Sole Azul repii tangon juuriltaan ja istuttaa sen pohjoiseen ikiroutaan. Lankojärveltä maailmalle lentäneen Harri Kuusijärven (harmonikka), Pauli Lyytisen (tenorisaksofoni)  ja Eero Tikkasen (kontrabasso) yhtye esittää jazzmusiikista tutuin tyylikeinoin omia tangovaikutteisia sävellyksiään sekä sovituksia olemassaolevista tangoista.

Trion esikoisalbumi Quasi Tango ilmestyy 1. helmikuuta Eclipse Music -levymerkin julkaisemana. Yhtyeen pitkäsoitto on dokumentti trion omaperäisestä syntytarinasta, jota Harri Kuusijärvi kuvailee seuraavasti:

” Sole Azul syntyi kummallisten yhteensattumien summana. Maaliskuussa 2017 olin tangoteatterikiertueella Argentiinassa, kun Azulin kaupungissa varkaat veivät puolet omaisuudestani, soittimet mukaan lukien. Loput esityksistä Buenos Airesissa soitin paikallisilta lainaksi saadulla sähköpianolla.

Suomeen palattuani minulla ei ollut haitaria ja keikkarintamallakin oli hiljaista, joten päädyin tuon tuosta ikään kuin puolivahingossa soittelemaan pianoa kotonani. Jaakko Laitinen & Väärä Raha -yhtyeestä tuttu Laitis-Jaakko (kaulinpääläisen musiikkilegendan Olavi Tissarin tyttärenpoika) oli ennen Argentiinaan lähtöä sattumoisin ladannut sähköpostini täyteen synkkiä ja kantaa ottavia iskelmäsanoituksia, joiden maailmaan ehdin nyt joutilaisuuksissani sukeltaa. Langat yhdistyivät, ja parin viikon aikana huomasin säveltäneeni levyllisen uusia tangoja Jaakon sanoituksiin. Osa biiseistä päätyi instrumentaaliversioina Sole Azulin ohjelmistoon. Quasi Tango -levyn saundiin vaikuttaakin olennaisesti se, että osa sävellyksistä on alun perin iskelmällisiä lauluja, ei instrumentaalikappaleita.”

Vaikka Argentiinan tuliaisina syntyneet tangot ovat olennainen luku yhtyeen tarinaa, ei Sole Azul kuitenkaan olisi syntynyt ilman kohtalokasta puhelinsoittoa Pellosta kesällä 2017, jossa tiedusteltiin yhtyettäni esiintymään paikalliseen maaseutunäyttelyyn. Päätin kysyä Paulia ja Eeroa mukaan, ja viikon mittaiseksi venähtäneellä Lapin reissulla päädyimme tekemään kappaleita myös varta vasten tälle triolle.”

Harri Kuusijärvi on uuden harmonikkamusiikin omaleimaisimpia soihdunkantajia. Hän on kantaesittänyt lukuisia harmonikalle sävellettyjä nykymusiikkiteoksia, esiintynyt populaarimusiikin saralla lukemattomien etu- ja takarivin artistien kanssa ja kerännyt ylistäviä arvioita niin rock-, jazz- kuin maailmanmusiikin kriitikoilta albumeillaan Harri Kuusijärvi Koutus -yhtyeen kanssa.

Vuoden 2017 Pori Jazzin Ted Curson -palkinnon saanut saksofonisti-säveltäjä Pauli Lyytinen on tullut tunnetuksi muun muasa yhtyeistään Elifantree, Pauli Lyytinen Machinery, Pauli Lyytinen Magnetia Orkesteri, Equally Stupid ja Raoul Björkenheim eCsTaSy.

Eero Tikkanen on yksi Suomen jazzkentän kysytyimpiä basisteja, joka tunnetaan muun muassa yhtyeistä Mopo, The Mystic Revelation of Teppo Repo, Mikko Innanen 10+ ja Joose Keskitalo.

SLIM BUTLER Big Freeze (Slimcuts)

Ihmisen elämän on sanottu kulkevan seitsemän vuoden sykleissä. Tuossa ajassa rovaniemeläislähtöinen bluesmies Jarmo ” Slim Butler” Puhakka on takonut kolme loistavaa albumia, joista uusin Big Freeze on selvästi paras.

Slim on saanut  lisäbuustia, kun on saanut rinnalleen nuoruudensankarinsa, kitaristi Harri Raudaskosken ja rytmin ammattilaiset Mikko Löytyn ja Jartsa Karvosen, joiden kanssa hänen on ollut helppo toteuttaa visioitaan.

Big Freeze on Suomessa moneen kertaan palkittujen levyjen, Inner Blues ja Bad Intention, jälkeen enemmän kuin muut bändilevy. Vaikka levy on kompakti kymmenen biisin paketti, levyllä on onnistuttu säilyttämään rento ja lämminhenkinen tunnelma. Pitkillä sooloilla tai jameilla ei ole lähdetty lämpöä lisäämään, sillä hyvin svengaa ja hyvin taretaan ilmankin. Oman mausteensa soppaan tuovat myös kosketinsoittaja Harri Taittonen ja huuliharpisti Tomi Leino, jonka studiossa etelässä Big Freeze on purkitettu.

Viikon päästä Slim Butler esiintyy SlimCutsin kanssa Memphisissä, jossa se edustaa Suomea Blues Challenge-kisassa

Vierailevina solisteina ovat kuten edellisellä albumilla jenkkilaulajat Andrew Black ja Thad Robinson. Andrew laulaa useimmat levyn kappaleista, samettiääni Thad vain kaksi. Hän avaa albumin lattaripyörähdyksellä Fat times ja vastaa levyn ehdottomasta helmestä, tunnettatihkuvasta Where is the love, josta ei mitään puutu.

Bluesfriikkeihin Slim ei ole koskaan lukeutunut. Vaikka blues onkin hänen musiikin peruskivi, hän viljelee roots-musaa laajalla kirjolla.  Mukana on mausteita soulista, funkista, jazzista, boogiesta ja southern rockistakin. Slimin materiaali on kestävää ja Amerikan traditiota hyödynnetään tyylillä.

Selkeästi hän on saanut  vaikutteita kappaleisiinsa myös Rovaniemen 1970- luvun ylpeydeltä Arcticukselta, joka soitti aikanaan jenkkimusaa vaikeimman kautta mm. Little Featiä ja Metersiä, joiden kaikuja Slimin levyllä voi kuulla.

Big Freeze, nimestään huolimatta, on enempi päivänpaistetta kuin kaamosta, jota mies kylmästä  vielä alleviivaa mojovalla  kitarainstrumentaalilla Coconut monster.

Seitsemän vuotta ja valmis trilogia!  Slimin sielu lepää aina pohjoisessa, mutta hän on maailmankansalainen, joka on kotonaan aina siellä, mihin reppunsa laskee. Mikä on hänen seuraava askel, kokeileeko hän siipien kantavuutta ulkomailla, sen tietää vain bluesmestari itse.  Mutta mitä tahansa Slim Butler sitten tekee, hän tekee sen sata lasissa.  Menestystä!