JARI Sillanpää 20 vuotta huipulla on osuva nimi valovoimaisen viihdyttäjän kiertueelle, sillä vuonna 1995 Jari voitti Seinäjoella tangokuninkaan tittelin ja siitä hänen matka suureen suosioon alkoi.
Tällä hetkellä hän on entistäkin suositumpi, sillä mukana olo kahdessa teeveen menestyssarjassa, Vain elämää ja Tähdet tähdet , on laajentanut entisestään hänen fanikantaansa.
Vain elämää-sarjassa hän esitti Cheekin Liekeissä-kappaleen ja sen menestys löi Jarin ällikällä ja rohkaisi kokeilemaan jotain uutta.
Viime syyskuussa ilmestyi albumi Rakkaudella merkitty mies, joka on myynyt jo platinaa eli yli 20 000 kappaletta.
Leri Leskisen tuottamalta levyltä on lohkaistu kolme singleä: Malagaan,Tanssii kuin John Travolta sekä tuoreimpana balladi Sinä ansaitset kultaa.
Rakkaudella merkitty mies-albumi kisaa muun muassa Vuoden 2014 Iskelmä-Emmasta ja Jari itse Vuoden 2014 miessolistin tittelistä.
Huhtikuussa Sillanpää nähdään pohjoisessa kevätkeikoilla Men In Blackin kanssa ainakin seuraavissa paikoissa:
MUUALTA Hurriganesin perustajajäsen Ile Kallio palaa rock’n’rollin pariin uudella Ile Kallio Big Rock Band-kokoonpanollaan. Kahdeksanhenkisen bändin alkuvoimaista bluesrockia sisältävä debyyttialbumi Shook Up julkaistaan 20. maaliskuuta. Ensipuraisu levyltä saadaan tammikuun 23. päivä, samannimisen singlen ja videon myötä.
Huippumuusikoiden tähdittämä rykmentti sai alkunsa keväällä 2013 ja on siitä lähtien todistanut toimivuutensa keikoilla pitkin Suomea.
Rumpali Okko Laru ja laulaja Patrik Eriksson soittivat Ilelle ja sanoivat, että sun pitää panna kunnon rokkibändi pystyyn ja siihen pitää saada kunnon torvisektio! Vaatimus oli senverran kova, että järjestettiin istunto. Sen seurauksena syntyi poppoo Ile Kallio Rock Big Band.
Live-energia on kaiken ydin, siitä yhtye ei tingi. Ilen bändissä vaikuttaa alan luottomiehiä, Okon ja ruotsalaisen Patrikin lisäksi, muun muassa basisti Masa Maijanen ja kosketinsoittaja Puke Kataja. Panu Syrjäsen luotsaama torvisektio tuo musiikkiin tanakkaa lisävoimaa.
Bändi keikkailee vuoden aikana eri puolilla Suomea ja juhlii levynjulkaisuaan Helsingin Tavastialla 11. huhtikuuta. Toistaiseksi pohjoisin keikka yhtyeen kalenterissa on 9.7. OulunRotuaari Piknik, mutta toivottavassti ryhmää kuullaan jo keväthangilla, sillä tämä musahan on kuin tehty tunturibiletykseen.
ILE KALLIO BIG ROCK BAND: Ile Kallio, kitara, Patrik Eriksson, laulu, Okko Laru, rummut, Masa Maijanen, basso, Puke Kataja, koskettimet, Panu Syrjänen, tenorisaksofoni, Mikko Koponen, trumpetti & Markus Holkko, baritonisaksofoni
Torniolaisen Antti Haasen ohjaama dokumentti Monsterimies nähdään TV1:ssä maanantaina 26.1.2015 klo 21.30 – 22.55 ja uusinta lauantaina 31.1. klo 13.10.
Suomalainen kansallissankari,
Elokuva valottaa Suomen euroviisuhistoriaa muuttaneen Mr Lordin, rovaniemeläisen Tomi Putaansuun, taivalta pohjoissuomalaisesta pikkupojasta kansallissankariksi. Hirviönero toi bändeineen Suomelle ensimmäisen Euroviisu-voiton vuonna 2006.
Mr Lordi koki suuren menestyksen ja massojen hyväksynnän. Romahdus pysäytti menestyksen. Kauppatorin fanit hiljenivät, ja Lordi alkoi pikkuhiljaa vaipua unohdukseen.
Dokumentti kuvaa rock-bisneksen ylä- ja alamäkiä, unelmia ja ystävyyssuhteita, luopumista ja uudelleen yrittämistä. Se kertoo luomisen vimmasta ja rohkeudesta olla juuri sitä, mihin itse uskoo, vaikkei hevihirviö kolmen vuosikymmenen takaa olisikaan muodikkain juttu maailmassa.
Hirviöunelma on ja elää vaikeuksista huolimatta edelleen. Lordilla keikkaa riittää ulkomailla.
16. helmikuuta Monsterimiehestä tulee kauppoihin myös DVD kaikkine herkkuineen. Mukana muun muassa odotettu Mr Lordin ja Meeri Ponkalan viimeinen kohtaaminen.
Ruotsalainen arvostettu muotilehti Elle valitsi vuoden 2014 parhaiten pukeutuneeksi naiseksi näyttelijä Malin Buskan Mataringistä.
Perusteluissa raati toteaa, että Malin yhdistelee pukeutumisessaan niin ruotsalaista avantgardedesignia kuin kansainvälisiä muotimerkkejäkin.
Tänä vuonna ensi-iltaan tulevassa suurelokuvassa Mika Kaurismäen ohjaamassa Tyttökuninkaassa pääosaa näyttelevä Malin on ollut hyvin muotitietoinen aina.
– Luin Elleä jo kun olin pieni. Se oli ainoa laadukas muotilehti, joka ylhäällä oli mahdollisuus saada käsiinsä. Sitten kirjastossa luin kaikenlaisia muotiin liittyviä kirjoja. Muotimerkeistä en tiennyt, mutta löysin kuitenkin juttuja joista pidin. Ompelin monesti myös mummun (toim.huom.asuu Aavasaksalla) vanhoista vaatteista itselleni sopivia, kertoo Malin Elle-lehdelle.
Tyttökuninkaassa Malin kulkee Greta Garbon jalanjälkiä ja näyttelee kuningatar Kristiinaa.
Ennen elokuvauraansa Malin on käynyt Malmön teatterikorkeakoulun ja näytellyt teatterirooleja niin Luulajassa, Malmössä, Tukholmassa kuin Uppsalassakin.
Valkokankaalla hänen läpimurtonsa tapahtui Björn Rungen ohjaamassa elokuvassa Happy End vuonna 2011. Sivuroolistaan hän sai Tukholman filmifestivaaleilla Rising star-tunnustuksen. Sen jälkeen hän on näytellyt elokuvissa Snabba Cash-Livet De Luxe, Kärlek Deluxe ja Flugparken.
Vain kaksi vuotta edellisen, Mustaksi hetkeksi nimetyn albuminsa jälkeen, Terveet Kädet suuntaa suin päin manan majoille ja helvetin porteille. Tulevalla levyllä Lapin helvetti oleillaan otsikon mukaisesti kahden maailman välillä.
18 rallia kuolemanpelosta, polkujen päättymisestä, elämältä vieraantumisesta ja ihmisen mädännäisyydestä ja mielen sairauksista! Mullan alle joutaa koko sakki!
Leyllä tuuttaa ja huutaa tietty Läjä, sekä Ilari kitarassa, Jani bassossa sekä Aki rummuissa.
26.2. alkaen TK suuntaa jo toiselle jenkkikiertueelle sekä itä- että länsirannikolle 11 keikan mittaisesti.
Lapin helvetin julkaiseva Svart Records on tätä kiertuetta varten lisensoinut uuden albumin Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin.
Albumi julkaistaan Suomessa perjantaina 6.3. CD- ja LP-muodossa sekä digitaalisesti.
Terveet Kädet – East Coast/West Coast Tour 2015
26.02. New York
27.02. Philadelphia
28.02. Baltimore
01.03. Seattle
02.03. Portland
03.03. Sacramento
04.03. Las Vegas
05.03. Santa Ana
06.03. Los Angeles
07.03. Oakland
08.03. San Jose
Jos joutuisin valitsemaan yhden henkilön, joka vaikutti eniten torniolaiseen rock-elämään 1980-luvulla, tehtävä olisi äärettömän helppo.
Läjä. Vastaus on ytimekäs.
Olen miettinyt, milloin tapasin Terveiden Käsien laulusolistin Läjän ensimmäisen kerran, mutta luullakseni liikuttiin kesässä 1980. Olin juuri aloittanut kirjoitella juttujani paikalliseen lehteen ja Läjä oli perustanut hieman aikaisemmin Terveet Kädet. Nämä kaksi tekijää, hardcore-bändi ja nuori rock-toimittaja, eivät voineet olla kohtaamatta valoisissa Tornion öissä.
Sittemmin otin valokuvat Läjän pyynnöstä Terveiden Käsien toisen EP:n kanteen, joka taitaa olla tätä nykyä satojen eurojen, ellei tuhannen, arvoinen.
Valokuvaajalle, jota harrastin kirjoittamisen kylkiäisenä, ensimmäiset torniolaiset punkkarit olivat ihanteellinen valokuvaamisen kohde. Irokeesit, nahkatakit niitteineen, revenneet farkut, keskisormet, kaikki tämä loi mielenkiintoisen yhdistelmän torniolaiseen silhuettiin.
He olivat harvinaisuuksia 1980-luvun alun torniolaisessa katukuvassa. Lähinnä joukko pyöri Läjän ja Terveiden Käsien ympärillä.
Läjän luokse pyöräilin aina viikonloppuisin kuuntelemaan uusimpia julkaisuja ja Läjä esitteli kirjeenvaihtoaan. Muistan ne lukemattomat kirjeet Brasiliasta. Joukossa oli varmasti nyt hyvin arvostettuja nimiä ja rock-vaikuttajia, jotka tuolloin lähettivät ylistyskirjeitä Kylmään Pohjolaan.
Onko joku hetki jäänyt erityisesti mieleeni?
On useampiakin, mutta muistan hyvän sen talvisen illan, jolloin Läjä oli menossa sairaalalle siviilipalveluspaikkaansa, pakkasta oli rajusti, taivas oli pilvetön, tähdet loistivat, ja Läjä kertoi pyörätiellä, että heidät oli hyväksytty Poko Recordsille. Sillä hetkellä tuntui, että maailma oli avautunut, Tornion ääni kuului sittenkin jonnekin, olihan levy-yhtiö Suomen kovimpia, Eppu Normaalin ja Hassisen Koneen julkaisija.
Muistan myös, miten Läjä kertoi, että nyt on torniolaisilla nuorilla kova bändi. Bändi oli nimeltään CMX.
Viime kesänä pysähdyin Tornion ohi ajaessani Terveille Käsille rakennetun patsaan luona. Silloin kaikki nämä hetket palasivat mieleeni.
Kirjoittaja on Lapin ensimmäinen oikea rocktoimittaja, joka Tornion 1980-luvun alkuvuosien jälkeen siirtyi valtakunnan ykkösmedioihin muun muassa Rumbaan ja Rockradioon.
– Jonas Isacsson tunnetaan hyvin Haaparannalla, sillä hänen juuret ovat täällä, Seskarössä. Yhdessä vaiheessa jopa harkitsin keikan perumista, kun Jonaksen saapuminen oli epävarma päällekkäinbuukkauksen vuoksi,
Kök & Bar Ponden vetäjä Kristina Johansson myöntää, mutta uskoo, että molemmille, niin brittirockin ikonille 73-vuotiaalle Steve Gibbonsille kuin Jonaksellekin riittää kuulijoita.
Lauantaista 7. helmikuuta Kristiina odottaa erilaista iltaa ja toivottaakin kaikki hyvän rockin ystävät tervetulleiksi ”vanhan Domuksen” kulmalla sijaitsevaan Pondeen.
Pääasiassa studiomuusikkona toimiva Jonas Isacsson muistetaan Ruotsissa parhaiten pitkästä yhteistyöstään Eva Dahlgrenin, Hansson De Wolfe Unitedin ja ennen muuta Roxetten kanssa, jota hän oli perustamassa vuonna 1985.
-Roxetessa olen soittanut viimeksi viisi vuotta sitten Prinsessa Victorian häissä ja sitä ennen Night Of The Proms-kiertueella, Jonas kertoo. Lokakuussa Hansson De Wolfe Unitedin matkassa hän kävi Luulajassa, mutta muistelee, että Haaparannalla hän ei ole soittanutt sen koommin kun muutti pois Seskaröstä.
2000-luvun alussa haastattelin Jonas Isacssonia ensi kerran ensimmäistä Poppia Väylän pyörtheistä-kirjaani varten. Tässä tarina kokonaisuudessaan:
Vaikka Roxettesta yleensä mainitaan vain sen keulakuvat, Marie Fredriksson ja Per Gessle, yhtyeen luottokitaristi on ollut pitkään Jonas Isacsson. Esimerkiksi Roxetten läpimurtosinkun the Look, tarttuva riffi on hänen aivoituksiaan, ja listaykkönen kappale oli 21 maassa.
Uumajassa 10. kesäkuuta 1959 syntyneen Jonaksen juuret ovat Ruotsin Tornionjokilaaksossa. Sen kuulee myös hänen sooloalbumiltaan Evergreen, missä täkäläinen melankolia ja kansanmusiikki ovat läsnä. Osa melodioista on syntynyt Seskarössä, missä hän käy vähintään kerran vuodessa.
– Seskarö tekee hyvää sielulle. Minun vanhempani asuvat siellä. Äiti Greta os. Savela ja isä Sune ovat syntyneet ja kasvaneet Seskarössä. He käivät mutkan Västerbottenissa ja Taalainmaalla ja palasivat takaisin vuonna 1971, Jonas kertoo.
Tuolloin Jonas Isacsson oli jo päättänyt, että hänestä tulee kitaristi. Vaikutuksen häneen oli tehnyt albumi Bluesbreakers with Eric Clapton ja veljensä kantriharrastuksen kautta hän oli kuullut kitaristi Don Richiä.
– Seskaröön muuton jälkeen vanhempani ostivat kelamankan, jossa oli sound on sound – mahdollisuudet. Opettelin tekniikan ja äänitin massoittain musiikkia. Tein trikkiäänityksiä, coverversioita, mutta enimmäkseen omia kappaleita. Siihen aikaan oli radiossa ohjelma Bandet går, johon ihmiset saivat lähettää musiikkiaan. Minulla oli onnea ja sain kaksi kertaa nimeni ja tekeleeni kuuluviin.
– Nikkalassa rumpali Janne Lundbergilla, kitaristi Mikael Dysholmilla ja basisti Anders Sandstenilla oli yhtye ja he olivat kuulleet musiikkiani radiosta ja tulivat Seskaröön tsekkaamaan kuka olin. Tavattiin Sven Nilssons Kafessa ja pyysivät koesoittoon Nikkalaan ja ei mennyt kuin viikko niin meillä oli bändi Marathon, muistelee Jonas ensimmäistä yhtyettään, mikä imi vaikutteita mm. Frank Zappalta, Allman Brothers Bandiltä, Focukselta ja Pink Floydilta.
– Lyhin kappale mitä meillä oli 10 minuuttia ja ensimmäinen keikka oli tansseissa Seskarön kansantalolla. Tilaisuutta varten olimme harjoitelleet kaksi vanhaintanssia, Säkkijärven polkan ja Viggenin, jotka luonnollisesti soitettiin hardrockversioina. Ne olivatkin ainoat kappaleet, jotka saimme soittaa illan aikana, sillä eiväthän raittiusseuralaiset osanneet tanssia meidän kappaleita kuten Billy the Kid, mikä oli seitsentahtinen, Jonas naurahtaa.
Suomessa Marathon ei koskaan keikkaillut, vaikka yhtyeen suosikkeihin kuuluivat Wigwam ja Tasavallan Presidentti.
– Tietysti myös Tonics on tuttu, mutten koskaan nähnyt heitä livenä ! Sen muistan, että minun veljeni Mikael möi valkoisen Fender Telecasterinsa Holmbergin Sturelle, joka oli myös minun käsityönopettaja Gränsskolanissa. Roland Berg oli taas kitaransoitonopettajana Seskarössä ja muistan erityisesti oppitunnin, kun soitimme hänen lauluaan Lille Pär.
– Rajalla oli myös yhtye, jonka nimi oli Länsirajan Sissit. Siinä oli jäseniä sekä Haaparannasta että Torniosta. Heidän laulajansa Arppa (Arvo Kanerva) kävi koelaulamassa Marathonissa, mutta hän tykkäsi, ettei se toiminut.
Marathon soitti ympäri Ruotsin Tornionjokilaaksoa, mutta enimmäkseen musiikkijuhlilla Kalixissa, Råneåssa ja Haaparannalla.
– Heinäkuussa 1975 meillä oli viimeinen esiintyminen Sandgrynanissa, Kalixissa. Kavereilta sain kuulla, että siellä oli väkeä Manifest- levy-yhtiöstä ja he olivat pitäneet meistä. Muutin Tukholmaan, mutta Janne Lundberg jatkoi Marathonia uudella kokoonpanolla, josta tuli sittemmin Grace ja sehän teki levyn. Ei tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Marathon olisi tehnyt levyn. Sitä emme saa koskaan tietää, mutta hyvä bändi se oli, Jonas miettii.
Suosio odotti häntä kuitenkin oven takana, sillä pian hänen sinfoonista jazzrockia soittava Horizont- yhtyeensä teki levytyssopimuksen CBS:n kanssa.
– Minä ja Tommy Nilsson aloitimme Horizontin 1976. Eva Dahlgrenin kanssa aloin soittaa 1979. Se oli paljon ennen kun heistä tuli tähtiä. Nykyään studiomuusikkona törmään koko ajan tunnettuihin artisteihin. Niitä menee ja tulee , kuittaa Jonas Isacsson, sympaattinen kändis, jonka oma kestosuosikki on Jean Sibelius ja erityisesti hänen sinfoniansa.
Yhteistyökumppaneita mm. Göran Fristorp, Ann-Louise Hansson, Ann-Lie Rydé, Py Bäckman, Ratata, Peter LeMarc , Mats Ronander, Niklas Strömstedt, Joey Tempest, Chips, Herreys, Sten & Stanley, Pernilla Wahlgren ja Ulf Lundell.
JARI Sillanpää 20 vuotta huipulla on osuva nimi valovoimaisen viihdyttäjän kiertueelle, sillä vuonna 1995 Jari voitti Seinäjoella tangokuninkaan tittelin ja siitä hänen matka suureen suosioon alkoi.
Kök & Bar Ponden vetäjä Kristina Johansson myöntää, mutta uskoo, että molemmille, niin brittirockin ikonille 73-vuotiaalle Steve Gibbonsille kuin Jonaksellekin riittää kuulijoita.