Vain elämää-poppoo Satulinnassa (kuva: WarnerMusicLive)
VAIN ELÄMÄÄ LIVE Hartwall Arenalla 30.12.2017: Juha Tapio, Sanni, Kaija Koo, Jenni Vartiainen, Cheek, Toni Wirtanen & Jari Sillanpää
Suosittu Vain elämää-formaatti kerää suuret joukot myös näihin konserttiversioihin. Näin kävi nytkin. Onnistuin saamaan lipun vasta tähän ylimääräiseen, joka myös myytiin loppuun.
Räntäsateessa porukkaa kerääntyi hallille, jossa itse olen käynyt muistaakseni 15 vuotta sitten jääkiekko-ottelussa, mutta ihmismassaa seuraten löysin perille.
Odotukset olivat tietysti korkealla, kun koossa oli nimekäs kaarti eturivin taiteilijoita, joista ainoastaan Cheekiä olen nähnyt aikaisemmin livenä, vaikka jo yli 50 vuotta olen musiikkitapahtumia seurannut.
Esitys alkoi hieman myöhässä, jota yleisö hieman protestoi! Lisäksi Jari Sillanpää oli sairastunut eikä päässyt paikalle.
Ohjelma alkoi esiintyjien tullessa lavalle yleisön seasta, Kaija Koo kannettiin rokokoo-tuolissa Hunksien avulla ja pian ilmoille kajahti Sillanpään hitti Rakkaudella merkitty miesToni Virtasen esittämänä. Näin huonokuuloisena ihmettelin, että kuinka kovaa tämä musiikki oikein tulee. Ei tarvinnut kuulolaitetta siellä!
Illan mittaan kuultiin ohjelman suosituimmat laulut. Kovimmasta esityksestä vastasi Juha Tapio, jonka Sinuhe sai koko areenan katsojat seisomaan ja taputtamaan musiikin tahdissa. Itsekin tämän ikäisenä menin mukaan, eikä se ollut edes vaikeaa niin tarttuvaa se oli. Mukana oli myös Elastinen ja Brädi, myös Cheek osallistui esitykseen. Neljä profeettaa yhdessä!
Minulle suurin yllätys koko Vain elämää-sarjassa on ollut Sanni , jonka taidot eivät tunnu loppuvan. Erikoinen ääni hänellä on, mutta musikaalisuus ja tekstittäminen ihan huippuluokkaa. Juha Tapion Kelpaat kelle vaan sai lisäpotkua Apocalypticalta ja siinä Sannin viuluosuus oli hieno. Aikamoisen kitarasoolokin häneltä kuultiin Cheekin kappaleessa Timantit ovat ikuisia. Taitava nuori nainen.
Sillanpään poissaolo latisti hieman minun odotuksia, toiveena oli kuulla Gabrielles sång, jossa Jari näytti varsinaisessa ohjelmassa, kuinka ääntä hänen palkeista lähtee.
Jenni Vartiaisen esitys Cheekin kappaleesta Keinu oli minulle se koskettavin, Jenni osoitti taitonsa myös muissa esityksisssään, Mato ja Sinun vuorosi loistaa.
Cheek-fanina odotin tietysti hänen esityksiään joista katsomon sai bailaamaan Jenni Vartiaisen Malja. Vakavampaa olivat sitten odotetut Surulapsi ja Jumala. Kipeästä selästä kärsinyt Jare jaksoi vielä lopuksi esittää Ihana ilta-kappaleen Juha Tapion ja muiden solistien kanssa, yleisö lauloi mukana eikä olisi halunnut sen loppuvan.
Ihana ilta olikin. Kiitos koko Vain elämää-porukalle. Tällaista kattausta ei enää koskaan saada, sillä suurempia tähtiä ei Suomessa ole.
EEVA SIMOLA
Rovaniemeläislähtöinen kirjoittaja oli 1960-luvulla Iskelmä-lehden Lapin kirjeenvaihtaja. Hänen kommentteja voi lukea myös esimerkiksi uudesta Beatles-kirjasta ja hänen elämästään TÄÄLTÄ .
50-vuotista taivaltaan kevyen musiikin ammattilaisena juhliva Arja Havakka nappasi neljännen KEKSI-musiikkipalkinnon.
Toiseksi eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa valittu 8-jäseninen raati äänesti saamelaistaiteilija Niillas Holmbergin, jota on taiteellisessa monipuolisuudessaan verrattu Saamenmaan isään Nils-Aslak Valkeapäähän. Kolmanneksi tuli pajalalaisen kansanmuusikon Jan Johanssonin rajat ylittävä WAO-yhtye, joka on tehnyt ansiokkaasti näkyväksi kansantaiteilija Vilho Ollikaisen tuotantoa, sekä Ruotsissa, että Suomessa.
Kymmenisen vuotta taiteilijaeläkkeellä ollut 73-vuotias Arja Havakka otti KEKSI-musiikkipalkinnon vastaan hyvillä mielin kotonaan Keminmaassa lähettäen samalla lämpimät kiitokset valintalautakunnalle.
Arja on hyvässä kunnossa ja keikkailee yhä ja mikäpä on laulaessa, kun ääni toimii hyvin. Normaalit tanssikeikat ovat vähentyneet, mutta hyväntekeväisyysesiintymiset vanhuksille ovat lisääntyneet. Hän laulaa myös paikallisessa Ämmiköörissä.
Hänen marraskuisen Keminmaan 50-taiteilijajuhlakonsertin lipputulotkin menivät hyväntekeväisyyteen, vanhusten vapaaehtoistyön, mutta myös nuorten musiikkiharrastuksen tueksi.
– Konsertissa oli lähemmäs viisisataa ihmistä, josta tuli kiitollinen mieli ja kyyneleet silmiin varsinkin, kun lapsikuoro esitti Lokki-valssin, Arja kertoo.
Juhlassa kuultiin pelkästään suomalaista musiikkia aina kansanlauluista iskelmiin ja Havakan uralta tärkeitä lauluja. Häntä säesti Akustiset-yhtye. Samalla juhlittiin myös satavuotiasta Suomea vanhan iltamaperinteen mukaisesti; laulun lisäksi, mukana oli tanssiesitys ja juhlapuhe, jonka piti Tommi Lepojärvi.
Arjan muusikon ura alkoi maineikkaassa rovaniemeläisessä Tommi Lainkarin yhtyeessä, jonka muita levyttäneitä lappilaissolisteja ovat olleet myös mm. Matti Hyvönen, Ritva Palukka ja Seppo Hanski.
Havakan ensimmäinen keikka oli marraskuussa 1967 Pallas-hotellissa.
– Tulin etelästä tuuraamaan yhtyeen vakisolistia (Anu Pasasta), joka lähti lomailemaan Amerikkaan ja sille tielle jäi. Hän meni naimisiin, teki neljä mukulaa, joten Lapista tuli minun koti ja tuuraus jatkuu yhä, Arja naurahtaa pohtien, mitä jos näin ei olisi käynyt, olisiko hänestä tullut iskelmä- ja tanssimusiikin esittäjän sijaan mahdollisesti klassinen laulaja tai näyttelijä, joka oli hänen haaveammatti nuorena.
Koko Suomen kansan tietoon laulava basisti Havakka nousi 1995 Lokki-laulun myötä. Se oli hänen ensilevytys, josta hän sai myös kultalevyn. Platinakantaan hän iski muutamaa vuotta myöhemmin Laulava Sydän-tv-ohjelmasta tehdystä kokoelmasta. Suomi-kitaran mestari Esa Pulliainen oli valinnut ohjelmasarjaan naislaulajistamme Arjan lisäksi vain Eija Kantolan ja Paula Koivuniemen ja parasta Havakkaa oli tunnuslaulun lisäksi ikivihreä Tuulella ei ole ystävää.
Levyjä Arja tekee yhä ja hän kertoo, että hänen järjestyksessä kuudetta pitkäsoittoa kasataan pikkuhiljaa Kime Klemettisen studiolla Kemissä. Hänen edellinen levy Joki ja tuuli neljä vuotta sitten syntyi sekin tiiviissä yhteistyössä Kimen ja Men In Black-yhtyeen kanssa. Levyltä löytyvät muun muassa Havakan tummalle äänelle sopivat hienot versiot kappaleista Älä kiiruhda ja Tuska.
https://www.youtube.com/watch?v=IaEdNMIK_J0
KEKSI- ehdokkaat vuonna 2017: Hannele Taiska Kauppinen (Kemi), Bar & Cafe Chillout (Kemi), Arja Havakka (Keminmaa), Esa Rautiainen & Elina Söderström (Tornio), Meerin Grilli (Tornio), Hulkoff (Haaparanta), WAO (Pajala), Volgograd (Pello), Sime Yliaska (Rovaniemi), Jukka Lampela (Rovaniemi), Jukka Tarkiainen (Sodankylä) ja Niillas Holmberg (Utsjoki)
Väylän Pyörre Musiikkiuutisten valintaraati: Irene Määttä (Pello), Hannele Kenttä (Haaparanta), Jukka Rajala (Muonio), Risto Koskinen (Kemi), Sami Karvonen alias Rock DJ Sändi (Keminmaa), Ilmari Aikio (Inari), Tauno Vähäjärvi (Tornio) & VeePee Salmi (Rovaniemi)
Läjä, Lapin Kansan lukijoiden äänestämä Vuosisadan Lappilainen
Jokohan laittaisin autoni perään Terveet Kädet-tarran, jonka Läjältä sain pari vuosikymmentä sitten. Jo kolmas auto menossa hänen tapaamisen jälkeen, mutta olen pelännyt kolhuja.
Nyt Läjä on kuitenkin salonkikelpoinen. Häntä ei enää potkita. Hän on vähän niin kuin Juice, vaikkei Läjän musiikki koskaan tulekkaan syleilemään massoja.
En ole punksukupolven lapsi, mutta musiikin parissa, kun on pyörinyt, Terveisiin Käsiin on aina silloin tällöin törmännyt.
Seisoin Kevyen musiikin katselmuksessa kulttuurisihteerin vieressä, kun TK meuhkasi uransa alkutaipaleella lavalla ja hän viittä vaille katkaisi sähköt.
Kun Läjän 50-vuotispäiviä juhlittiin Hesassa, nostatin Posarin kulttuuripäällikön verenpainetta ihmetellen, kun Hesari ja Kaleva kirjoittavat isoja juttuja renessanssikuninkaasta, he eivät mitään. Vasta muutamaa vuotta sen jälkeen, kun alettiin vaihtaa juttuja Lapin Kansan kanssa, ilmestyi Petteri Holman isompi kirjoitus Läjän touhuista.
Monesti olen ihmetellyt, ristiriitaisuuksia ja kysynyt vuosikymmenten kuluessa, mikä logiikka tuohonkin liittyy.
Mutta nyt Lapissa on kaikki hyvin: Patsaanpuolikas, oma loossi museolla, Vuosisadan Lappilainen. Seuraavaksi kutsu Presidentin Linnaan ja rantatontti. Mikään ei ole enää Läjälle mahdotonta.
Uskon jopa, että pitkään toivomani, Slim Butlerin jälkeen, bluesin ykkösmedioissa eniten kehuttu lappilaispoppoo Läjän Sultanskin saadaan neitsytkeikalle miehen kotikaupunkiin, Tornioon. (AJ)
Jokohan laittaisin autoni perään Terveet Kädet-tarran, jonka Läjältä sain pari vuosikymmentä sitten. Jo kolmas auto menossa hänen tapaamisen jälkeen, mutta olen pelännyt kolhuja.