En kyllä osaa sanoa muuta kuin että HUHHUH! Olipa sen verran isosti ja laadukkaasti toteutettu rock-ooppera tuo eilinen Queen + Adam Lambert -spektaakkeli.
Ehkä näin vajaan vuorokauden jälkeen voisi yrittää sulatella sitä vähän sanoiksi. Mainittakoon ensin, että Queenin tuotantohan ei minulle mitään kovin tuttua ole ollut. Kaikkihan toki tuntevat esimerkiksi Bohemian Rapsodyn. Kun 80-luvulla tulivat nämä taivaskanavat ja musiikkivideot suomalaisiin koteihin, niin monet Queenin hiteistä olivat sitä aikaa kuten Who wants to live forever, I want to break free, I want it all, Radio Ga Ga jne. Yllättävän paljon siis alkoikin tulla tuttuja kappaleita.
Konsertin aloituskappaleet edustivat taas ilmeisesti sitä 70-luvun raskaampaa osastoa kuulostaen minulle täysin vierailta. Sen verran mittavan jäljen Queen-yhtye on kuitenkin jättänyt minuunkin, että bändin alkuperäisestä nelikosta mukana olevien ikonisten kitaristi Bryan Mayn ja rumpali Roger Taylorin näkeminen muutaman metrin päästä herätti syvää kunnioitusta. Etenkin nähdä näiden ilmiömäisten ammattilaisten tekevän sitä, minkä he todella osaavat eli soittamisen.
Etenkin Maylta kuultiin useita soolonumeroita kitaralla. Ymmärtämättä itse kitaransoitosta höykäsen pöläystä, niin tässä hänen omintakeisessa kitarasaundissa oli jotain sellaista maagista kuin se ei olisi edes tästä maailmasta. Osaltaan tähän vaikutti show’n mahtipontinen toteutus, missä näkyi selvästi Brian Mayn vahva kiinnostus astrofysiikkaan ja kosmologiaan.
Lava muuntautui vaikka mihin ja kokonaisuutta visualisoi massiivisimmat lasersäteet mitä olen koskaan nähnyt. Yksi hienoimpia juttuja oli Brian Mayn kitarasoolo hänen noustessa valtavan käden päällä soittaen kohti kattoa. Tätä kaikkea on vaikea sanoin kuvailla, sillä se täytyisi vain jokaisen kuulla ja kokea livenä. Rumpali Roger Taylor jäi persoonana hieman syrjempään, mutta jos jokin tuli selväksi niin tällä miehellä oli myös ihan tajuttoman hyvä ääni, mikä parhaiten kävi ilmi hänen tulkitessaan säveltämänsä kasarihitin A Kind of Magic.
ADAM LAMBERT
Sitten viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Queenin solistiksi pestattu, meidän suomalaisten oma Aatami Lamperi. Tämä oli minulle varmasti suurin syy tulla tähän konserttiin.
Adam Lambertin tuotantoa paremmin tuntematta olin pari vuotta sitten samassa paikassa kuuntelemassa hänen oman konsertin ja miehen energinen esiintyminen teki suuren vaikutuksen.
Nyt tuntisin jo varmasti jokaisen hänen omankin jenkkirenkutuksen, sen verran niitä on tullut nyt veivattua. Mutta jo ajatuksena kuulla Adam esittämässä näitä Queenin hittejä tuntui sen verran huikealta, ettei tätä konserttia voinut jättää väliin. Eikä Adam todellakaan pettänyt. Ei siis tarvitse Freddie Mercuryn kääntyä haudassa, sillä hienosti kunnioitettiin mestarin muistoa.
Niin pitkällä tekniikassa ei tässä yhteydessä vielä oltu että Mercury olisi nähty catwalkilla hologrammina – screenillä sen sijaan kyllä ihan sopivassa määrin
muistuttamassa olemassaolostaan miten merkittävä osa hän Queenia oli. Mitä taas tulee Adamiin niin siinä missä hänen monet omat kappaleet ovat aika keskivertoista radiopoppia, niin Queenin kappaleissa hänen mahtipontinen äänensä pääsi paremmin oikeuksiin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Niin säästelemättä hän revitteli noita äänivarojaan mikä meni ihan luihin ja ytimiin.
Nuo legendaariset muusikot ja Adam Lambert olivat siis aivan lyömätön yhdistelmä ja vielä näin hulppeissa puitteissa mitä tämän spektaakkelin toteutus oli niin kokonaisuus oli ehdottomasti jokaisen 110 euron arvoinen. Enkä osaa tähän sanoa edelleenkään muuta kuin että HUHHUH!
Teksti & kuvat: Petri Tuunainen
Kirjoittaja on Suomen johtavia kevyen musiikin tuntijoita. Iskelmä ja Euroviisut ovat erityisesti hänen sydäntä lähellä. Hänen päämediansa on tänä päivänä sanomalehti Keskisuomalainen. Hän on kirjoittanut kirjan Armi Aavikosta ja yhdessä Tony Latvan kanssa teoksen Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa ja Veikko Tiiton kanssa elämänkerran Jamppa Tuomisesta.Lisäksi hän on tehnyt radio-ohjelmia ja lauluja eri artisteille.
Väylän Pyörre Musiikkiuutisistakin tutulta toimittaja Jukka Rajalalta ilmestyy helmikuussa 2018 kirja Kaita polku-Rauli Badding Somerjoen tarina. Sen julkaisee Siltala-kustannus.
Kaita polku kertoo Baddingin tarinan siten kuin hänen läheisensä, ystävänsä, faninsa ja yhteistyökumppaninsa sen näkivät ja kokivat. Merkittävässä roolissa kirjassa on myös Rauli itse – hänestä tehtyjen lukuisten radio-, lehti- ja tv-haastatteluiden kautta. Oman lisänsä teokseen antavat musiikin ammattilaisten analyysit Baddingin suosituimmista lauluista sekä taiteilijan täydellinen diskografia.
Paratiisi, Valot, Tähdet tähdet, Fiilaten ja höyläten, Ja rokki soi, Nuori rakkaus, Laivat, Ikkunaprinsessa ja monet muut Rauli Badding Somerjoen (1947–87) levytykset ovat kuuluneet jo vuosikymmeniä suomalaisten suosikkisävelmiin. Baddingin voi hyvällä syyllä sanoa kuuluvan kevyen musiikkimme raskassarjalaisiin.
Vaatimattomissa oloissa Somerolla kasvanut taiteilija tuli ensimmäisen kerran julkisuuteen Jyväskylän kesän 1966 kulttuuriskandaalin yhteydessä. Hän oli merkittävässä roolissa Suomen Talvisota 1939–1940 -yhtyeen julkaisemalla Underground-rock-levyllä ja kohosi vuonna 1973 ennen näkemättömäksi listasuosikiksi Fiilaten ja höyläten -klassikollaan.
Yleisistä trendeistä ja henkilökohtaisista ongelmistaan johtuen Badding katosi 1970-luvun puolivälissä julkisuudesta lähes yhtä nopeasti kuin oli sinne ilmestynytkin, mutta palasi ihailijoidensa iloksi seuraavalla vuosikymmenellä listoille ja lavoille Agents-yhtyeen solistina.
https://www.youtube.com/watch?v=Bj-bObDrbPQ
Otteessa Kaita Polku-kirjasta Jukka Rajala kirjoittaa Fiilaten ja höyläten-hitin taustoista näin:
Levy-yhtiön ja vankkumattomasti suojattiinsa uskoneen Nummisen seuraava siirto oli tarjota Baddingille levytettäväksi Chuck Berryn pikkutuhmaa ja kertosäkeensä osalta yhteislauluksi soveltuvaa My Ding A Ling -rallia. Laineen kääntämänä kappale sai nimekseen Hei sun heiluvilles ja laulua alettiinkin työstää Raulin kanssa, mutta sitä ei saatu toimimaan, ja kappale vaihdettiin Atte Blomin ehdotuksesta Berryn vastikään entistä roisimmin sanoin tekemään konserttiversioon vuoden 1958 hitistä Reelin And Rockin’.
Kappaleen tekstin suomennostyö annettiin jälleen Jarkko Laineen tehtäväksi.Tämä muisti tekstiä kehitellessään rakastelua kuvanneen turkulaisen sanonnan fiilaamisesta ja höyläämisestä, minkä seurauksena kappale sai nimekseen Fiilaten ja höyläten.
Tarina kellon ympäri tapahtuvasta muhinoinnista oli tekstillisesti niin valmista työtä, että sen lopulliseen versioon tuli ainoastaan yksi korjaus ja sekin Nummisen itsesensuurin ansiosta. Levytetyn version tekstissä saadaan sormiin salin seiniin pyyhittäviä herkkuja, kun taas alun perin seinät sotkettiin spermaa tarkoittaneilla ”sperkuilla”.
Fiilaten ja höyläten on hyvä esimerkki rock’n rolliin liittyvästä musiikillisesta kierrätyksestä, sillä kappaleen alkuperäisteksti pohjautuu Wynonie Harris -nimisen mustan laulajan kirjoittamaan jump-blueskappaleeseen vuodelta 1945.
Suoraviivaista garage-rockia soittava ruotsalaisbändi Grande Royale kiertää ensimmäistä kertaa Suomea ensi vuoden helmikuussa. Leville yhtye saapuu Hullu Porockin pääesiintyjäksi lauantaina 10.2. Liput tulevat myyntiin Tiketissä tämän viikon aikana.
Jos pidätte Hellacoptersin tai Imperial State Electricin musiikista, niin taatusti Grande Royalen rokkikin uppoaa. Takuumiehenä yhtyeen kolmannella albumilla Breaking News on vielä molempien yhtyeiden nokkamies Nicke Andersson, joka on tuottanut levyn.
”Albumia määrittävät isot kertosäkeet, kitarasoolot ja 70-luvusta muistuttava autenttinen soundimaailma. Täsmäannos hyvän mielen rockia. Kyllä tätä kelpaa suositella rehellisen rockin ystäville.”
Näin kirjoittaa Imperiumi-nettijulkaisu, joten loistavaa rock`n`rollia on tulossa Leville.
Grande Royalen musiikin kulmakiviä ovat sähkökitarat, melodiset laululinjat ja voimakkaat bassokuviot. Kaksi ensimmäistä levyään, Cygne Noir (2014) ja No Fuss – A piece by resolute men (2015), yhtye sekä tuotti että julkaisi itse. Levyt poikivat energiselle ruotsalaisbändille keikkoja kotimaan lisäksi myös Englannissa ja Etelä-Euroopassa. Elokuussa julkaistun Breaking News-kiekon julkaisi rockmusiikkiin erikoistunut levy-yhtiö The Sign records ja se on saanut hyvän vastaaoton ja yhtyettä on kiitelty erityisesti vanhan genren henkiinherättämisestä.
Mitä on Grande Royalen musa? Sen tiivistää mainiosti Decibel Magazine:“Healthy helpings of rock ’n’ roll that fall somewhere between classic Motor City madness and chaw spittin’ southern rock. ”
Ale Mölleriä on kutsuttu rauhantekijäksi, joka haluaa soittamisen lisäksi tuoda yhteen ihmisiä eri kulttuureista. Kun hän kohtaa Norrbottenin KamariorkesterinTornion Musiikkitalolla 23. marraskuuta klo 19 Suomen aikaa, siitä tarjouksesta ei kannata kieltäytyä.
Klassinen kohtaa maailmanmusiikin, mutta hän tuo mukanaan myös huikeita muusikkoystäviään; vakisoittajiensa kaikkien kanssa soittaneen (Frank Zappasta Carolaan) pianistin Mats Öbergin ja latinalaisrytmien erikoismiehen, rumpali Olle Linderin lisäksi, erikoisvieraan senegalilaistähtöisen kora- ja djempe-taiturin Solo Cissokhon.
Solo Cissokho
Mandinka-heimoon, soittajien ja tarinankertojien, griottien sukuun kuuluva Solo on tehnyt yhteistyötä maamiehiensä muun muassa Youssou N’Dourin ja Ali Farka Tourén kanssa, mutta asetuttuaan Ranskan ja Englannin jälkeen Norjaan, tullut tunnetuksi levytyksistään skandinaavisten pelimannien kanssa. 2000-luvun alussa hän teki esimerkiksi albumin Tretakt Takissaba ruotsalaisviulisti Ellika Frisellin kanssa, joka voitti ”rajojarikkovana” arvostetun BBC World Music Awards-palkinnon.
Ale Möllerin vuoropuhelu eri kulttuureista tulevien taitajien, kuten nyt Solo Cissokhon kanssa, on pitänyt hänen oman musiikkinsa aina elinvoimaisena.
Skoonessa 1955 syntynyt Möller on 1970-luvulta lähtien sekoittanut musiikkiinsa jazzia, ruotsalaista ja kreikkalaista kansanmusiikkia ja afrikkalaisia ja latinalaisia rytmejä, ja paljon muuta.
Ale nousi ruotsalaisten tietoisuuteen Mikael Wiehen ja Björn Afzeliuksen progeyhtyeissä. Itsenäisenä soittajana hänen läpimurtonsa tapahtui kreikkalaisen bouzoukin taitajana. Sitä kautta hän sai muun muassa kansainvälistä nimeä Mikis Theodorakiksen säestäjänä.
Sen jälkeen Alen mielenkiinto omaa ruotsalaista pelimannimusiikkia ja eri maiden kulttuureja kohtaan on jatkunut sammumattomana.Hän on utelias, poimii taukoamatta impulsseja ympäriltään ja tekee elinikäistä tutkimusmatkaa.
Möllerin pitkän uran varrelle mahtuu satakunta levyjulkaisua ja lukematon määrä yhtyeitä. Suomessa hän on toiminut muun muassa vierailevana professorina Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla.
Tornion Musiikkitalon liput käteisellä: 150kr/15e/ eläkeläiset 100kr/10e. Tiedustelut: pia.marttinen@haparanda.se
2017-11-24 Kulturens hus – Luleå
2017-11-25 Älvsby kyrka – Älvsbyn
2017-11-26 Bjorksalen – Boden
2017-11-28 Arjeplog kyrka – Arjeplog
2017-11-29 Folkets Hus – Jokkmokk
2017-11-30 Gällivare kyrka – Gällivare
2017-12-01 Korpilombolo kyrka, Korpilombolo – Pajala
2017-12-02 Studio Acusticum, Stora salen – Piteå
Suomen ensimmäinen Etnogaala pidetään tänään 7.11. klo 19 Tavastia-klubilla Helsingissä Juhlassa palkitaan kansanmusiikin, maailmanmusiikin sekä kansantanssin kiinnostavia ja ansioituneita toimijoita seitsemässä eri kategoriassa.
Yksi niistä on Risteys-palkinto, josta on kisaamassa Utsjoki-lähtöinen nuori Hilda Länsman. Palkinnon jakaa Maailman musiikin keskus ja valitsijaperusteissa kirjoitetaan muun muassa:
”Hilda Länsman toimii musiikkikulttuurien risteyksessä, josta johtavat tiet moniin suuntiin. ja myös akateemiseen musiikintutkimukseen. Hän on toiminut saamelaisena sooloartistina monenlaisissa eri tyylilajeja edustavissa palkituissa produktioissa, muun muassa Gájanas, Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin vuoden yhtye 2017 ja Solju-yhtye, UMK-kilpailujen finalisti 2015.”
Muut Risteys-palkinto-ehdokkaat ovat äskettäin kärkihahmonsa Emu Lehtisen menettänyt, kaikenmaaailmanmusiikkiliike Digelius Music (v.-71 lähtien) ja World Music School Helsinki, jonka päätavoite on lähentää eri kulttuureja, niinsanoituissa tanssitupailloissa.
Etnogaala sisältää paljon musiikkia. Hilda Länsman esiintyy juhlassa yhdessä hanuristi Viivi Maria Saarenkylän kanssa. Duo Vildá ottaa vaikutteita saamelaisesta perinteestä, nykypäivän popmusiikista kuin myös suomalaisesta kansanmusiikista. Se tarjoaa kuulijoille mystiikkaa, svengiä ja improvisaatiota.
Etnogaalaa voi seurata suorana Yle Radio 1:stä ja Areenasta klo 18.55. alkaen :https://areena.yle.fi/1-4270636. Ylen lähetys liikkuu lavalta takahuoneeseen, lämpiöön ja haastatteluihin.
ONNITTELUT HILDALLE RISTEYS-PALKINNON JOHDOSTA!
Etnogaalan ehdokkaat 2017 ovat:
Vuoden artisti Anne-Mari Kivimäki – Perinnelaboratorio
Frigg
Ismaila Sane
Vuoden ilmiö
Kalevauva.fi
Orivesi All Stars
Pelimanni 8bit
Vuoden tulokas
BaranBand
Elssa Antikainen
Maija Kauhanen
Vuoden kansainvälistyjä (palkinnon jakaa Music Finland)
Frigg
Okra Playground
Pekko Käppi & K:H:H:L
Vuoden kansanmusiikkitekijä (palkinnon jakaa Elvis ry.)
Anne-Mari Kivimäki
Pekko Käppi & K:H:H:L
TUULETAR – Vocal Folk Hop
Vuoden koreografi (palkinnon jakaa Tanssin Tiedotuskeskus)
Hanna Poikela
Petri Kauppinen
Rami Meling
Risteys-palkinto (palkinnon jakaa Maailman musiikin keskus)
Digelius Music
Hildá Länsman
World Music School Helsinki
OlutSuomi-uutissivusto järjestää uusien panimoiden välisen kisan, jossa etsitään Suomen vahvinta ja elinvoimaisinta oluenvalmistajaa.
Pienpanimoita on syntynyt Suomeen lyhyessä ajassa kuin sieniä sateella ja nyt OlutSuomi on valinnut niistä ehdolle 25.
Tornion Panimo edustaa listalla ainoana pohjoista oluen valmistuksen perinnettä ja tulevaisuutta. Vuodessa sen dynaaminen ja nuorekas ote ja näkyvyys on tuonut yritykselle laajalti huomiota kansainvälisestikin ja merkkivalikoimassa musiikinystävätkin on huomioitu.
OlutSuomen äänestys kestää tämän vuoden loppuun ja yhden sijaan sinulla on mahdollisuus antaa äänesi kolmelle mielestäsi parhaalle.Äänestyspaikka löytyy tämän linkin takaa.
Eli mikä panimo vakuuttaa ja on mielestäsi osoittautunut vahvaksi laadukkaiden oluiden tuottajaksi? Millä panimolla katsot olevan mahdollisuudet selvitä lisääntyvän tarjonnan aikoina?
Äänestykseen osallistujat voivat ehdottaa myös lisäyksiä listaan ja muutenkin kommentoida asiaa.
★ TALONPOIKA LALLI alias Lalli Mikko Henrikki Mustakallio ★ Syntynyt Ivalossa 1989 ★ Varttunut aikuiseksi Turussa ja Ylitorniolla ★ Vanhemmat taidemaalari Pekka Hermanni Kyrö ja kirjailija, tutkija, kanttori Marja Mustakallio ★ Ekat räppiriimit yläasteella Ylitorniolla ja eka biisi Kirkkain tähti vuonna 2005 ★ Valmistunut talonrakentajaksi Rovaniemeltä, musiikkiteknologin opinnot Torniossa toistaiseksi keskeyttänyt ★ Julkaissut aiemmin mixtape-levyt Talonpoika Lalli (2007) ja Lallin Kumautus (2009) ★ Rovaniemelle omistetun Kaupunki kasvaa-rapvideon nähnyt jo lähes 75 000 katselijaa ★ Fiitannut Jarkko Honkasen keikoilla ja Miljoona ruusua-videolla, myös esiintynyt Asan, Ailu Vallen, Hannibal Starkin, Marjo Leinosen ja The Meänlandin kanssa ★ 2014 Väylän Pyörteen lukijat palkitsivat Lapin historian ensimmäisellä KEKSI-musiikkipalkinnolla ★
TALONPOIKA LALLI: Ympäri Kairaa (Sompoka records)
Lapin puolesta läppää nakkaan, eikä meikäläisen monttu pälättämästä lakkaa
Vihdoinkin Talonpoika Lallin esikoisalbumi Ympäri Kairaa soi levylautasella. OUJEE! Ei muuta kun kuumaa kahvia kuksaan ja pelit soihmaan.
Lalli raidaa vihreällä Hiluxilla ympäri kairaa ja vie kuulijan matkalle Lappiin.
Hänen tekstit syntyvät kaikesta nähdystä ja itsekoetusta, joten sanasepän kutsumus ei laske kilometrejä. Kun kutsu käy, tie vie Lallin tuon tuosta Torniosta tuntureiden taakse, keikalle ja muutenkin. Räppäriä lainaten ”Mitä jää, jos ei pääse elämään?”
Pitkään Ympäri Kairaa-levyä työstettiin Pop & Jazz Konservatorio Lappian studiolla, Torniossa. Tunnettujen vierailijoiden, hauskassa Pottuja kattilaan-biisissä-sanailevan Suomen Balkan-kunkun Jaakko Laitisen ja Tähtilaivoissa fiittaavan Stepan lisäksi haaviin tarttui nuoria lahjakkaita opinahjon opiskelijoita.
Levyn ehdoton helmi on rakkauden rakovalkea Kuume, johon Lalli on tehnyt tekstin Saaga Sees`in kanssa ja jossa hänen kaverina on persoonallisen äänen omaava Eveliina Kuusijärvi. Muista pitkäsoitolla esiintyvistä Lappian entisistä muusikko-opiskelijoista täytyy mainita myös Pentti Väisänen, Aino Mero ja Heikki Isoniemi.
Lallin huumori, kekseliäät leikittelevät kielikuvat pitävät mielenkiinnon yllä. Rap-genreä tuntemattomallekin, Lallin Ympäri Kairaa-albumi aukeaa. Ylityöläisen arjesta Lalli siirtyy viikonlopun viettoon Hilux-kiesin päälle, Takaisin Tanhuaan ja lystinpitoon, mutta hän näyttää myös vakavamman puolensa, tarinassa Jessejäbästä ja Tähtilaivat-biisissä, jossa hän pohtii maailmanmenoa.
Musiikillisestikin Lallin pelinavaus vakuuttaa. Räpille ominaiseen tapaan oman musan sekaan lisätään, hyviä klassisia rytmi- ja sanakoukkuja. Ylityöläinen-kappaleen goin`down, down, down-taustalaulu koukuttaa. Sitä ovat käyttäneet onnistuneesti myös artistit JJ Calesta Albert Kingiin. Lisäksi Hilux-biisin Men At Workin Down under-tyyliset rytmitykset tuovat eloa levyn musiikkikirjoon.
Teksti & kuvat: Petri Tuunainen
Väylän Pyörre Musiikkiuutisistakin tutulta toimittaja Jukka Rajalalta ilmestyy helmikuussa 2018 kirja Kaita polku-Rauli Badding Somerjoen tarina. Sen julkaisee Siltala-kustannus.
