Talonpoika Lalli ja taustalla hänen esikuvansa Hannibal Stark (kuva: VeePee Salmi)
– Tämän vuoden olen täysipainoisesti keskittynyt musiikkiin ja se on kannattanut. Keikkaa on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin, iloitsee historian ensimmäisen KEKSI-musiikkipalkinnon vuonna 2014 napannut, Lapin ykkösräppäri Talonpoika Lalli, joka opiskelee Torniossa musiikkiteknikoksi.
– Koulunkäynti on kyllä vähän kärsinyt, mutta aion kyllä valmistua. Kiinnostava ammatti. Olen päässyt hoitelemaan tekniikkaa muun muassa Ruskaswingeissä ja viimeksi Kemin kaupunginorkesterin jouluisessa kirkkokonsertissa,
Opinahjonsa Pop & Jazz Konservatorio Lappian studiolla Lalli on takonut ahkeraan myös räppibiisejään ja lupaa ensimmäistä oikeaa albumia ensi vuonna.
– Toivotaan, että julkaisija löytyy pian, niin voi alkaa miettiä sinkkuhommia ja hyvässä lykyssä saa ison levyn ulos kesällä.
Toistaiseksi Lalli on julkaissut kaksi CD:tä Nimeni on Talonpoika Lalli (2007) ja Lallin Kumautus (2009). Ne ovat kuitenkin hänen mukaansa niinsanottuja mixtapejä, joita ei ole lupa soittaa radiokanavilla.
Talonpoika Lallin vuoteen 2015 mahtuu monenlaista esiintymistä muun muassa tunturikeikat Emma-palkitun Asan ja Helsingin korkkaus Ailu Vallen kanssa. Hän otti tuntumaa myös suuryleisöille esiintymisestä Hannibal Starkin rinnalla Simerockissa ja Tampereen Blockfestissä Stepan kanssa, jota muuten kuullaan Lallin tulevalla albumillakin.
– Vuoden viimeinen esiintyminen mulla on todennäköisesti 19.12. Saariselän Panimolla DJ:n kanssa. Sitten onkin vuorossa tammikuun lopussa veto Pyhä Winter Unpluggedissa, Se poiki viime kesältä, kun kävin räppäämässä Jaakko Laitisen & Väärän Rahan keikalla.
Jarkko Honkanen ja Talonpoika Lalli Sodankylässä (kuva: Sami Mikko Juhani Aikioniemi)
Jaakko Laitisen lailla, Lallikin sanoo kiinnostuneensa entistä enempi eri musiikkityylien yhdistämisestä ja tästä hänellä on toinenkin konkreettinen esimerkki,
– Olen aika monesti sattunut iskelmälaulaja Jarkko Honkasen & Taigan kanssa samalle paikkakunnalle ja viimeksi Oulussa ja Sodankylässä oli pakko käyä fiittaamassa heidän keikalla. Ollaan viritelty jopa yhteistyötä Jarkon kanssa, mutta katotaan sitä ensi vuoden puolella.
Luonnollisesti Talonpoika pyörittää edelleen jo perinteeksi muodostunutta Kumautus-klubia Rovaniemen Grandessa ja keikkailee Lappia-orkesteri Kirveenkantajien kanssa, jos muilta kiireiltään ehtii.
Talonpoika Lalli alias Lalli Mikko Henrikki Mustakallioon syntyjään Ivalosta, varttunut Turussa ja Ylitorniolla. Hänen äitinsä on muun muassa Tornionlaakson musiikkihistoriasta kirjoittanut Marja Mustakallio ja isä taidemaalari Pekka Hermanni Kyrö.
Näin otsikoi Helsingin Sanomat ja valitsi hänen yhdessä Radion sinfoniaorkesterin kanssa tehdyn Live in Concert -CD:n yhdeksi vuoden 2015 parhaista levyistä.
Se sisältää äänitykset vuosilta 1964 ja 1979 Niccolò Paganinin ja Henri Vieuxtempsin viulukonsertoista.
Helsingin Sanomien kriitikko Veijo Murtomäki kirjoittaa muun muassa: ”Kuunnellessa Niccolò Paganinin viulukonserton nro 1 esitystä ei voi muuta kuin huokailla ihastuksesta. Tätä suomalaisen viulismin huippuhetkeä ei käsittääkseni kukaan myöhempi suomalaisviulisti ole ylittänyt.”
Rondon Antti Häyrynen on yhtä lumoutunut Heimo Haiton Paganini-esityksestä. Hänen mielestä levyn toisessa Henri Vieuxtempsin konsertossa Haiton virtuoosinen palo ei yllä läheskään samalle adrenaliinitasolle :
”Paganinin välillä kieltämättä ohuen musiikin Haitto sytyttää liekkeihin. Hän soittaa osansa kuolemaa halveksuvalla riskillä, ilman turvaverkkoa. Mitään ei pyydetä, eikä anneta anteeksi ja siitä syntyy viulutaituri, jonka soitossa elämä tuntuu kaksisataaprosenttisesti.”
Heimo Haitto syntyi Viipurissa 1925 ja kuoli Espanjan Marbellassa 1999.
Soittamisen hän aloitti Torniossa, jonne hänen veturinkuljettajaisä sai siirron Heimon ollessa kolmevuotias. Ensimmäiset opit hän sai isältään, joka soitti Tornion salonkiorkesterissa. Hänen lahjakkuuden huomioivat myös paikalliset musiikkimiehet Ossi Routavaavara ja Johannes Oivo, jotka kannustivat isää hankkimaan pojalleen lisäoppia. Näin kävikin ja 9-vuotiaana Viipurin musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo otti nuorukaisen suojelukseensa ja matka maineeseen ja maailmalle alkoi.
Usein Haitto teki pitkiä kiertueita Suomeen ja eräässä haastattelussa 1960-luvulla hän kertoi kotipaikakseen kokemasta rajakaupungista muun muassa:
”Torniossa käynti oli elämys! Kiertelin siellä ympäriinsä, kaikkialla. Kaikki oli hämmästyttävän entisellään, uutta olivat vain talot Saarenpäässä ja seminaarin tienoilla. Kävin siellä tullitalon takanakin, entistä kotianikin katsomassa. Siellä se oli, vanha Lillebäck. Menin kansakoululle, asetuin pulpettiin, katselin ja kiertelin ja monet muistot ja toverit palasivat mieleen. Tuntui ihmeelliseltä olla siinä, olla pieni poika jälleen.”
Utsjokelainen taiteilija Niillas Holmberg, jos kuka on monipuolisuudessaan verrattavissa Nils-Aslak Valkeapäähän, joka oli 1960-1970-luvuilla saamelaiskulttuurin vapauttaja ja uranuurtaja ja joka avasi ladun muiden hiihtää.
Niillas on 25-vuotias runoilija, muusikko ja näyttelijä, jonka Lapin taidetoimikunta palkitsi tänään Rovaniemellä vuoden 2015 taidepalkinnolla.
Häntä on ennenkin muistettu. Muun muassa vuonna 2010 hänet valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi Riđđu Riđđu- festivaaleilla Norjassa, ja vuonna 2011 hän sai Kalevala-seuran nuoren taiteilijan palkinnon työstään saamelaiskulttuurin edistäjänä.
Tamperelaisen muusikkoystävänsä Roope Mäenpään kanssa, johon Holmberg tutustui 16-vuotiaana muutettuaan opiskelemaan Tampereen ilmaisutaidon lukioon, hän on julkaissut saamelaismusiikin julkaisuun erikoistuneen Tuupa recordsin kautta kaksi albumia, Manin guottán girjji fárus (Miksi kannan kirjaa mukanani) ja Assimilašuvdna blues (Assimilaatio blues).
Niillas on näytellyt myös Beaivváš Sámi Teáhterissa, Norjan TV:n saamenkielisessä lastenohjelmassa ja Yle TV2:lla esitetyssä Lopun Alku -ohjelmasarjassa, sekä julkaissut kaksi runokirjaa, Dego Livččen Oaidnán Iežan (Kuin olisin nähnyt itseni, 2009) ja Amas amas amasmuvvat (2013). Holmbergin runoja on käännetty suomeksi, englanniksi, norjaksi, espanjaksi ja saksaksi.
Heittäytyminen uusiin juttuihin kuului Nils-Aslak Valkeapään maailmankatsomukseen. Ennakkoluulottomuuteen pyrkii myös Holmberg. Aikanaan pohjoisessa Staalon Kaato–kiertueen mukana vieraili 22-Pistepirkon Asko Keränen ja syntyi Ylva, johon liittyivät myös muusikot Antero Priha ja Stefan Kvarnström. Alta selviää näytteestä tulevalta albumilta, miltä kuulostaa, kun joikaus ja jazztrumpetti yhdistyvät sähköisiin tanssisoundeihin.
Kitaristi, laulaja ja lauluntekijä Örjan Mäki (vas.) ja Favorite Hippies: Johan Mäki, Zackharias Ahlvik & Daniel Engström
Pajalan Kaunisvaaran lainsuojattomalta ja tornionlaaksolaisen rootsin ykkösmieheltä Örjan Mäeltä ja hänen bändiltään Favorite Hippies on tulossa piakkon kakkosalbumi Love Is Hard ja siltä tässä ennakkomaistiainen Like Tears Don’t Exist.
Täytyy sanoa, että maistuu makialta kuin vastaleivottu ruisleipä, joten kakkosesta Love Is Hard on lupa odottaa kovempaa kuin esikoisesta Sidekick Stories, josta kirjoitin pari vuotta sitten muun muassa:
” Kokonaisuutena albumilla viehättää sen suloinen karheus ja pelimanni-henki. Levy soi ja hengittää niin kuin roots-levyllä pitääkin. Tunnelma on rela ja kiireetön kuin Rollari-Keith Richardsin soololevyillä.”
Tänään tulee kuluneeksi 35 vuotta, kun John Lennon ammuttiin New Yorkin asuntonsa edustalle. Lokakuussa hän olisi täyttänyt 75 vuotta, jos hän olisi saanut elää.
Pianisti Iiro Rantalalle John Lennon oli yksi suurimmista esikuvista. Hänen keväällä ilmestynyt My Working Class Hero-albumi on tribuutti x-Beatlelle ja hänen musiikilleen.
-Kuulin John Lennonia ennen kuin tiesin mitään jazzista. Happy Xmas, War Is Over oli ensimmäinen kosketus hänen musiikkiinsa. Lauloin sen kuoron mukana joulukonsertissa, Iiro muistelee.
-Jo silloin ihmettelin, kuinka tämä kaveri pystyi kirjoittamaan jotain niin yksinkertaista, mutta niin voimakasta. Syyn löysin vilpittömyydestä. Lennon uskoi asioihin, joista lauloi. Hän uskoi, että ihmiset kykenevät elämään rauhassa tällä planeetalla, mutta valitettavasti näin ei ole käynyt.
Rantala on kuitenkin varma, että Lennonin tähti tulee loistamaan ikuisesti. Hänestä Johnin laulujen sanoma on aina ajankohtainen, tärkeä ja koskettaa nuoria sukupolvesta toiseen.
My Working Class Hero-albumilla ovat mukana muun muassa Norwegian Wood, Imagine, Woman, All You Need Is Love, Watching The Wheels, Help ja Working class hero, joita kuullaan myös sunnuntaina 27. joulukuutaklo 16.00 Rovaniemen Korundissa, jonne Iiro saapuu konsertoimaan.
My Working Class Hero-levy ei ole kuitenkaan mikään cover-kokoelma. Iiro on sisäistänyt Lennonin musiikin ja tekee maailmankuuluista lauluista itsensänäköisiä ja antaa sydämensä laulaa. Hän käyttää ajoin jazzin ilmaisuvapautta. Välillä hän taas seuraa läheltä teemaa tai melodiaa, mutta asettaa sen uuteen harmoniseen kontekstiin.
My Working Class Hero on Iiron kolmas sooloalbumi. Niistä myös maailmalla palkittu Lost Heroes on tribuuttilevy. Tosin Rantala vastaa sävellyksistä suurelta osin itse. Kunniaosoituksen saavat muun muassa Jean Sibelius, Pekka Pohjola, Jaco Pastorius, Bill Evans, Oscar Peterson ja Esbjörn Svensson.
Ennen soolouraansa hän levytti ja kiersi maailmaa Trio Töykeiden kanssa 18 vuotta. Hän on tehnyt myös musiikkia elokuviin, teattereille, televisioon ja isännöinyt muun muassa suosittua rajoja rikkovaa Iiro Irti-tv-ohjelmaa.
Jokainen on varmasti kuullut radioaalloilta Kari Tapion Viisitoista kesää– tai Markku Aron Keskiyön aikaan-hitit. Ne teki alun perin tunnetuksi Smokie.
Englantilaisyhtye eli suuruutensa päiviä 1970-luvulla. Kauniita siistejä ja tarttuvia popmelodioita, jotka upposivat suomalaisiinkin.
Vielä tänäänkin Smokie kiertää ja konsertit vetävät väkeä. Heidän kymmenkunta vanhaa hittiään purevat nostalgiannälkäisiin. Varsinkin Ruotsissa ja Norjassa he ovat suosiossa. Esimerkkinä vain kokoelma Our Swedish Collection vuodelta 1999, joka myi naapurissa yli 90 000 kpl eli platinaa ja yhtyeen viimeisin albumi vuodelta 2010 Take a Minute, joka nousi Top10:een niin Norjassa kuin Tanskassakin.
Smokie nähdään ensi lauantaina 12.12 Rockin`Christmas-konsertissa Rovaniemen Lappi Areenalla yhdessä aikalaistensa Nazarethin ja Sladen kanssa.
Laulaja Chris Norman, kitaristi Alan Silson ja basisti Terry Uttley perustivat Smokien Bradfordissa 1960-luvun lopussa. Viimeksimainittu on tänään ainoa yhtyeen alkuperäisjäsen, joka parhaiten muistetaan lavabravuuristaan Stand by me.
Aluksi he kiersivät Herman`s Hermitsin laulusolistin Peter Noonen säestäjänä ja tekivät useamman sinkun Deccalle, mutta ilman menestystä. Vasta kun lauluntekijäkaksikko Nicky Chinn ja Mike Chapman tulivat kuvioihin, alkoi tapahtua. Lähinnä purkkaa ja jytää Sweetille, Suzy Quatrolle ja Mudille, kirjoittanut pari, halusi tehdä Smokiesta pehmeämmän.
Soittajilla oli myös pyrkimys saada yhtäläinen arvostus Eaglesin ja Crosby, Stills, Nash & Youngin kanssa. Vaikka lauluharmonioissa ei hävitty paljoa, biisit olivat kuitenkin A-sarjaan liian keveitä.
1975 Smokie nousi ensimmäistä kertaa Englannin listan kolmoseksi laululla If you think you know how to love me ja siitä alkoi heidän menestysputkensa. Something making me blue, I`ll meet you at midnight, It`s your life, Lay back in your arms of someone jne.
Monelle yhtyeen aikalaiselle, laulujen nimet alkavat soida ne kuullessaan, mutta parhaiten ajan hammasta on kestänyt Smokien suurin hitti Living next door to Alice vuodelta 1977. Ilmestyessään se pysyi lähes vuoden brittilistoilla ja oli menestys myös meillä.
Uudelleen kappale lämmitettiin vuonna 1995 lisäyksellä Who the F…k is Alice?. Smokien lisäksi äänessä oli pahasuinen brittikoomikko Roy ”Chubby” Brown ja se oli jälleen hitti. Sitä myytiin yli 200 000 kappaletta maailmalla, vaikka BBC:ssä se oli soittokiellossa.
Monista miesvaihdoksista huolimatta yhtye soi tänään melkein niinkuin silloin ennen. Tosin vasta silloin kaikki olisi täydellistä, jos laulajana oli Chris Norman, jonka persoonallinen ääni kultasi kappaleet ja teki niistä menestyksiä. Hän jätti Smokien 1986, jonka jälkeen menestyi soolouralla.
Vaikka yhtye levyttää jatkuvasti uusia lauluja ja tekee levyjä, Smokie- ilta on useimmille kuulijoille matka muistoihin. Voi pitää pikkujouluhauskaa ja laulaa mukana, sillä Smokie levytti aikanaan uskomattoman monta kuolematonta laulua. Marssijärjestys yhtyeen konserteissa monesti on, että eka setti vedetään covereista ja toinen setti laulatetaan yleisöä omilla hiteillä.
Huimat yli 3000 pikkujoulujuhlijaa Rovaniemen Lappi Areenalle viime lauantaina koonnut ysäriteemainen Parasta ennen! -pikkujoulutapahtuma kiittää kaikkia osallistujia, niin rovaniemeläisiä kuin kauempaakin paikan päälle saapuneita.
Ensimmäistä kertaa Rovaniemellä järjestetty tapahtuma otettiin vastaan suurella innolla. Tilaisuuden liput kävivät erittäin hyvin kaupaksi, ja VIP-paketit myytiin loppuun jo alkumetreillä. Lämpimän vastaanoton myötä järjestäjä, tamperelainen Prime Time Oy.
– Rovaniemen tapahtuma onnistui kokonaisuudessaan mainiosti, ja kiivaan ennakkomyynnin viitoittamana osasimme odottaa tapahtumaan tulevan paljon ihmisiä. Yli 3000 pikkujoulujen juhlijaa on suuri määrä yhden katon alla, tapahtuman promoottori Vesa Vähäsarja iloitsee.
– Meininki oli huikea – artistit esittivät upeita hittikimaroita ja DJ Matti Airaksisen soittamat timanttiset ysärisetit saivat tanssivan yleisön lämpimäksi. Valtavaksi tanssihalliksi areenan tunnelma tiivistyi Waldo’s People -yhtyeen keikan aikana, jolloin tunnelma suorastaan räjähti. Suuri kiitos kaikille osallistujille ja nähdään taas ensi vuonna, Vähäsarja lähettää terveisensä Rovaniemelle.
