Kemin sarjakuvakeskuksen puheenjohtaja Risto Koskinen
Yli 30 vuotta toiminut Kemin sarjakuvakeskus rakentaa uudistetun ja ainutlaatuisen sarjakuvanäyttelyn Perämeren rannalla sijaitsevaan Jalokivigallerian rakennukseen. Uusi näyttely keskittyy etenkin suomalaiseen sarjakuvaan. Näyttely esittelee yli 30 sarjakuvataiteilijan kädentöitä muun muassa originaalien, figuurien ja videoiden muodossa. Mukana on muun muassa Pertti Jarlan, Milla Paloniemen, Ville Rannan, Jope Pitkäsen, Anni Nykäsen ja Tarmo Koiviston originaalipiirroksia.
– Tuomme yleisön nähtäville ja luettavaksi myös harvinaisen, tuhansia albumeja sisältävän sarjakuvakokoelmamme. Tähän asti kokoelma on ollut vain tutkijoiden käytössä, mutta nyt kaikki halukkaat pääsevät tutustumaan teoksiin, kertoo Kemin sarjakuvakeskuksen puheenjohtaja Risto Koskinen.
– Lisäksi haluamme innostaa ihmisiä opettelemaan sarjakuvan piirtämistä. Osa näyttelystä pohjautuukin sarjakuvaneuvos Ilpo Koskelan suosittuun sarjakuvan oppikirjaan ja näyttelyvieraat pääsevät kokeilemaan kirjan oppeja itse piirtäen, Koskinen lisää.
Noin kolme vuotta Kemin keskustassa Sauvo-talossa toiminut sarjakuvanäyttely suljettiin syksyllä sarjakuvakeskuksen heikon taloudellisen tilanteen takia. Nyt talousvaikeudet on kuitenkin selätetty ja on aika katsoa tulevaisuuteen.
– On hienoa päästä rakentamaan uusi näyttely yli 100 vuotta vanhaan Jalokivigallerian rakennukseen. Jatkossa samassa talossa toimii kaksi hyvin erilaista, mutta toisiaan tukevaa näyttelyä, sanoo Koskinen.
Myös tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan viettävän Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen on tyytyväinen tilanteeseen.
– Kemillä on pitkät sarjakuvaperinteet ja on upea juttu, että saamme kaupungin 150 -juhlavuoden kunniaksi uuden hienon alun Kemin sarjakuvakeskukselle. Tämä tukee hyvin myös tavoitteitamme ympärivuotisen matkailun kehittämisestä merellisessä miljöössä, sanoo Nissinen.
Kemin kaupungin ja Kemin Matkailun lisäksi näyttelyn rakentamista on tukemassa merkittävästi myös Suomen Kulttuurirahasto, joka on myöntänyt näyttelyn toteuttamiseen 10 000 euron tuen.
Uusi sarjakuvanäyttely avataan tulevan kesän aikana. Aikataulu tarkentuu kevään aikana joten siitä tiedotetaan lisää myöhemmin.
” Tämä LP ei ole mikään tavallinen long-play. Tämä on ainutlaatuinen ja ainutkertainen musiikillinen muisto hetkestä, jolloin Kirka lauloi melkein sielunsa ulos omalle yleisölleen konsertissa Kulttuuritalossa Scandian studiossa. Kirka Babitzin sellaisena kuin Te hänet haluatte: herkkänä, tunteikkaana, eläimellisenä ja räjähtävänä…”
Näin kirjoitti Jyrki Hämäläinen Kirka Keikalla-levyn takakanteen 1969. Se oli laulaja Kirill ”Kirka” Babitzinin (1950-2007) esikoisalbumi ja ensimmäinen Suomessa ilmestynyt live-LP.
Sitähän Kirka keikalla-levy on, Kirkaa vakuuttavimmillaan ja tinkimättömimmillään. Hän ampuu kovalla kanuunalla ja omimmalla alueellaan raa`an rockin ja soulin maailmassa, johon hänen raspi äänensä oli luotu. Albumi sytytti minut ja monet muutkin. Kirkan nuori energia purkautui kuin tulivuori, Little Richardin Bama Lama Bama Loosta Ray Charlesin Georgia on my mindiin ja verevät tulkinnat saivat lähtemään myös hänen live-keikoille.
https://www.youtube.com/watch?v=U62ruKcSdgs
Kirkan fan-club-lehti kirjoitti Kirka keikalla-albumin nauhoituksista: ” Torstai 13.2.1969 oli päivä, jota moni hyvän suomalaisen pop-musiikin ystävä on jo pitkään odottanut. Danny I Suuren valtaa horjuttanut eräiden mielestä jo ohittanut Kirka teki silloin ensimmäisen LP-levynsä. Kirka ei ollut täysin selvillä siitä, kenen väläys varsinaisesti oli tehdä live-juttu. Kello kolmelta iltapäivällä hänen oli mentävä Scandian studiolle laitteiden kokeilemista varten ja varsinaisten äänitysten oli määrä alkaa klo 19.00, johon mennessä suurin osa paikalle kutsutuista Kirkan omista ja Dannyn faneista olikin saapunut studiolle.
Studion puolella Kirkan kanssa Scandian pomo Harry Orvomaa, Jyrki Hämäläinen ja Esko Linnavalli
Pikku-Jyrki Hämäläinen raitapuvussaan selosti ensiksi levyn ideaa ja yleisön merkitystä levyn onnistumiseen, esitteli Kirkaa säestävän bändin ja häipyi kulisseihin. Paroni Paakkunaisella vahvistettu Islanders, Pekka Pöyry, Holle Holopainen, Eero Lupari, Seppo Hovi ja Kurre Mattson, viritteli suloisella soulilla sieluja Kirkan saapumista varten. Studiomuusikkona paljon käytetty Lill-Jörgen Petersen avusti myös eräissä kappaleissa levytysten aikana.
Ja sitten Jyrki kuulutti ilmeisesti hiukan jännittäen: Get Ready, Kirka! Sekunnissa Kirka pomppasi esiin mustissa housuissaan ja keltaisessa paidassaan, kaksi mikrofonia käsissään. Fantastinen ääni täytti koko studion ja fiilis oli yhtäkkiä kohonnut jonnekin sinne Kirkan otsatukan ja sinisten silmien tasolle.
Get ready, I’ll go crazy, valtavan kaunis Georgia on my my mind, todellinen sielukappale Hold on I’m coming…Tämä on todellinen Kirka Babitzin ja sitten ennen taukoa viiden minuutin sikermä hänen siihenastisia hittejään: Hetki lyö, Leijat, Ehkä suukon antaa saan ja Viimeiseen mieheen.
B-puolen äänitys alkoi ainakin tietyn tytön mielestä kivasti. Kirka nimittäin kuiskasi hänelle I can’t stop loving you. Ehkä parhaiten kaikista menivät yleisöön Bama Lama Bama Loo, I’ll never fall in love again ja What’d I say. Välillä Kirka sai pienen ohjeen Esko Linnavallilta , Jyrki kertoi pari niinsanottua vitsiä, mutta kaikki loppui aikanaan. Viimeinen kappale ja viimeiset Kirka-huudot ja se oli siinä.”
Raila Kinnusen kirjoittamassa Enimmäkseen Kirkasta-kirjassa laulaja kertoo, että seuraavana päivänä sama otettiin uudestaan varmuuden vuoksi, jotta ”voitiin paikata toinen toistaan”. Vaikka Kirka keikalla-levyn kotimaisuusaste oli olematon, se nousi Suomen albumilistan kärkeen ja pysyi siellä maaliskuusta kesäkuuhun.
Laulajana Kirka loi pitkän uran. Jotta suomalaisessa musiikkimaailmassa pystyi pärjäämään, hänenkin oli pakko tehdä vuosien varrella myönnytyksiä ja oltava monipuolinen. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hyvän iskelmämusiikin ystäville mannaa oli muun muassa hänen 17. albuminsa Surun Pyyhin Silmistäsi, jonkinlainen keskitie-versio, oikeasta Kirkasta.
Kirka keikalla on allekirjoittaneelle kuitenkin yhä ylittämätön hänen tuotannossaan ja livelevyään tietääkseni myös Kirka arvosti. Onneksi hän teki myöhemminkin rock- ja soulhenkisiä levytyksiä, vaikkakaan ei ”samanlaisella pienen eläimen raivolla”. (AJ)
Suomalaiset kävivät levyostoksilla Knutte Lugnetin putiikissa Haaparannalla jo 1950-ja 1960-luvuilla (kuva: Haparanda Bildarkiv)
MUSA-LAPPI, Muinaiskaivauksia ja vinyylin rahinaa nuoren rytmin juurilta on makasiinityyppinen kirja, joka sukeltaa pintaa syvemmälle. Se antaa äänen arjen musiikkisankareille; lappilaisille kokijoille, näkijöille ja tekijöille. Sanansa sanottavana on myös tornionlaaksolaisilla, molemmin puolin Tornionjokea.
Kirja selvittää faktoja ja moni mysteeri selviää. Se tutkii ja vastaa muun muassa kysymykseen, kuinka paljon on totta etelän medioiden levittämissä 50 vuoden takaisissa musiikkiuutisissa Lapista. Vaikka monelta tarinalta katkeavat siivet, kirja ei ilkeile, vaan kertoo paloja pohjoisen kevyen musiikin historiasta rehellisesti.
Vuosikymmeniä on vatkattu esimerkiksi tangoskandaalista Aavasaksalla 1967 ja rock-ikoni Lemmyn Pello-visiitistä 1985. Kun tapahtumista on kerrottu tarpeeksi ahkerasti, totuus on hämärtynyt. Onko ehkä puhuttu jopa väritettyä totuutta eli mitä oikeasti tapahtui, sen Musa-Lappi paljastaa.
Kirjassa selvitetään myös pitkän kaavan kautta Ruotsin Haaparannan merkitystä musiikin leviämiselle rajan yli Lappiin. Väistämättä lukijan mieleen nousee epäilys: Tuliko se rokki sittenkään ensin stadiin vai ehkä Tornioon?
Musa-Lapin haastattelussa on myös 90-vuotias Sinikka Tunturi, Lapin ensimmäinen iskelmälevyttäjä vuodelta 1951 ja suositun hittilaulaja Hannen surullinen tarina. Ruotsin Lapissa läpikäydään Pohjois-Kalotin merkittävimmän 1960-luvun bändin Shanesin ja Tornionlaakson historiaa. Merkittävistä kesätapahtumista tarkastelun alla on Posion Juhannus, jonka suurin vetonaula ei ollut Samantha Fox. Tähän päivään meidät tuo bluesmies Slim Butler, joka kertoo muun muassa Roots N`River Blues-festivaalin parhaista hetkistä.
Säännöstä täytyy olla aina poikkeus. Musa-Lappi myös puntaroi suomalaisen rockjournalismin tasoa ja kirjaan on haastateltu brittiläisen Rockin` Vickersin muusikoita. Saamme vihdoin vastauksen, kävikö Lemmy 1960-luvulla Suomessa ja ostiko Stockmannilta itselle lapinpuvun.
Musiikkitoimittaja Arto Junttilan Musa-Lappi on jatkoa hänen kahdelle Poppia Väylän pyörtheistä -teokselleen. Tornion ja Tornionlaakson jälkeen, kirjoittaja kuuntelee Lappia laajemmin ja täydentää myös aiempien tietoja. Paitsi kirjoissa Junttila on pitänyt vuosikymmeniä ääntä lappilaisesta musiikkiosaamisesta kirjoittamalla juttuja kymmeniin lehtiin ja julkaisemalla Väylän Pyörre -nimen alla levyjä ja pyörittämällä nettijulkaisua, jonka kruununa on vuosittain jaettava lappilainen KEKSI-musiikkipalkinto.
Kirjaa saa tällä hetkellä 10€:lla Tornion Musiikista ja Rovaniemen Musiikkikirjastosta+Suomalaisista Kirjakaupoista Torniossa ja Kemissä, Haparanda stadsbibliotekista ja Ylitornion MT-toimistosta.
