittomiehiä ovat kaikki.
Kotimaista osastoa Ilovaarirockissa edustavat takuuvarmaa bluesia esittävä Dave Lindholm B. Inventive sekä ensi vuonna 30-vuotitaiteilijajuhlaansa viettävä Freud, Marx, Engels & Jung.
Juhlavuoden kunniaksi Ilovaarirockin järjestäjä Grand Old Rockers of Joensuu-yhdistys muistaa uskollista yleisöään myös konsertilla 16. huhtikuuta, jossa Joensuun kaupunginorkesterin solistina esiintyy Pepe Willberg.
Ennen kesää julkaistaan myös Ilovaarirock 20 vuotta -juhlakirja, jonka on kirjoittanut joensuulainen pitkän linjan rokkari Hannu Heavy Tikkanen.
Aiempina vuosina Ilovaarirockissa ovat esiintyneet kotimaisten 1960-ja 1970-luvun nimien lisäksi muun muassa Pete Best (Beatles), Searchers, Swinging Blue Jeans, Tremeloes, Yardbirds, Ken Hensley (x-Uriah Heep), Paul Jonesin Manfreds ja Troggs.
Alla Suzin viimeisin levytys Sweetin Andy Scottin kanssa,,,
12. marraskuuta 2015 saa ensi-iltansa Lappia-talon uusitulle teatteriestradilla tunnetun muusikon Seppo ”Paroni” Paakkunaisen säveltämä ja sovittama etninen musiikkidraama Kumiseva hanki. Silloin näyttämölle lehahtavat Reeta, Akmeeli, Aslak, Eldor, Mairke ja Mari sekä manalaiset, kortot, korpit, maahiset, ja sudet ja muut väet. Tekstin esitykseen on kirjoittanut kirjailija Pirkko Arstila ja kokonaisuuden ohjaa Hannu Friman.
Säveltäjä-saksofonisti Paroni Paakkunainen tunnetaan pohjoisessa etenkin yhteistyöstään saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapään kanssa, mutta hänen yli 40 vuotta jatkunut musiikillisesti rikas tuotanto sisältää myös perinteistä jazzia, maailmanmusiikkia ja afro-kuubalaisia rytmejä. Hänen luovuutensa lähde on kuitenkin suomalainen kansanmusiikki pelimannimusiikista runosävelmiin, joikuihin ja paimensoittimiin.
Kumiseva hanki-teoksen musiikillinen kokonaisuus luodaan nykypäivän äänitystekniikkaa hyödyntäen digitaalisesti, sample-orkesteritallenteena. Näin teoksen dynamiikat saadaan mahdollisimman toimiviksi teatterinäyttämöllä. Teoksen solistiset roolit miehitetään pääosin Rovaniemen teatterin näyttelijävoimin ja joukkokohtauksissa on mukana rovaniemeläisiä musiikin ja tanssin harrastajia ja ammattilaisia.
Lappia talon juhlateoksen lisäksi marraskuussa Kumiseva hanki-teema näkyy ja kuuluu kaupunkikuvassa erilaisina ympäristö- ja yhteisötaiteen ilmentyminä.
Kumiseva hanki-esitys on alkulaukaus kulttuurimatkailuhankkeelle, jonka ympärille on tarkoitus rakentaa tuoteperhe ruokalistasta fanituotteisiin, taidenäyttelyihin ja revontuliretkiin.
Ensimmäinen tapahtuma on Sampokeskuksessa lauantaina 7.11. klo 12–14.
NÄYTÖKSET
To 12.11. klo 19
Pe 13.11. klo 19
La 14.11. klo 19
To 19.11. klo 19
Pe 20.11. klo 19
La 21.11. klo 13
To 10.12. klo 19
Pe 11.12. klo 19
La 12.12. klo 16
Ke 16.12. klo 13
To 17.12. klo 13
Pe 18.12. klo 19
Siltsu keräsi pari vuotta sitten ennätysyleisön Tornion Kaakamoon
Tornion Pikisaaren Öölifestivaalit palaavat Robin-vuoden jälkeen taas EventWorksin järjestämänä.Ensi kesän ensimmäiset artistinimet on julkaistu ja lauantaina 4. heinäkuuta 2015 tapahtumassa esiintyvät ainakin kansansuosikit Jari Sillanpää, Paula Koivuniemi ja Juha Tapio. Perjantain kattaus ja muut esiintyjät paljastetaan myöhemmin.
Jutajaiset yrittää uudessa paikassa
Jutajaiset Folklore Festival Rovaniemellä muuttaa ”pienempiin tiloihin”. Parhaimmillaan kymmenniätuhansia kävijöitä kerännyt festivaali vetäytyy Kemijoen rannalta ja tanssii ja soi ensi kesänä 24-28.6.2015 Kulttuuritalo Korundissa.
Viime vuosina Jutajaiset on kutistunut ja menettänyt yleisöään joka vuosi, vaikka se on monipuolistanut ohjelmistoaan.
Ensi kesänä ollaan liikkeellä teemalla: Kaikki pelaa – yhteistyössä on voimaa. Toivotaan, että yleisö löytää Jutajaiset uudelleen.
Lehdistötiedotteen lupaus on, että Jutajaiset tarjoaa monitaiteista kulttuuri-ilottelua sekoittamalla vanhaa ja uutta folk-kansanperinnettä, tuomalla estradeille maailmanmusiikkia suomalaisten ja kansainvälisten vierailijoiden mukana sekä tarjoamalla muutaman elämyksellisen helmen Suomen tunnetuimpien artistien myötä.
68-vuotiaan Pepe Willbergin Saimaa-albumi oli suomalaisista albumeista vuonna 2014 yksi ylitse muiden. Sen ovat ottaneet omakseen niin nuoret kuin vanhatkin.’
Muuten levymyyntitilastoissa jylläsivät samat nimet kuin vuosi sitten; Vain Elämää-artistit, Cheek, Robin, Haloo Helsinki, JVK, Suvi Teräsniska, Jenni Vartiainen ja Isac Elliot.
Pepe ja kultasormi Matti Mikkola toivat kuvioihin jotain uutta ja erilaista, itselle muistuman nuoruudesta Scott Walkerin upeasta äänestä ja mahtipontisista sovituksista.
Myös ansioitunut brittiläinen musiikkitoimittaja Kieron Tyler ihastui levyyn ja valitsi blogissaan Saimaa-albumin vuoden levyksi.
Kuka Kieron Tyler? Hän on toimittaja, joka tietää paljon pohjoismaiden musiikista. Hän on kirjoittanut monista suomalaisista artisteista muun muassa Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan Sin Cos Tanista, jopa Korvamato-yhyeestä, josta tuskin kukaan suomalainen on kuullut.
Vähän aikaa sitten tilasin 1960-luvun popsuosikin kiirunalaisen The Shanesin tuplan, jonka Kieron on koonnut RPM-yhtiölle.
Leipänsä hän tienaa kirjoittamalla brittien parhaimpiin musiikkilehtiin kuten esimerkiksi Q, Music Week ja Mojo. Näiden lehtien vuosiäänestyksissä Pepeä ei näy. Ainoa ”suomalainen” oli Mirel Wagner, joka tuli vastaan.
Meillä Kieronin Saimaa-kehu oli iso uutinen, mutta isoja otsikoita nostetaan pienemmistäkin asioita. Hyvä kuitenkin että meillä on arvovaltaisia Suomi-ystäviä kansainvälisissä musiikkipiireissäkin.
Asiat asettuvat kuitenkin oikeisiin mittasuhteisiin, kun Tylerin blogiarvion jälkeen luin Expresseniä. Se kertoi, että ruotsalainen lauluntekijä Max Martin oli saanut 19. ykköshittinsä USA:ssa. Beatlesit vain ovat pystyneet parempaan.
No johan on. Pello-lähtöisten Karppisen veljesten Technical Problems nostaa odotukset entistä korkeammalle vuonna 2015 ilmestyvän albumin suhteen.
Kaksi kuukautta sitten ilmestyi levyltä ensimmäinen lohkaisu Ohtana Lake, joka kertoi Pajalan puolella sijaitsevasta järvestä, joka tuli Karppisille tutuksi lapsuudessa.
Eilen tuli kuunteluun laulu Not this time, joka istuu tähän hetkeen paremmin kuin hyvin. Laulu on Pasin mukaan saanut inspiraationsa pohjoisen kaamoksen ajasta, sen melankoliasta ja ankeudesta.
Pellolaisessa 1990-luvun Bedrock-yhtyeessä kannuksensa luoneet Karppisen veljekset operoivat nykyään Oulun seudulla Technical Problems-bändinsä kanssa, jossa Pasin, Tomin ja Akin lisäksi soittavat ja laulavat Jarno Rantala ja Aleksi Mella.
Karppisen suvussa musiikki tuntuu olevan verissä, sillä samaan sukuun kuuluu myös HIM-yhtyeessä soittava rumpali Mika Karppinen alias Gas Lipstick.
Mustaparran Päämajan olohuone jo itsessään oli merellisessä rekvisiitassaan kutsu vanhaan laivaan. Kun siihen päälle vielä lisättiin Tylyn Maineen kertoma tarina Iisakki Mustaparrasta, korskeat laulut, hoilaukset ja rallatukset, ei ollut vaikea sukeltaa historian aaltoihin.
TYLY MAINE
Muusikot Jari ”Päne”Pänttäjä ja Tapani ”Tapsa” Ollonen olivat kutsuneet kuulolle myös kavereitaan, joten tunnelma lauantain esityksessä oli välitön ja rento, vaikkei tanssin pyörteisiin antauduttukaan.
Mustaparran Päämaja
TAPSA
Kahdeksan keikan rupeaman viimeisellä akustiset kitarat olivat saaneet tuekseen lyömäsoittajan, entisen TK-legendan Petri Rankan, jonka soittoa viimeksi olen kuullut Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä-yhtyeen ja Arto Tiesmaan levyillä.
Ilta aloitettiin instrumentaalilla, jonka jälkeen laiva lastattiin Pänen laulamalla Tervaa, tervaa-kappaleella ja matka Seittenkaaresta kohti Tukholmaa alkoi Tapsan Tuulessa laulumme soi-laululla.
Herroja kuunnellessa, ihastellen mielessä virkkoi, että Päne ja Tapsa ovat oman tiensä kulkijoita. Karheus ja juurevuus ovat läsnä, tekivät he sitten hommaa rockin tai kelttiläisirlantilaisen kansanmusiikin pohjalta. Lauluissa räyhähenki säilyy, mikä teki Mustaparran tarinastakin todellisemman, enemmän verta ja lihaa.
Kapakkaympäristöön hyvin sopiva Kuppaknappa oli laulu ”eteläntuliaisista”. Tekstissä riimi kulki juohevasti tyyliin; kuppaknappa, nippa nappa, ukko akka, hengissä on lain.
Mustaparran isähahmo Hannu Alatalo päämajan hämärässä
Musiikissa oli vahva rytminen ote ja latinki. Jos Kuppa-laulun ja Tylyn Maineen kytkisi sähköverkkoon, se kuulostasi varmasti Tuomari Nurmiolta rankimmillaan. Voimaa ja syvyyttä oli myös 13 Tornion miestä-laulussa, jossa onnettomat merenkulkijat joutuvat Tukholmassa tyrmään. Pänen kolkko laulutapa nosti karvat pystyyn ja kalisutti jo Tom Waitsin kammoa tarinointia. Heavypoljento oli myös Syntinen tahtoo laulaa-rallissa: Syntinen tahtoo laulaa, se hiipii pitkin kaulaa. Vaan piätellä pittää, ei saada, ei kehtaa, hihhulina pittää…
PÄNE
Vaikka ihmisen arki Mustaparran aikaan oli paljolti pimeydessä tarpomista ja taistelua jokapäiväisestä leivästä, rakkaus oli myös läsnä. Kuultiin Tylyn Maineen esittämänä Iisakin ja Elinan häälaulu. Huumori oli toinen ihmiset elossa pitävä voima. Parhaimmillaan se tuli esiin 1700-luvun hengessä tehdyssä rallissa Keskikatu, rievatun katu, joka kertoo viinaan menevästä kapakkasoittajasta, joka ei selviä koskaan kotia asti, koska Tornion Keskikatu on niin pitkä. Kyseessä on muuten Greedy Pigin Boogiedriller-albumin viimeinen raita Neighbourhood, joka on käännetty ja sovitettu aivan uuteen uskoon.
Kaikkinensa hieno ilta. Tekstit olivat hiottuja, lauluissa särmää ja stemmat toimivat. Kuuli, että Päne ja Tapsa olivat panostaneet hommaan tosissaan.
Molemmat ovat motivoituneet Tylystä Maineesta. Pänen mukaan, jos kaikki menee putkeen, tulevaisuudessa Mustaparta-lauluja kuullaan englanniksi ja ehkä isommankin bändin esittämänä.
– Tämä ei ole yhtään vähempiarvoisempaa kuin joku Greedy Pig. Oikeastaan tuoreudeltaan vieläkin kiehtovampi.
Näissä lauluissa yhdistyy poikavuosien bändit, oma äidinkieli ja kotipaikkakunta. Eihän me omista sukujuurista eroon päästä. Ylpeähän niistä pitää olla.