Tanssikansan iloksi jo 29. kertaa järjestettävä Ylläs Soikoon! -festivaali pidetään tänäkin suvena heinäkuun lopulla, 20.–24.7.
Festivaalin kattaus painottuu tanssittavaan iskelmämusiikkiin, josta tulevat huolehtimaan muun muassa viime vuoden tangokuninkaalliset Susanna Heikki ja Aki Samuli sekä Ylläksellä aiemminkin vierailleet Kyösti Mäkimattila&Varjokuva, Korsuorkesteri ja Jarkko Honkanen & Taiga.
Musiikillista tarjontaa laajentaa perjantai-iltana Äkäshotellilla pidettäväMaarit ja Sami Hurmerinnan konsertti.
– Ylläs Soikoon! -formaatti on niin vahva, että siltä odotetaan tiettyjä asioita, Ylläs Soikoon! ry:n puheenjohtaja Tiina Walin-Jatkola kertoo viitaten esitettävän musiikin tanssittavuuteen.
– Viime vuonna Ylläs Soikoon! keräsi ennätysmäärän yleisöä. Isojen festivaalien suosio näyttää laskeneen ja sen vuoksi odotamme tälläkin kertaa kävijöiden löytävän Ylläkselle ainakin entiseen tapaan.
Perinteisetesiintymispaikat
Jounin Kaupan pihalle parina kesänä pystytetty tapahtumateltta on tullut pysyvästi osaksi festivaaleja. Torstaina kello 17 pidettävien avajaisten lisäksi teltalla järjestetään samana iltana Dreams-yhtyeen konsertti ja lauantaina puoliltapäivin Viihteellinen konsertti, jossa ovat esiintymässäTommi Kalenius trio ja Susanna Heikki.
Muita festivaalin esiintymispaikkoja ovat muun muassa Äkäshotelli, Riemuliiteri, Pyhän Laurin kappeli ja Ihmisen Rinki.
– Päätimme pari vuotta sitten, että Ihmisen Ringin kohdalla emme mieti tulevia säitä, vaan pidämme konsertteja keleistä huolimatta, sillä se on konserttipaikkana aivan ainutlaatuinen, Tiina perustelee.
– Jos jostain konsertista voi sanoa jääneen musiikillisen jäljen, minulle sellainen on tullut muutama vuosi sitten Korsuorkesterin kappelin ja Ihmisen Ringin esiintymisistä.
Kahdenlaisiafestaripasseja
Konserttikohtaisten pääsylippujen lisäksi Ylläs Soikoon! tarjoaa kahdenlaisia festivaalipasseja. Kaikkiin tapahtumiin oikeuttavan ja Korsuorkesterin Ihmisen Ringin esiintymisessä VIP-aition istumapaikan sisältävän, 124 euron Golden passin sekä 99 euron hintaisen Tapahtumapassin.
Passeja voi ostaa joko ticketmaster.fi-sivuston kautta tai paikanpäältä. Netissä maksetut passit on haettavissa Ylläs Avaimen toimistosta, Äkäslompolosta.
– Festivaalin yleisö koostuu pääosin keski-ikäisistä, mutta tanssiseurojen kautta tulee myös nuoria. Väkeä tulee Etelä-Suomea myöten. Joillakin artisteilla on uskollisia faneja, jotka kiertävät heidän perässä, Tiina toteaa.
– Ylläs Soikoon! -tapahtumaan kannattaa tulla koska siitä saa hyvän mielen ja samalla siihen voi yhdistää muita, kuten luontoon liittyviä vahvuuksia.
Ensimmäistä kertaa järjestettävä IskelmäKesä Rovaniemi juhlistaa suomalaista suvea joukolla maamme eturivin artisteja. Aikuiselle yleisölle suunnattu tasokas kaksipäiväinen tapahtuma tuo mukanaan rentoa kesäfiilistä Ounaspaviljongin idyllisiin maisemiin perjantaina ja lauantaina 22.-23. heinäkuuta.
Myös Suomirockin todellinen jättiläinen, Eppu Normaali, saapuu viihdyttämään rovaniemeläisyleisöä antaen samalla maistiaisia siitä mitä tuleman pitää elokuussa. Tämä liki kaksi miljoonaa levyä myynyt Suomen menestynein yhtye täyttää ensi vuonna 40 vuotta ja tekee uransa mittavimman stadionkonsertin loppuunmyydyllä Tampereen Ratinan stadiolla lauantaina 6.8.2016.
Eppujen juhlavuosi huipentuu EPUT -elokuvaan, joka saa ensi-iltansa loppuvuonna. Eppu Normaalin musiikin on kuvailtu olevan ”suomalaisuuden soundtrack”, ja elokuva kertookin tarinoita kappaleiden takaa. Tätä seuratakseen ei tarvitse olla musiikin suurkuluttaja vaan kiinnostunut ihmisyydestä. Tiedossa on musiikin siivittämänä valtavasti sekä koskettavia että käsittämättömiä tarinoita, jotka kerrotaan valkokankaalla.
– On etuoikeus olla sellaisessa asemassa kaikkien näiden vuosien jälkeen, että meistä toteutetaan elokuva. On kiinnostavaa nähdä ulkopuolisen silmin, että mistä tässä hommassa on oikein kyse. On myös hyvä, että joskus tulee ikuistettua jo melkein unohtuneet tapahtumat ja tarinat. Onneksi ihan kaikkea ei muista, muutoin ei uskaltaisi tulla ensi-iltaan, kommentoi yhtyeen keulahahmo Martti Syrjä.
Myös IskelmäKesä Rovaniemen konsertissa tullaan kuulemaan läpileikkaus Eppu Normaalin pitkästä urasta, joten jos et ehtinyt ostaa lippua Ratinaan, tässä on ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Suomirockin jättiläinen livenä!
Myös toinen kansansuosikki, Jari Sillanpää saapuu Rovaniemelle viihdyttämään yleisöä niin lukemattomilla hiteillään kuin veikeällä lavakarismallaan. Kesätapahtumien kysytyimpiin artisteihin lukeutuva Sillanpää saapuu Rovaniemelle helikopterikyydillä, joka kuljettaa kiireisen esiintyjän tapahtumasta toiseen.
Tapahtuman esiintymisaikataulut:
Perjantai 22.7. (18.00-02.00)
17.30 Laura Voutilainen
19.00 Jari Sillanpää
21.00 Matti ja Teppo
23.00 Jonne Aaron
Lauantai 23.7. (18.00-02.00)
18.00 Neljänsuora
20.00 Finnhittien Kuninkaat – Tapani Kansa, Danny, Frederik
22.00 Ressu ja Jussi
24.00 Eppu Normaali
Tornion Panimo on kutsuttu Napapiirin sankarit 3 -elokuvan viralliseksi yhteistyökumppaniksi.
Kumppanuussopimus syntyi Yellow Film & TV:n kanssa luontevasti elokuvan aihepiirin vuoksi. Tarina sijoittuu nimensä mukaisesti Pohjois-Suomeen, ja se tulee puhuttelemaan hulvattoman käsikirjoituksensa ja tekijäkaartinsa ansiosta jälleen koko kansaa – aivan kuten palkitut katsojamenestykset, Napapiirin sankarit 1 & 2.
Napapiirin Sankarit-trilogian päätöselokuva tulee ensi-iltaa vuonna 2017. Pääosin Ylläksen maisemissa kuvatut aiemmat elokuvat on nähty ensimmäisenä syksyn Kino Ylläs-tapahtumassa ja niin käy varmasti myös tulevan kolmososankin kohdalla.
Tornion Panimon ystävillä on nyt mahdollisuus päästä elokuvaan mukaan. Heinä- ja elokuussa pohjoisessa kuvattaviin kohtauksiin etsitään satoja avustajia. Lisätietoa saa osoitteesta:http://www.napis3.fi/avustajaksi/.
Tornion Panimon tuotanto alkaa heinäkuun lopulla ja laajempi kapasiteetti on valmiina keväällä 2017, jolloin myös tölkityslinjasto mahdollistaa oluen vähittäiskauppamyynnin.
Tornion Panimon uudelleen käynnistämisen vanhoissa Lapin Kullan tiloissa ja tuotantokapasiteetin kasvattamisen yli 2 miljoonan litran mahdollistaa yksi Suomen suurimmista joukkorahoitusanneista, jonka myötä Sangen sai yli 1800 uutta osakasta ja noin 1,2 miljoonaa euroa.
Tornion Panimo tulee valmistamaan useita eri oluita, aitoa siideriä sekä väkeviä alkoholijuomia. Panimolla on hallussa useita valmiita tuotteita kuten Kirkas, Piki ja Noki. Lisäksi myöhemmin lanseerataan myyntiin iso erä yli 30 -vuotiasta rommia.
Tällä hetkellä APA- ja Pils -oluita on saatavissa Oulussa Graalissa ja Jumprussa.
Qstockissa edellä mainittujen lisäksi myyntiin tulee brittisiideri. Todennäköisesti lauantain lisäksi myös oululaisen rockfestivaalin perjantai myydään loppuun, mutta festivaalialueen ulkopuolella Linnansaaren rannassa avataan jo torstaina 21. heinäkuuta rantaravintola, jossa ”liputtomatkin” voivat nauttia Sangenin tuotteita.
Monesti iskelmästä ja tanssimusiikista puhutaan ikään kuin se olisi vähempiarvoista. En ymmärrä miksi. Yleensäkin mikä tekee jazzista paremman kuin iskelmästä, klassisesta paremman kuin rockista, eikö hyvä musiikki ole aina hyvää musiikkia?
Suvi
Lapin tämän hetken kovimmat nuoret laulajattaret Suvi Teräsniska ja Nina Mya Höynälä on kylvetetty pienenä Souvareitten lauluissa.
Tanssikansan rakastama yhtye ei ole ollut pahaksi, vaan alku laulamiselle. Souvareitten Lapin lauluja on laulettu auton takapenkillä perheen kanssa matkatessa ja muuallakin.
Nina
Kun Simo Silmu tuli nuorena miehenä hanurinsa kanssa ihailemiensa Souvareitten bäkkärille ja pyysi ja sai Lasse Hoikalta luvan soittaa heidän keikkansa tauoilla, Yölinnun siemen oli kylvetty. Näin Simosta tuli muusikko, eikä niin kuin kerrottiin teeveen Iskelmä Suomi-sarjassa, jossa Lappi-iskelmän merkitys minimoitiin.
Seinäjoen tangomarkkinoista on jo viikko ja ihmiset kantavat huolta ja paheksuvat yhä, kun Jukka Kuoppamäen iskelmät oli sovitettu tangoiksi. En ota sen kummemmin kantaa, mutta ihmettelin erityisesti kun asiaan puuttui myös rockin ja popin puolestapuhuja toimittaja Jake Nyman, joka paljastui näin Suomi-iskelmän ystäväksi.
Mietin onko iskelmä toisille jonkinlainen salarakas? Monille on vaikea tulla kaapista ja sanoa suoraan, mistä tykkää tai mitä ajattelee, kun on kerran vakkaan kantensa valinnut?
Nautitaan kesästä ja musiikista, ylitetään rajoja ja annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Gamas Bluesin housebändi Malpractice: Jarmo Siivikko (vas.), Heikki Ala- Louko, George Bandoek Apostolakis & Markku Pyykkönen
Perinteinen pohjoisen juurimusiikin juhla Gamas Blues esittelee tänä vuonna bluesin taitajia Argentiinan pustalta Siuron Suistojen kautta Kaamasen kanjoneihin.
Esiintymässä ovat Severio Maccne & Double Ace, Dr. Patala & Organic Healers, Puck´ít– duo, Infiniti Steve Weyland ja festivaalin housebändi Malpractice, vieraanaan blueslegenda Henry Ojutkangas.
Näin kertoo Gamas Bluesin pressitiedote, mutta mikä tekee tapahtumasta erilaisen? Miksi kannattaa matkata heinäkuun viimeisenä viikonloppuna esimerkiksi RolloPopin tai Qstockin sijaan kauas pohjoiseen, festivaalijärjestäjä, toimittaja-muusikko Jarmo Siivikko ?
– Gamas Bluesin vetovoima on sen pienuudessa ja omaleimaisuudessa. Festarin starat ja yleisö ovat myös lähes yhtä ja paskantärkeys loistaa poissaolollaan. Lisäksi Lapin kesä on heinäkuun lopussa juuri parhaimmillaan.
Nyt on menossa jo kuudestoista vuosi, eikä loppua näy. Gamas Bluesin aikana voi nauttia Inarinjärven risteilystä, inarilaisesta pubikulttuurista ja aidosta kaamaslaisesta rennosta menosta, jota ei muualta löydy!
Mistä Gamas Blues sai alkunsa ?
– Kaikki hyvä syntyy vahingossa. Vuonna 2000 Wristshakers-bändi oli vailla välikeikkaa matkalla Rovaniemeltä Varangerfesteille Vesisaareen ja aloin järkätä pojille sellaista.
Inarissa ei ollut enää montakaan paikkaa, jossa elävää musiikkia oli tarjolla ja nekään eivät olleet kiinnostuneita bluesillan pitämisestä.
Vihdoin Kaamasen Kievarin silloinen isäntä Lasse Hägglund lupasi tulla mukaan ja homma nytkähti eteenpäin.
Wristareitten lisäksi änkesin mukaan oman bändini The Kickels Blues Bandin ja festari oli valmis! Sanomattakin on selvää, että tapahtuma oli menestys. Se sai uskomaan, että hommaa kannattaa jatkaa ja siinä son menny vuosi kerrallaan.
Muistuuko mieleen, joku hauska sattumus tai keikka, kun soitto parasta on ollut?
– Hyvää soitto on ollut aina, mutta parhaat muistot ovat niistä vuosista kun saimme vieraaksemme kaukaa Lontoosta asti Papa Georgen. Hänen ja toisen kreikkalaisen, George Apostolakisin jammailu oli jotain taivaallista.
Seuraavana vuonna pääesiintyjinänä oli The Munsons, joka vastasi yleisön pyyntöön soittaa vanhaa tanssimusiikka seuravasti: ”Niinhän me soitetaankin, amerikkalaista vanhaa tanssimusiikkia!”
Monen toimen mies Jarmo Siivikko
Gamas Blues ei ole ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään tapahtuma, jota olet junaillut. Vuosikymmeniä olet ollut järjestämässä Ivalossa musiikkinautintoja pohjoisen väelle. Äkkiseltään, mitkä tapahtumat muistuvat päällimmäisinä mieleen?
– Ivalon Elmun alkuaikojen Honey B. & T. Bones-konsertit ja Sielun Veljet vanhassa kunnon Lapin Haarikassa. Ne olivat 1980- luvulla nuoren miehen mielenrauhan kannalta järisyttäviä.
Kummankin bändin suosio yllätti täysin. Kahden alun perin sovitun keikan lisäksi molemmille bändeille piti järkätä lisäkeikka sunnuntaiksi ja kaikki tilaisuudet olivat loppuunmyytjä.
Väkeä jäi uloskin. Oli pollea olo, varsinkin kun meillä oli tapana vaatia isojen starojen lämmittelijöiksi aina joku oman Elmun bändi. Eka keikka ja sali täynnä juu see!
Omaa soittajan uraakin on jo takana. Mainitsit The Kickels Blues Bandin , muttaDr Feelgoodista kimmokkeensa saanut Malpractise-yhtye lienee pitkäikäisin projekteistasi? Onko soitto hauskanpitoa vai onko teillä tavoitteita?
– Ikuinen tavoite on saada yleisö mukaan joka keikalla ja ainahan hauskaa pitää olla. Sinä päivänä kun homma ei ole enää kivaa minä alan päätoimiseksi bändien arvostelijaksi.
Soiton suhteen Malpractisen tavoite on saada aikaan mahdollisimman kompakti jäntevä ja hyvin yhteensoittava kombo. Se onnistuu parhaiten roolittamalla bändi riskisti. Jokaisella on ihan oma tontti ja se pidetään kunnossa.
Kun bändin jäsenet asuvat eri paikkakunnilla, ei yhteisiä livetreenejä ole usein, mutta onnistuu se somenkin kautta. Ja kohta paremminkin, kun turha sähläys, joka usein on bändeille ominaista, jää pois.
Radiotoimittajanakin olet toiminut pitkään ja olet saanut seurata aitiopaikalta lappilaisen musiikin kehitystä, ensin Inarissa ja sitten Rovaniemellä. Onko jäänyt joku artisti mieleen, jonka menestyksen osasit ennakoida ja joku, jolle povaisit laajempaa menestystä tulevaisuudessa?
– Jotenkin vaistosin Edorfin, Erik Ingebrigtsenin, kohdalla, että tässä on sitä jotain. Ehkä se johtui siitä, että pääsin seuraamaan hänen kehitystään Ivalossa ihan natiaisesta, yhdeksänvuotiaasta lähtien. Sitä intoa ja lahjakkuuden määrää en vain ollut nähnyt ennen sitä ja tuskin näenkään enää.
Tulevaisuuden nimistä Hilda Länsmanin Out Of The Woods oli shokeeraava ja ihastuttava tuttavuus Gamas Bluesissa viime vuonna. Intenssiivisyydessään ja lähes raivosassa esiintymisessään se jätti lähtemättömät jäljet!
Ikävä kyllä nuorten elämään liittyvät muutokset, opiskelut ja muut, hajoittivat tämänkin mainion kokoonpanon, ainakin toistaiseksi.
Toimittajana ja muusikkona kuuntelet varmasti paljon musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut ja miksi?
– Taitavat naislaulajat ovat vieneet sydämen viime aikoina. Jokin aika sitten kolahti Imelda May, ei vähiten hänen Pakkasukko-vierailunsa taikia. Sen jälkeen Shawn Colvin ja viimeeksi Nikki Hill. Taijan olla lievä kantri nykyjhän.
Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkialbumi pienin perusteluin?
– Yllättäen se on kuitenkin Robin Trowerin Bridge of Sighs. Se on sielukas ja samalla svengaava jopa raivoisa osin ja toisaalta hauras ja kaunis kokonaisuus…je se kitaransoitto, voi pojat!
Mikä oli elämäsi ensimmäinen albumi, jonka ostit?
– CCR:n Pendulum-kasetti Ivalon Shellin kasettihyllystä itelle 14 -vuotissynttärilahjakasi vuonna 1972. Vieläki toimii, vaikka onhan CCR:llä parempiakin älppäreitä.
Kuka muusikko olisit halunnut olla?
Oikeastaan en ole koskaan haluunnut olla kukaan muu, mutta vaikutteita on tullut ahmittua sieltä täältä. Erityisesti on kiehtonut Free- yhtyeen Paul Kossofin sielukkuus, Wilko Johnsonin hulluus ja komppi ja viime aikoina yli kaiken ystäväni Jorgos Apostolakisin riemuikas suveriniteetti kaikessa mitä hän tekee musiikissa.
Mikä on sinulle paras levy, kun vaihdat vapaalle ja nostatat lauantai-illan huumaa?
– Se vaihtellee. Viime lauantaina toimi muun muassa Pepe Ahlqvist ja Harp. Tavallisena kotilauantaina aina jossain vaiheessa iltaa pitää saada kuulla John Fogertyn ääni!
Entäpä sävel, joka sopii sunnuntain aamuhetkeen?
– Ehdottomasti Jake Nymanin Popradio. Siinäpä sunnuntain paras kahvikaveri.
Meri-Lapin yksi suurimmista kesätapahtumista on ollut viime vuosina Haaparannan Wheels National Classic Motor Meet, joka on kerännyt yli 10 000 ihmistä ihastelemaan vanhoja autoja ja pitämään hauskaa menevän musiikin tahdissa.
Tämän kesän vetonaula on legendaarinen ruotsalaisyhtye The Boppers, joka esiintyy Tornionjoen rannalla perjantaina 15.7. klo 20.00 Ruotsin aikaa.
Boppers on esittänyt vanhaa kunnon rock`n`rollia ja doo woppia jo lähes 40 vuotta. He ovat tehneet yli 3000 keikkaa, julkaisseet 18 albumia ja myyneet yli kaksi miljoonaa levyä.
Boppers on ainutlaatuinen ilmiö, lajissaan lyömätön Pohjoismaissa.
Suomessakin he olivat nostattamassa 1980-luvun alun rokkabillykuumetta, jonka aallon harjalle nousi Teddy & the Tigers. Boppers komeili tuon tuosta muun muassa Suosikki-lehden keskiaukeaman lakanakuvissa.
Yhtyeen perustivat vuonna 1977 Peter Jezewski, Matte Lagerwall ja Ingemar Wallén, joista kaksi viimemainittua ovat yhä mukana yhtyeessä. Esikoisalbuminsa Number One jälkeen yhtye oli kaikkien vanhan rockin ystävien tiedossa ja levyä myytiin Pohjoismaissa yli 400 000 kappaletta.
Yhtye on tehnyt yhteistyötä muun muassa Chuck Berryn, Suzy Quatron, Pugh Rogefeldtin ja Jerry Williamsin kanssa. Parhaiten bändi tunnetaan versioistaan lauluista Goodnight Sweetheart, Jeannie’s coming back, At the hop ja Under the boardwalk.
Uudelle vuosituhannelle Boppers siirtyi komeasti kimpassa Markoolion kanssa hittisinkulla Rocka på ja viimeisin yhtyeen levyjulkaisu on vuodentakainen They never know, yhdessä rockkuningatar Eva Eastwoodin kanssa.
Haaparannan Classic Motor Meet-tapahtuman lauantain 16.7. viihdyttäjät ovat Svenne Rubins ja Creedence Clearwater Survival, mutta ilta jatkuu myöhään yöhön Haaparannan kaupunginhotellissa Rockabilly Partylla. Vauhdittajana on Norrbottenin ykkönen Sun Cats, jossa kitaran kieliä piiskaa Yle Kemin uutisankkuri Jarno Tiihonen.
Sampo Lassila Narinkka: Aleksi Santavuori (vas.), Harri Kuusijärvi ja SL
Näyttää tulevan mieluisaksi tavaksi joka kesä kirjata Pellon Lankojärven hanurivirtuoosista Harri Kuusijärvestä kehut. Kahtena edellisenä suvena ne ovat menneet Harrin bändin Koutuksen piikkiin, joka viimeistelee toista albumiaan, mutta tällä kertaa kyseessä on kontrabasisti Sampo Lassilan johtama Narinkka, jossa Harrin lisäksi
kolmantena pyöränä on viulisti Aleksi Santavuori.
Yhtyeen albumi In Strange Lands on noussut kolmelle ulkomaiselle maailmanmusiikin listalle. Euroopan maailmanmusiikkilistalla sijoitus on 15., Yhdysvaltain Spin The Globe Top10 World Music Albums -listalla 8. ja Transglobal World Music Charts -listalla 27.
– Erityisesti arvostan Euroopan maailmanmusiikkilistan hyvin korkealle. Se johtuu siitä, että tämä muodostuu 50:n maailman- ja kansanmusiikin spesialistin valinnoista. Myös esikoisalbumimme Suomiklezmer ponkaisi suoraan Eurooppa-listalla neljänneksi ja pysyi Top20:ssä kolme kuukautta. Tämä kaikki kertoo siitä, että bändimme ja oma musiikkityylimme ovat tulleet jäädäkseen maailmanmusiikin pelikentälle, Sampo Lassila sanoo tyytyväisenä.
Narinkan musiikki on suomiklezmeriä, maailmanmusiikkia, jonka Sampo sanoo luovan siltaa jazzin, kansanmusiikin ja kamarimusiikin välille.
– Hieman retronäkökulmasta katsottuna meidän musiikissa nykypäivä, suomalaisjunttius ja rento tuulipukutyyli lyövät kättä eurooppalaisen musiikkikulttuurin kanssa, hän lisää.