Nina Tapio on yksi Suomen työllistetyimpiä laulajattaria. Tänään hän on kiireinen Linnanmäen Uuden Iloisen Teattein revyyssä Herkkua kuin heinänteko, eilen hän loisti Mamma Mia-musikaalissa Helsingin Messukeskuksessa ja milloin hän on keikalla Säädyttömät-yhtyeen toisena solistina, sodankyläläislähtöisen Antti Paavilaisen kanssa (x-Jean S) ja milloin laulamassa studiossa tunnetuille artisteille taustoja.
Musikaalisuutensa Nina on perinyt äidiltään Irmalta, joka on yksi Suomen eniten levyttäneitä studiolaulajia. Irma syntyi Torniossa ja vietti kolme ensimmäistä vuotta rajakaupungissa. Hänen isänsä oli TVH:n hommissa ja vuosina 1941-1951 rakentamassa Neljän tuulen tietä Torniosta Muonion kautta Enontekiölle. Sukua heillä ei ole Tornion seudulla.
Nina Tapion läpimurto tapahtui Taikapeili-yhtyeessä yhdessä Hanna-Riikka Siitosen kanssa Abban ja Ace of Basen innoittamana. Taikapeilin menestysvuodet olivat 1994-1995 ja heidän suurin hittinsä oli Jos sulla on toinen. Yhtye palkittiin myös Emma-palkinnolla. He olivat tutustuneet toisiinsa opiskellessaan Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa ja he pitivät yhtä Hanna-Riikan kanssa hänen viimevuotiseen kuolemaansa asti, jolloin hän menehtyi syöpään 47-vuotiaana.
Kalottjazz & Bluesin kirkkokonsertissa 29.6. klo 21.00 Alatornion kirkossa, Ninaa säestävät Petri Somer (piano) ja Heikki Pohto (puhaltimet). Samat miehet soittivat Ninan taustalla Töölön kirkossa, kun hän jätti viimeiset jäähyväiset Hanna-Riikalle Johanna Kurkelan tunnetuksi tekemällä laululla Prinsessalle. Hautajaisissa hän kohtasi myös Kristian Maukosen, Taikapeilin suurimman hitin tekijän, jonka kanssa Nina levytti viime vuoden lopulla laulun Joutsenet joella, jonka hän omisti hänen sydänystävälleen.
Koulutukseltaan Nina on laulunopettaja. Taikapeilin jälkeen hän on laulanut muun muassa kansainvälistä mainetta niittäneessä Adiemus- yhtyeessä. Vuonna 2005 Nina edusti myös Suomea Geir Rönningin taustakuorossa Eurovision laulukilpailuissa kappaleella Why. Hän on toiminut myös Idols-kilpailun tuomarina, piirrettyjen elokuvien ääninäyttelijänä, kesäteattereissa ja tehnyt paljon paljon muuta.
NILS-ASLAK VALKEAPÄÄ avasi muun muassa tien uudelle saamelaismusiikille!
Marjut Aikio on kirjoittanut Saamenmaan isästä Nils-Aslak Valkeapäästä (1943‒2001) elämänkertaa kymmenisen vuotta. Hän on tehnyt perinpohjaista työtä ja hyvä niin, sillä kunnon kirjaa Ailusta ei aiemmin ole tehty ja sen tämä taiteen monilahjakkuus kyllä ansaitsee.
– Nyt olen siinä vaiheessa, että kustantaja odottaa käsikirjoitusta elokuun alussa ja sen jälkeen vielä hiotaan, Marjut iloitsee ja sanoo kirjan ilmestyvän ensi vuonna ja ensin suomenkielellä.
Pari vuotta sitten julkaistiin Valkeapäästä 15 kirjoittajan tribuuttikirja Minä soin – Mun čuojan, joka jäi pelkäksi pintaraapaisuksi ja lisäksi siitä puuttui monta Ailulle tärkeää työtoveria, mutta Aikion tulevassa kirjassa riittää laajuutta ja syvyyttä. Kirjailija on tehnyt puolisen tuhatta haastattelua ja kaivanut arkistoja Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Yksi Marjutin löydöistä on sata Valkeapään kirjoittamaa kirjettä, joista vanhin on vuodelta 1959.
MARJUT AIKIO Lassigammissa, Ailun taiteilijakodissa (kuva: Matti Aikio)
– Alustava, tiivistämätön käsikirjoitus oli yli 3000 sivua. Tuon kaiken metsästäminen, sulattaminen ja työstäminen on ollut kovaa työtä. Uskomattoman paljon on löytynyt sellaista, sekä Ailun kirjoituksiin, musiikkiin että kuvituksiin ja maalauksiin liittyvää taustadokumenttia, mistä todennäköisesti ei entuudestaan ole tietoa eikä käsitystä, kertoo Aikio, joka tutustui henkilökohtaisesti Ailuun vuonna 1971.
Marjut Aikio on tutkija ja suomen kielen emeritaprofessori. Hän on työskennellyt yliopistoissa Tromssassa, Oulussa ja Rovaniemellä ja saamelaisinstituutissa Kautokeinossa. Hän aloitti opiskelunsa Helsingin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi Oulun yliopistossa 1988 aiheenaan, Saamelaiset kielenvaihdon kierteessä. Hän on myös kirjoittanut yli 70 tieteellistä artikkelia, joista useimmat ovat käsitelleet saamelaiskulttuuria ja saamenkielen asemaa. Aiemmin Marjut on kirjoittanut kirjat Kirjeitä Saamenmaasta (2003) ja Särestö – taiteilijakoti (2005), jonka kuvista vastasi hänen poikansa Matti Aikio.
QUANTUM TANGLE: Tiffany Ayalik, Greyson Gritt ja Inuksuk Macka
Jos joku luulee, että kesän avaus Hiljaisuus-festivaali on kuin Jukolan viesti, jossa kuiskitaan puskissa, erehtyy. Tapahtuma irrottelee ja improvisoi tosi rankastikin. Jo kymmenennen kerran 5.-8.6 kesäkuuta Kittilän Kaukosessa järjestettävä festivaali lupaa tänäkin vuonna, ei mitään tuttua ja turvallista, vaan yllätyksiä ja kaikkea sopivasti sikinsokin; nykysirkusta, nykytanssia, elokuvaesityksiä ja konsertteja.
Musiikillisesti Hiljaisuus-festivaalin kattaus on laaja. Mukana on niin jazzin, rockin kuin elektronisen ja maailman musiikinkin piirissä ansioituneita muusikoita. Tässä muutama poiminta ohjelmasta.
Pohjois-Kanadasta tuleva QUANTUM TANGLE yhdistelee perinteistä inuiittien kurkkulaulua ja juurevaa tarinankerrontaa modernisti souliin ja bluesiin.
Kolmikko Greyson Gritt, Tiffany Ayalik ja Inuksuk Macka ylittävät rajoja moneen suuntaan. He ovat välillä kantaaottavia, välillä ylen romanttisia ja välillä pannaan tanssiksi, mutta yhtä kaikki he ovat aina viihdyttäviä, täynnä elämää. Kaksi vuotta sitten yhtye vastaanotti albumistaan Tiny Hands arvostetun Juno-palkinnon, joka vastaa Suomen Emma-palkintoa, joten kannatusta löytyy läpi laajan Kanadan maan.
JARMO SAARI tunnetaan erityisesti kaikkia raja-aitoja ylittävänä kysyttynä kitaristina. Yli 100 levytystä ja esiintymiset yli 30:ssä maassa puhuvat puolestaan. Omia musiikillisia visioitaan hän on toteuttanut produktiossaan; Jarmo Saari Solu ja Republic, Trubamolli, Filmtet, ZetaBoo ja XL. Rakkaimman eli jazzin lisäksi, työn kuva on laajentunut monipuoliseksi Tero Saarinen Companyn, Mika Kaurismäen, Esko Salmisen, Don Huonojen ja Tuomari Nurmion kanssa.
Hiljaisuus-festivaaleilla Saari urakoi useammassakin konsertissa.Kaikuja Meijeristä on viiden upean taiteilijan poikkitaiteellinen esitys, joka on luotu vanhan meijeriin sisälle hyödyntäen sen tilaa ja akustiikkaa monipuolisesti. Jarmon lisäksi musiikista vastaavat saksofonistit Mikko Innanen ja Pauli Lyytinen. Liikkeellä paikan täyttävät ilma-akrobaatti Angeliki Meli ja Francesca Hyde, joka työskentelee ilmassa vastapainojen kanssa muun muassa hiuksistaan roikkuen.
Lisäksi Saari on säestämässä Kaukosen työväentalolla kaikkien aikojen kauneimmaksi elokuvaksi kutsuttua romanttista mykkäelokuvaa F. W. Murnaun Sunrise: A Song of Two Humansvuodelta 1927 yhdessä Mikko Innasen ja Eero Tikkasen kanssa. Hän esiintyy myös Särestön Ateljeen keskiyön Death Speak-konsertissa, jossa yhdistyy ihmisääni, kitara, viulu, piano ja viola da gamba Särestöniemen kauniiseen luontoon ja ateljeen värikylläisiin teoksiin.
Festivaaliklubilla esiintyvä elektro-akustista kokeellista rytmimusiikkia luova ELIFANTREE(Anni Elif Egecioglu, Pauli Lyytinen & Olavi Louhivuori) on laulun, saksofonin ja rumpujen päälle rakentuva trio, joka laajentaa äänimaailmaansa värikkäällä kirjolla soittimia. Yhtyeen tavaramerkkejä ovat elastiset groovet, mielikuvitukselliset sointimaailmat, virtuoottiset improvisaatiot sekä hurja live- energia.
Yhtyeenmusiikkia on verrattu Pablo Picasson, Charles Chaplinin ja David Lynchin töihin, runsaudensarveen, mystiseen satumetsään ja ties mihin – mutta ennen kaikkea kyse on kolmen taiteilijan näkemyksestä siitä mitä musiikki voi olla.
Äänitaiteilija TUOMAS NORVIO tunnetaan yhteistyöstään muun muassa Wimmen, Ismo Alangon, Verneri Pohjolan ja Kimmo Pohjosen kanssa. Työnkuvaan kuuluu paljon muutakin, esimerkiksi Jääkiekon Nuorten MM-kisavideon musiikki on hänen tekemä.
!PIIT the m boxon nimeltään Kaukosessa kuultava Tuomaksen ja työryhmän audio-visuaalinen ambient-paukekonsertti, jossa on esityksellisiä ja klubimaisia elementtejä. Konsertissa ovat mukana myös Emil Holmström (kehysharppu), Mikko Perkola (gamba) ja Saara Norvio (tanssi).
Suomalaisen elektronisen musiikin mystillinen mestari AAVIKKO on myös mukana ”rikkomassa hiljaisuutta: ”We play – you dance! Maailmassa on kaikenlaisia kolminaisuuksia. Jääkiekossa on kolme erää. Filosofien dialektiikassa teesi, antiteesi ja synteesi. Klubilla on bändi, yleisö ja lattia. Aavikossa on kolme jäsentä.”
