Battaglia livenä teeveen Iltatähdessä toukokuussa 1975. Lauteilla hulppea Rokkisavotta-kokoonpano: Sture Holmberg, Hannu Turunen, Roland Berg, Pekka Saari, Reijo Heikkala, Jake Voutilainen ja Raimo Ahokas.
Kuullaan kaksi kappaletta Jaken kynäilemä I can`t dance ja Kunhan hengailen vaan, käännösversio Edgar Winterin biisistä Hangin around, joka löytyy Rokkisavotta-albumiltakin.
Upeaa laulua ja soittoa. Yhtye oli parhaimmillaan livenä ja allaolevalla videolla saadaan pieni maistiainen superbändin osaamisesta. Battaglian osuus löytyy aikaväliltä 3,19 – 11,37 . Ohjelmassa esiintyy ensin helsinkiläisyhtye Vetonaula ja Battaglian jälkeen oululaisen Express-yhtyeen soittajista kasattu Kestapropos, jonka rumpalia Jouni Kestiä myös haastatellaan.
Reijo
Elävän Arkiston musiikkitoimittaja Jukka Lindfors kirjoittaa Iltatähden vuodesta 1975: ”Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle. Ohjelma tarjoili ”rytmimusiikin rautaisannoksia” parhaimmillaan jopa kahdesti kuussa, mutta tallella on vain yksi kokonainen ohjelma.”
Ylessä samaa nauhaa saatettiin käyttää kymmenenkin ohjelman tekoon nauhamateriaalin kalleuden vuoksi, mutta onneksi kaikki eivät kuitenkaan noudattaneet yhtiössä määrättyjä nauhojen tiukkoja kierrätyssääntöjä, vaan ohjelmantekijät ”hukkasivat” työnauhat omiin arkistoihinsa.
Niinpä näitä aarteita putkahtaa tuon tuosta esiin, kiitos Elävän Arkiston. Toivon mukaan Ylen kellareiden kätköistä löytyy muitakin yhtä ilahduttavia ja hyvätasoisia lappilaisia tallenteita kuin tämä Battaglia-esitys.
35 vuodessa Honey B & T-Bones on kehittänyt juurevasta deltabluesista, rokkaavasta R & B:sta ja hapokkaasta psykedeliasta, oman voodookeitoksensa, jossa yhdistyvät parhaat vintageainekset.
Siitä todisteena on yhtyeen loistava uutuusalbumi Time was, jonka myötä se on lähtenyt levynjulkaisukiertueelle, joka piipahtaa myös ensi lauantaina 22.10. Lapissa, Rovaniemen Korundissa.
Time was-levyllä soittaa perheyhtye laulaja-basisti Aija ”Honey B” Puurtinen, kielisoitinvirtuoosi Esa Kuloniemi ja heidän 14-vuotias rumpalipoikansa Moses. Kiertueella kapulamiehenä on kuitenkin J Salonen ja bassossa Pekka Rajamäki, Aijan keskittyessä pelkästään lauluun.
Albumi purkitettiin puoleksi legendaarisella SUN-studiolla, Memphis Tennesseessä ja puoleksi Finnvoxissa, Helsingissä. Levyn materiaali on pääosin originaalia, lukuunottamatta tribuutteja Canned Heatin Al Wilsonille ja Etta Jamesille.
James Spectrum (x-Pepe Deluxe) miksasi useimmat biisit ja yhdellä niistä kuullaan vierailijana trumpetisti Verneri Pohjolaa.
Suomen kansa on seurannut henkeä pidätellen oululaislaulaja Saara Aallon (29) etenemistä brittien X Factor-laulukilpailussa.
Tänä viikonloppuna on Saaran totuuden hetki. Hän esittää Tamla-Motown- klassikon River Deep, Mountain High.
Viime viikonloppuna jääprinsessa Aalto oli omimmalla alueellaan esittäessään Disney-elokuvasta Frozen tutun viileän tunnuslaulun Let it go, mutta pystyykö hän muuntautumaan tänään lauantaina hikeä ja seksiä tihkuvaksi Tina Turneriksi ja valloittamaan kuuden miljoonan brittikatselijan äänistä tarpeeksi itselleen, jää nähtäväksi.
Saara on taitava laulaja, mutta tekniikan lisäksi, River Deep, Mountain High-biisi, vaatii heittäytymistä. On tultava ulos kuorestaan, särjettävä nukkemainen olemus, oltava likainen ja pikkutuhma ja saatava yleisö mukaan.
Jos Saara putoaa, toivottavasti kisa lisää esiintymisiä ulkomailla, mutta taatusti hänen tähän asti saama suuri julkisuus Suomessa, täyttää täkäläiset konserttisalit.
Tietenkin, me suomalaiset toivomme, että Saara pääsee taas askeleen lähemmäksi unelmaa ja voittoa. Mitä jos hyvin käy?
Silloin hän saa palkinnoksi miljoonan punnan sopimuksen formaatin luojan Simon Cowellin Syco-levy-yhtiön kanssa ja eka sinkku julkaistaan sopivasti joulumarkkinoille, joka on järkeään noussut Englannissa listaykköseksi. Useimmiten näin on käynyt myös esikoisalbumin suhteen.
X Factorissa on valittu toistaiseksi 12 voittajaa. Väylän Pyörre tutki, miten he ovat menestyneet ja selvisi, että suurimpaan listasuosioon on noussut One Direction-bändi, joka sijoittui kolmanneksi vuonna 2010.
Voittajista kansainvälisesti parhaiten on pärjännyt muun muassa Avatar-filmin tunnarin laulava Leona Lewis. Tyttöbändi Little Mix on toinen kisan kultakimpale. Levyjä on myyty yli 17 miljoona. Heillä on 9,8 miljoonaa fania Facebookissa ja 8 miljoonaa seuraajaa Twitterissä. Alexandra Burke solmi viiden albumin levytyssopimuksen jenkkiyhtiö Epic recordsin kanssa. Shayne Ward koki äkkisuosion kahdella platina-albumillaan Irlannissa, kunnes löysi omimman alueensa musikaalien maailmasta.
Onnettomiakin tapauksia on. Ensimmäinen X Factor-voittaja 2004 Steve Brookstein sai kenkää Syco-levy-yhtiöstä 8 kuukauden jälkeen ja katkeroituneena kirjoitti aiheesta menestyskirjan Getting Over the Ex. Sam Baileylle Simon Cowell näytti ovea 14 kuukauden jälkeen.
Voitosta X Factorissa näyttää kuitenkin olevan enemmän hyötyä kuin haittaa, joten onnea ja menestystä Saaralle!
Voittajat: Steve Brookstein, Shayne Ward, Leona Lewis, Leon Jackson, Alexandra Burke, Joe McElderry, Matt Cardle, Little Mix, James Arthur, Sam Bailey, Ben Haenow ja Louisa Johnson.
PS: Saaraa kuullaan pohjoisessa Jouluenkelit-kiertueella Teemu Roivaisen kanssa 2.12.klo 19 Kemin kirkossa, tosin X Factor-varauksella
”I consider myself a poet first and a musician second. I live like a poet and I’ll die like a poet.”
Bob Dylanille, runoilijalle, rauhan miehelle, 1960-luvun protestiliikkeen lipunkantajalle, sukupolvensa poliittisen tietoisuuden herättäjälle, ihmisoikeuksien, sananvapauden, kansalaisten perusoikeuksien edistäjälle, on odotettu pitkään Nobelia.
Nyt se vihdoin tuli, muttei rauhan vaan kirjallisuuden Nobel, hänen lyrikoistaan. Toisen runonlaulajan Leonard Cohenin twitter-onnittelua lainaten: “Like pinning a medal on Mount Everest for being the highest mountain.”
50 vuotta sitten Dylanin ura katkesi moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena hän oli poissa kuvioista puolitoista vuotta. Hän oli ehtinyt olla parrasvaloissa nelisen vuotta ja takana olivat klassikkoalbumit Bringing it all back home, Highway 61 Revisited ja Blonde On Blonde.
Dylan kuitenkin palasi rockmaailmaan, muttei halunnut olla enää sukupolvensa ääni. Hän sai kuulla ensi kertaa Juudas-huudot, kun hän vaihtoi akustisen kitaran rokkaavaan The Bandiin, muttei hän välittänyt. Dylan on itse sanonut: ”They can boo ’til the end of time…I know the music is more real than the boos.”
Henkilökohtaisesti kiinnostuin ensinnä protestilaulaja Dylanin teksteistä(joiden innoittamana kirjotin ekan pitkän lehtijuttuni) ja myöhemmin hänen musiikistaan, johon The Bandin jälkeen tuli mukaan muutakin roots-musaa; gospelia ja bluesia.
Itse näin Dylanin ensi kertaa livenä 1981 Tukholman Johanneshovissa, missä hän sai yhä kuulla Juudas-huutoja. ”Uskonnollisen herätyksen” kokenut Bob oli Slow train coming-levyn julkaisukiertueella.
Seuraava kerran kuulin Bobia kuusi vuotta myöhemmin Temples In Flames-kiertueen konsertissa Helsingissä, jossa hän rokkasi Tom Petty & the Heartbreakersin kanssa. Hän esitti enää vain kaksi uskonnollista laulua.
Aina Bob on ollut Like a rolling stone, joka on kameleonttimaisesti vaihtanut aihemaailmasta toiseen ja pitänyt näin musiikkinsa jännittävänä.
Esiintyjänä Dylan on ollut aina arvaamaton. Vaikka hänen laulunsa yhdistivät 1960-luvulla miljoonia Vietnam-mielenosoituksissa, henkilönä hän ei ole päästänyt lähelle, vaan on jäänyt mysteeriksi.
Hän kirjoitti ensimmäisen laulunsa 15-vuotiaana ja omisti sen Birgitte Bardotille, 18-vuotiaana hän nappasi runoilija Dylan Thomasilta taiteilijanimensä ja suunnisti esiintymään New Yorkin folkklubeihin, Greenwich Villageen, josta hänet keksittiin 1961 Columbia recordsille ja matka alkoi…
Maailmankuulun Mumford and Sonsin luottomuusikoihin kuuluva, trumpetisti Nick Etwell tuo oman The Filthy Six-kokoonpanonsa keskeiset muusikot Ylläs Jazz Bluesiin 26.- 29. tammikuuta 2017.
Yhtye on brittiläisen souljazzin lippulaiva, joka saa inspiraationsa 1960-luvun Blue Note-jazzista, jota se ryydittää soulin lisäksi funkylla ja gospelilla.
Nick Etwell
Viime maaliskuussa yhtye julkaisi kolmannen albuminsa More Filth, jonka varsinainen tanssilattioiden boogaloo on ollut yhtyeen versio Michael Jacksonin vuoden 1983 megahitistä Wanna Be Startin’ Somethin. Pääpaino levyllä onkin nyt jazzin ohella soulissa ja albumille onnkin ammennettu vaikutteita klassisesta Atlantic/Stax-tuotannosta.
The Filthy Six levyttää tunnetulle Acid Jazz Recordsille, joka on julkaissut myös muun muassa Jamiroquain, The Last Poetsin ja Brand New Heaviesin levyjä.
Derbyssä varttuneen Nick Etwellin ohjaksissa yhtye on ollut nyt 14 vuotta. Aluksi hän kouluttautui klassiseksi muusikoksi, soitti päivät sinfoniaorkesterissa ja kuunteli yöt jazzia, kunnes antoi ensirakkautensa viedä ja heittäytyi sessiomuusikoksi.
Hänen isänsä johti swingbändiä, joten kaikki vanhat evergreenit tulivat Nickille tutuiksi. Trumpetisti- esikuvikseen hän mainitsee Lee Morganin ja Donald Byrdin, mutta alkuinnostuksen omaan juttuunsa hän sai, kun kuuli Jimmy Smithin soittavan radiossa Hammondilla The Cat-biisin. Se johti hänet kuuntelemaan instrumentaalin säveltänyttä Lalo Schifriniä, hänen elokuvamusiikkiaan ja virta vei siitä edelleen Isaac Hayesin Shaftiin, Roy Buddin Get Carteriin ja niin edelleen.
Yhteys Grammy-palkittuun Mumford and Sonsiin syntyi yhtyeen kosketinsoittaja Ben Lovettin kautta, joka oli Nickin musiikkioppilas vuosia. Etwellille yhteistyö on avannut uusia ovia ja tuonut sessiomuusikolle töitä. Se on vienyt hänet esiintymään mitä erilaisempien muusikoiden kanssa, mainittakoon vain nimet Tom Jones, Duran Duran ja Snarky Puppy.
Ylläs Jazz Bluesiin Nick tuo Filthy Sixistä kitarakonkari James Fennin ja muun muassa Amy Winehousen kanssa esiintyneen saksofonisti Frank Waldenin. Brittimuusikkoja vahvistavat fuusiojazz-duo Nieminen & Litmasesta tuttu kosketinvelho Sami Nieminen ja rytmiryhmä, bassossa Heikki Laine ja rummuissa Kari Paavola.
Sallan Kursusta lähtöisin oleva, nykyisin Oulussa asustava Hannu Hautaniemi nousi kappaleellaan Älä tunteita kiellä muutama päivä sitten sekä Radio Pookin että Radio Jyväskylän listan ykköseksi.
-Eka kertaa se tapahtui molemmissa radioissa yhtä aikaa. Seppo Leino on meidän luottomies perinteisessä tanssimusiikissa ja löysin hänen kappaleen vanhalta äänitteeltä ja pyysin Seppoa tekemään siitä täysin uuden sovituksen ja hittihän siitä tuli, Hannu tuumaa tyytyväisenä.
Kärkikahinoihin nousi viime talvena myös Hautaniemen edellisen albumin nimilaulu Juna, joka poikkeaa täysin rovaniemeläisen Seppo Leinon studiossa tehdyn Älä tunteita kiellä-levyn musiikista.
-Sen albumin kaikki kappaleet on popahtavampaa iskelmää ja ihan tarkoituksella. Halusin kokeilla nykyiskelmän mukaista sovituspohjaa ja levyn kappaleet säveltänyt Esko Koivumies myös innostui asiasta.
Erikoisen Juna-albumista tekee se, että levy on purkitettu vaasalaisessa Sugar House Publishing-studiossa ja kaikki laulut on sovittanut monesti kullattu ja platinoitu Janne Hyöty, joka on kirjoittanut hittejä muun muassa Japanin suosituimmalle popbändille ja on yksi Suomen tuotteliaimmista Euroviisujen tekijöistä.
-Janneen tutustuin sanoittaja Katja Tanskasen kautta, joka on sanoittajana Juna-albumilla. Muistan kun otin häneen ensi kertaa yhteyttä ja kysyin että jos Pohojosen humppaukko tulee biisinipun kans` niin nauratko pihalle. Janne tuumasi, että en missään tapauksessa, Suomi- iskelmä on minulle haaste.
Kalliimpaahan se tietty oli, mutta täytyy sanoa, että oli ehdottomasti oikea liikku ja lisää tullaan Jannen kanssa tekemään.
Hannu sanoo, että YLEn soittokynnys ylittyi ja useammalla albumin kappaleella on kymmeniätuhansia YouTube- latauksia.
Hän kokee onnistuneensa, sillä kuusi vuotta sitten hän kokosi yhtyeensä oululaisista ammattisoittajista; Tapio Kuha (kitara & basso), Veikko Aho (hanuri) ja Kari Hautasaari (rummut). Hän oli ollut jokapojan unelma-ammatissa veturinkuljettajana 37 vuotta, kunnes päätti toteuttaa toisen suuren unelmansa.
– Olin ollut ikäni musiikin suurkuluttaja, laulanut sekä ollut intohimoinen tanssin harrastaja, mutta jäätyäni eläkkeelle päätin perustaa tanssiorkesterin.
Nyt Hannu saa laulaa ihmisille ja hän katsoo, että on pikkuhiljaa aika myös siirtyä ”sarjaporrasta korkeammalle”.
-Yleisömäärät ovat kasvaneet ja on tullut isompia keikkapaikkoja, mutta tuonne etelän päähän pitäsi saada laajennettua reviiriä. Pohjoisessa ja Keski-Suomessa hommaa on jo helppo pyörittää, kun tuntee paikat ja järjestäjät, mutta etelästä pitäisi löytää tehokas ohjelmatoimisto, nyt kun radiokuuluvuuttakin on.
Hannu uskoo levyjen tekoon ja sitä kautta radiosoittoon. Aina listaykkönen tietää myös lisää keikkoja. Ensi talven aikana hän lupaa radioaalloille erityylistä tanssimusiikkia, joka on syntynyt yhteistyössä muun muassa Seppo Leinon, Jore Siltalan ja Janne Hyödyn kanssa.
– Tottakai tässä tuuriakin on ollut, mutta levyille on tullut tehtyä varmasti myös oikeita biisivalintoja, joista ihmiset ovat tykänneet, Hannu arvelee ja lähettää nöyrät kiitokset kaikille kuulijoilleen.
”Meininki on viriilin virtuoosimaista” (Ilkka 2016)
JOONAS WIDENIUS
Joonas Widenius Trio julkaisi pari viikkoa sitten yhteistyössä maineikkaan Rockadillo recordsin kanssa uutuuslevynsä Arktik Traktor Konspirazy. Uudella levyllä vierailevat pianovirtuoosi Iiro Rantala ja jouhikon taitaja Ilkka Heinonen.
Edellinen levytys Guitarra – Utopia – Musica (2014) sai mainion vastaanoton ja nyt katsotaan kuinka käy yhtyeen toiselle levylle. Loistavan monipuolinen Guitarra Utopia Musica-levy oli Wideniukselle iso askel flamencosta avarammille vesille. Kitaristi-säveltäjä ”löysäsi suitsia” ja sekoitti vanhaan traditioon muun muassa jazzia ja latinalaisrytmejä.
Uuden levyn Arktik Traktor Konspirazy myötä Joonas lähtee Suomen kiertueelle, joka vierailee viidellätoista eri paikkakunnalla. Lapissa Widenius esiintyy basisti Hannu Rantasen ja rumpali Karo Sampelan kanssa 29.10. Rovaniemen Korundissa, 30.10. Ylitornio Kunnantalolla ja 2.11. Tornion Kerho-ravintolassa.
Neljä vuotta modernin flamencon ja world jazzin maailmassa matkannut trio palaa nyt lavoille uuden levyn ja materiaalin voimin. Yhtye on jo ehditty noteeraamaan ympäri Eurooppaa. Sen musiikki on soinut Saksassa, Espanjassa, Ruotsissa, Ranskassa ja jopa Israelissa. Eri agentuurien ja festivaalien kiinnostus tätä trioa kohtaan on viemässä heidät pysyvästi ulkomaisille markkinoille.
Suomessa Trio on ehtinyt soittaa jo kymmenillä klubeilla ja konserttisaleissa. Näiden lisäksi suurimmat jazz- ja maailmanmusiikin festivaalit ovat tulleet tutuiksi. Yhtye on nähty muun muassa Pori-Jazzeilla, Etnosoi! -festivaalilla, Tampereen kitarafestivaaleilla ja Haapaveden folkeilla.
Yleisön ja kriitikoiden keikkapalautteessa niin Suomessa kuin ulkomailla mainitaan usein virtuoottinen soitanta, trion jäsenten välinen yhteys ja musiikillisesti moniulotteiset keikat.
PS: Muutama vuosi sitten mietin, miten Torniosta voi tulla yksi Suomen parhaista flamencokitaristeista ja Joonas vastasi. Lue arkistojuttu TÄÄLTÄ!