Archive for lokakuu, 2019

Vuoden 2019 KEKSI-musiikkipalkinto-ehdokkaista lyhyet esittelyt

by Arto.

Tarja Ylitalon ja Lapin ensimmäinen timantti-LP  vuodelta 1981

Vuoden 2019 Keksi-musiikkipalkinnon saaja valitaan nyt  kuudennen kerran. Kuka saa huomionosoituksen Talonpoika Lallin, Willy Clay Bandin, Ulla Pirttijärven, Arja Havakan ja The Meänlandin jälkeen, sen ratkaisee eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu 8-jäseninen raati.

On ollut ilo ja kunnia käydä luovuttamassa Keksi-palkinto värikkäälle ja lahjakkaalle joukolle pohjoisen artisteja.  Tuomariston valintaa odottaa nytkin jännityksellä, sillä mukana on loistava joukko, yhdeksän erilaista ehdokasta: Pitkän elämäntyön tehneet Tarja Ylitalo ja Tuomo Salmi, Lapin musiikkielämään väriä ja eloa tuoneet paluumuuttaja laulaja Jaakko Laitinen ja rakkaudentuoma bluesmuusikko Saverio Maccne, hyvin Seinäjoen tangomarkkinoilla pärjännyt Sami Keskitalo, pitkään legendaarista Tico Tico-studiota Kemissä pyörittänyt Ahti Kortelainen, koko Tornionlaakson suosikkiyhtye Raj-Raj Band ja menestyksekkäät konsertti- ja tanssipaikat Club Teatria Tornio ja Perävaaran huvikeskus Kemijärveltä.

Jo perinteeksi muodostuneella Keksi-palkinnolla halutaan huomioida pohjoisen musiikki-ihmisiä, jotka  osaltaan huolehtivat mielenvireydestämme ja auttavat tai ovat auttaneet löytämään toinen toisemme. Musiikki yhdistää monessa muussakin asiassa.

Keksi-musiikkipalkinnon saaja selviää viimeistään marraskuussa, mutta voittaja saa tietää asiasta ensimmäisenä, joten julkistus saattaa mennä joulukuun puolelle. Valinnan tekevät Risto Koskinen Kemistä, Sami Karvonen Keminmaasta, Irene Määttä  Pellosta, Hannele Kenttä Haaparannalta, Tauno Vähäjärvi Torniosta, VeePee Salmi Rovaniemeltä, Jukka Rajala Muoniosta ja uutena jäsenenä, paljon keikkoja valokuvaava Sami Mikko Juhani Aikioniemi Kemijärveltä.

Tässä Keksi-ehdokkaista vielä lyhyesti:

TARJA YLITALO (Pello)…50 vuotta sitten levytti ensi kerran Tähtijahti-kokoelmalle Tarja-Marja Suhonen-nimellä, kymmentä vuotta myöhemmin läpimurto Kerrasta-poikki-kappaleella. Samannimisestä albumista hän sai Lapin ensimmäisen timanttilevyn, jonka jälkeen vielä kaksi timanttilevyä lisää ja kultalevyn. 1980-luvun kiihkeiden vuosien ja sairastelujen jälkeen hän on edelleen mukana.  Alusta asti hän on kuulunut kesäisen  Tornionlaakson Musiikkiklubin Sääskisafari-tanssilavakiertueen kantaviin voimiin ja uusi Kallein hippu-singlekin on levytetty.

TUOMO SALMI (Keminmaa)…Kemin laulava portsari, joka levyttänyt useamman laulun 150-vuotiaalle synnyinkaupungilleen. Vuonna 1965 tultuaan toiseksi Iskelmälaulun SM-kisassa levytyssopimus Pohjoismaiden Sähkön kanssa, jonka jälkeen yli 30 levytystä. Juha Vainio, tärkeä tukija ja ystävä. Edelleen esiintyy silloin tällöin. On myös tuttu näky konserteissa, kannustamassa nuorempia.

AHTI KORTELAINEN (Kemi)… Legendaarista rokkistudioa  Tico Tico pyörittänyt vuodesta 1987. Kaksikymmentä vuotta sitten, lähetti kemiläisen Tricky Meansin demon Spinefarm recordsille, syntyi levytysdiili ja nimi vaihtui Sonata Arcticaksi ja loppu on menestystarina.  Sentencedin, Impaled Nazarenen ja CMX:n ensialbumit purkitettiin myös studiossa, samoin suuri osa Santa Lucia-tuotannosta, jota Svart recordsin uusintajulkaisun myötä suitsutetaan nyt musiikkimaailman laatulehdissä Rolling Stone ja Record Collector.

JAAKKO LAITINEN (Rovaniemi)…Väärä Raha-yhtyeensä kanssa lyönyt läpi Balkan-musiikillaan meillä ja muualla. Rovaniemen Musiikkikirjaston väliaikaisena veturina, pannut tuulemaan. Aikoo opettaa taas ihmiset käymään musiikkirjastossa hankkimalla tiloihin tunnettuja suomalaisartisteja esiintymään ja luennoimaan. Hänen aktiivisuus on jo heijastunut muuallekin Lappiin, paitsi yhteistyötä tehdään kirjastojen kanssa, keikkoja ja nyt levynkin esim. pellolaislähtöisen hanuristi Harri Kuusijärven kanssa.

SAMI KESKITALO (Enontekiö)…Mies ja ääni, jolle elämä on muutakin kuin laulamista. Hyvin menestynyt Seinäjoen tangokuningas-kisassa, mutta leipä lähtee Lapin luonnosta.

SAVERIO MACCNE (Tornio)…Argentiinalaisen energisen blueskitaristin toi Kourilehdon kylälle, rakkaus Tornion entisen puutarhurin tyttäreen. Täällä kesät viihtyvä Saverio on tehnyt teatterimusiikkia, esiintynyt festivaaleilla ja täältä käsin kiertänyt myös muualla Euroopassa.

RAJ-RAJ BAND (Pajala)…Yhtye, joka parhaiten on pystynyt häivyttämään rajan, murtamaan jään, Suomen ja Ruotsin väliltä.

CLUB TEATRIA TORNIO.…Monipuolista musiikkia ja tapahtumia jo vuodesta 2017 lähtien. Rohkeaa yrittäjyyttä Lapparissa!

PERÄVAARAN HUVIKESKUS (Kemijärvi)…Lapin paras tanssilattia, asioista tietävät kertovat. Huvikeskus rakennettiin 50 vuotta sitten ja sen yleisöennätys oli 1970-luvulla Danny Show ja 3000 myytyä lippua. Välillä on ollut taukoa, mutta talkoilla kesälava on potkaistu taas käyntiin ja laatunimiä on vieraillut Matista & Teposta lähtien. Lapin rakennusperinneyhdistys on palkinnut  tanssipaikan Hurrikas-palkinnolla.

MR COUGH saa kunnian säestää mykkäelokuvaklassikon IIK!!-kauhuelokuvafestivaaleilla

by Arto.

Kauhu valtaa Iin työväentalon marraskuun ensimmäisenä lauantaina

18-vuotta täyttävän Iin IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin  kohokohta on 2. marraskuuta saksalaisen mykkäelokuvaklassikon, Golem: miten hän tuli maailmaan (1920) esitys. Pitkään hukassa olleet Paul Wegenerin ja Carl Boesen ohjaaman elokuvan negatiivit löytyivät kuin ihmeen kautta ja nyt IIK!!-festivaalin järjestäjät ovat innoissaan saadessaan  esittää viime vuonna valmistunut tuore restaurointi elokuvasta.

MR COUGH

Mykkäelokuvaesitystä säestää keminmaalaislähtöinen multi-instrumentalisti, tuottaja-DJ ja animaattori Mr Cough eli Antti Ylijääskö. Hän on soittanut sooloprojektinsa Mr Coughin lisäksi viime aikoina muun muassa kokoonpanoissa Deep Space Destructors, Lauri Sukanen & Human Gun Store ja Puutarhan pojat.  Väylän Pyörre esitteli miehen neljä kuukautta sitten jutussa: MR COUGH, outo lintu Keminmaasta .

Der Golem, wie er in die Welt kam-mykkäelokuvaa pidetään saksalaisen ekspressionismin merkkiteoksena. Se kertoo keskiaikaisesta rabista, joka herättää savesta rakentamansa jättiläisen mustan magian keinoin henkiin puolustakseen kansaansa. Elokuva perustuu samaan juutalaiseen kansantaruun, josta Mary Shelley sai sata vuotta aiemmin innoitusta Frankenstein-romaaniinsa.

Toinen tämänvuotisen IIK!!-festivaalin klassikko on Neuvostoliiton ensimmäinen kauhuelokuva, Aleksandr Ptuškon vuonna 1968 ohjaama Vij (Velho). Uutuusosastolta nähdään kaksi englanninkielistä elokuvaa, joissa on molemmissa merkittävä Suomi-yhteys. Amerikansuomalaisen Emma Tammen ohjaama omaperäinen feministinen kauhuwestern The Wind (USA 2018) ja tunnelmallinen korpikauhuelokuva The Hole in the Ground (ohj. Lee Cronin, 2019), jossa Kati Outinen tekee uransa ensimmäisen kauhuroolin.

Kauhufestivaalin päätteeksi nähdään Romano Scavolinin viiltävä kasaripläjäys Nightmare (Nightmares in a Damaged Brain / Painajainen, USA 1981). Leffa keräsi aikoinaan kulttimainetta päädyttyään välittömästi Iso-Britannian pahamaineiselle video nasty -listalle, ja se kiellettiin luonnollisesti kokonaan myös Suomessa.

Iin kauhufilmijuhlille voi virittäytyä jo edellisenä iltana 1.11 IIK!!-ennakkoklubilla Oulun Snooker Time -ravintolassa, jossa  kuullaan musiikkia Oulun Ylioppilasteatterin zombiemusikaalista, visaillaan kauhuelokuva-aiheilla ja palkitaan illan paras naamiaisasu. Ennakkoklubilaisille erikoistarjouksia festivaaleille.

IIK!-esitykset Iin Yöväentalolla 2.11.

14:30 Lyhytelokuvakilpailu (K18, 54´)

15:45 The Hole in the Ground (Irlanti/Suomi 2019, K16, 86´)

17:45 Der Golem, wie er in die Welt kam (Saksa 1920, K7, 75´)

19:30 The Wind (USA 2018, K16, 90´)

21:30 Vij (Velho, NL 1967, K16, 77´)

23:30 Nightmare (USA 1981, K18, 97´)

1:15 festaribussi Ouluun

Neljä pasahdusta LAPISTA! Kuunnelkaa!

by Arto.

LEHTOJÄRVEN HIRVENPÄÄ: Koska pasahtaa (Helmi Levyt)

Pohjoisen raikulipojat Jaakko Laitinen ja Harri Kuusijärvi ovat parhaillaan Saksan kiertueella, mutta videopostikortti tulee Inarinjärven maisemista. Lahjakkaat lappilaiset ravistelevat  Koska pasahtaa-tangolla maailmaa hereilleeivät lurita lemmestä korvaan, poskiposkea vasten. Debyyttialbumi ilmestyy piakkoin ja sillä kaksikon lisäksi loistavat muusikot Sara Puljula ja Tuomas Timonen.

Lehtojärven Hirvenpää sai alkunsa, kun Väärästä Rahasta tuttu Jaakko Laitinen ja monien musiikkilajien parissa taituroinut haitarivirtuoosi Harri Kuusijärvi löivät päänsä yhteen ja alkoivat työstää uusia lauluja. Syntyi levyllinen lopun aikojen populäärimusiikkia. Sanoituksista valtaosa on syntynyt Laitisen lukittauduttua yksin hotellihuoneeseen Münchenissä. Kuusijärvi puolestaan sai säveltämiseen kipinän varkaiden vietyä miltei hänen koko omaisuutensa Argentiinan kiertueella. 

ANDY McCOY: Maria Maria (Ainoa Productions Oy) albumilta 21st Century Rocks 

JARKKO HONKANEN & TAIGA (feat. Esa Eloranta): Läpikulkumatkalla 

DE SOTO FEAT. TEPA LUKKARINEN: Mexico (Black Dog Records) albumilta Rocky Road

 

Levyarvio: TEPA LUKKARINEN esittelee itsestään uusia puolia

by Arto.


TEPA LUKKARINEN

DE SOTO feat. Tepa Lukkarinen: Rocky Road (Black Dog Records)

 

Jokainen pohjoisessa, rootsmusasta vähänkin kiinnostunut, tuntee Tepa Lukkarisen, klubikeikoilta kitaran kanssa  ja  yhtyeestä De Soto, jota hän on liidannut vuodesta 1984 lähtien ja joka on ollut monen kemiläismuusikon korkeakoulu. Toki mies laajemminkin Suomessa tunnetaan, sillä De Soto on esiintynyt muun muassa Järvenpään Puistobluesissa, samana vuonna kuin Buddy Guy ja Albert Collins!

De Soto on julkaissut neljä albumia ja uusimmankin Rocky Road-albumin kanteen yhtyeen nimi on lätkäisty, vaikka levy on enemmänkin  kitaristi-laulaja Tepa Lukkarisen soololevy. Friday Night on meikäläisen ehdoton De Soto-suosikki, joka on railakasta rytmibluesia, kun taas Rocky Roadissa soi  pääosin country, rockabilly ja muu musa.

Rocky Road esittelee  loistavan ja monipuolisen kitaristin.  Kun tekniikka on hallussa, Tepalla on helppo toteuttaa omia visioitaan.   Kautta levyn säilyy  mukavan letkeä fiilis ja lauluissaan Lukkarinen pystyy luomaan monenlaisia tunnelmakuvia.

Teksas-bluesistahan Lukkarinen tunnetaan, mutta nyt hän herättelee kuulijan turvallisesti country-biiseillä, Mexico ja Rocky road, kunnes Under the red lights kehrää kehiin kuin norrbottenilaisylpeys Bo Kaspers Orkester. Along the bordeline taas kolkuttelee ” taivaan ovea” kuin Bob Dylan ikään.

Sopivasti kesken levyn, Tepa rikkoo kaavan ja heittää kipakan rockabilly-instrun Gimme that Gretch ja kannat kattoon lyödään sitten puolenkymmenen biisin verran. Parhaiten kellohameita heiluttavat villi tsemppaus Heat is on ja levyn ainoa cover Doobie Brothersin Long train runnin`, jonka sovitus on kerrassaan mainio.

Loppupuoli mennäänkin Rocky Roadia sitten mukavasti tunnelmasta toiseen. Might have been me on akustista singer-songwriter-tunnelmointia, I fly to you tömäkkää Hendrix-osastoa, instrumentaali Prologue, elokuvamaista Ry Cooder- maalailua ja Time away hienoa jamia, jossa Tepan laulavan kitaran lisäksi, menolle potkua antavat Kemin ykkösketju; Mikko Raappana, Miku Kulmala ja Hautalammen veljekset Kari ja Pasi.

www.tepalukkarinen.com