LAPSUUDEN LOPUN kitaristi Reijo Angeria (Kuva: Juha Kolehmainen)
Ensi perjantaina Svart Records julkaiseee jatkoa loppuunmyydylle PUNK ELÄÄ-7”-sarjalle. Toisessa osassa esitellään taas Suomi-punkin harvinaisia helmiä, joita ei alkuperäisinä juuri liikuskele.
Ylitorniolainen punkbändi Lapsuuden Loppu pääsi mukaan jo pari vuotta sitten Svartin kokoelmalle Veritahroja – Suomi-punkin salatut sävelet 1979–1983, mutta nyt Punk Elää-boksissa ovat kuultavissa sinkun molemmat puolet Tämän yön on tää kylä meidän ja Ruumis tiellä.
Sinkku purkitettiin Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa, Lahdessa vuonna 1980 ja sillä soitti kitaraa kaikkien lappilaisten tuntema ravintola-ja hotelliyrittäjä Reijo Angeria ja muut yhtyeen jäsenet olivat Seppo Kuivakari, Markku Halminen, Jaska Palviainen ja Esa Liukkonen .
PUNK ELÄÄ vol 2: Systeemissäkö vika?! on rajoitettu painos, joka sisältää kolme singleä, Lapsuuden Lopun lisäksi Rattukselta ja Systeemiltä, kuvakansilla originaalien tapaan ja esittelyt bändeistä punkhistorioitsija Juho Hänniseltä. Tekstit ovat englanniksi, sillä Suomi-punkilla on kova kysyntä maailmalla, sillä aikoinaan kun levyjä painettiin vain parisataa, moni fani jäi nuolemaan näppejään.
Booklet: Lapsuuden Loppu (Childhood’s End) existed for a brief period first in 1979 and then with another lineup in 1980. This latter version of the band, who hailed from northern Finland, close to the Swedish border, wanted to steer clear of new wave which was rearing its head and becoming fashionable, and stuck to hard-hitting old school punk. They managed to self-release a self-titled seven inch before splitting up, original copies now almost impossibly rare to find.
Favorite Hippies: Zacharias Ahlvik,Örjan & Johan Mäki ja Morgan Korsmoe
FAVORITE HIPPIESNorthern Skies (Örjan Mäki Music)
Suden hetki pohjoisen taivaan alla. Örjan Mäki tietää, mistä laulaa. Hän on Pajalan Kaunisvaarasta.
Metsien keskellä kulkee jenkkiauto ja hänen Fender Stratocaster soittaa etelänrokkia ja kantria, americanaa, jonka kehto löytyy rapakon takaa: Tom Petty, Bob Dylan, Neil Young ja Allmannin veljekset.
Örjan muuttaa tuntemuksensa musiikiksi Favorite Hippies-yhtyeensä kanssa ja komeasti.
2015 Väylän Pyörteen pohjoinen raati muisti uutta levyä tekevää WCB:iä Keksi-palkinnolla
Hän sai tuulta siipiensä alle, kun muutti Kiirunaan ja syntyi Willy Clay Band, joka nosti ruotsalaisen americanan listoille. Rohkeasti Nashvillessä käytiin Will Kimbroughin johdolla levyttämässä debyytti Rebecca Drive vuonna 2005 ja toinen albumi Blue nousi jo Ruotsin Top 20-listalle ja single Mighty good time Svensktoppeniin ja soittotöitä Mäelle piisasi, myös muun muassa jenkkistarojen Chip Taylorin, Lazy Lesterin ja Doug Seegersin taustalla.
Kiiruna oli jäänyt taakse ja muutto Norrtäljeen, jossa hän perusti oman bändin, Favorite Hippiesin, joka nyt pitkäsoittojen Sidekick Stories ja Love Is Hard jälkeen, on julkaissut selkeästi parhaan ja juurevimman levynsä Northern Skies.
Saa nähdä mihin reissumies Örjan Mäki seuraavaksi reppunsa laskee. Onko matkalla pohjoiseen, toivottavasti.
Kaikki haluavat rovaniemeläisen Antti Tuiskun keikalle, mutta hän kiertää kesällä vain isoimmat festivaalit.
Suomen suosituimpiin artisteihin kuuluvan popparin esiintymisiä edeltää lähes kahden vuoden mittainen keikkatauko, jonka aikana hänet on nähty lavalla ainoastaan Vain elämää -konserteissa viime joulukuussa.
Antin tulevan kesän kalenterissa on luonnollisesti mukana myös Lapin suurin tapahtuma Rovaniemen Simerock, joka on hänen viimeinen esiintyminen ennen stadionkeikkoja. Elokuussa Antti ottaa nimittäin seuraavan suuren askeleen urallaan, kun hän valloittaa Helsingin Olympiastadionin kahdella konsertilla.
Jos Simerockin ajankohtaa vaihdettiin, jotta oman kylän poika saadaan festivaaleille, Joensuun Ilosaarirockin järjestäjät olivat myös säpinöissä saadessaan Tuiskun esiintyjäkseen.
– Oltiin kärppänä paikalla, kun ensimmäisen kerran huhuiltiin Tuiskun paluusta. Antin keikka 2016 Ilosaarirockin päälavalla on varmasti piirtynyt kaikkien paikalla olleiden tajuntaan ikuisiksi ajoiksi. Sen verran kovat bailut herra sai Laulurinteellä aikaan. Hän on huikea live-esiintyjä ja uusintaa on odoteltu jo useampi vuosi ja heinäkuussa viimein pölähtää, iloitsee Ilosaarirockin promoottori Panu Hattunen.
Antti Tuisku on Lapin poika, joka viihtyy hyvin etenkin Raanujärven mökkimaisemissa. Hänen isänsä on Rovaniemeltä, mutta äitinsä Aavasaksan tunnettua Höynälöiden musiikkisukua. Antti teki ennen tauolle jäämistään Suomessa poikkeuksellisen ison areenakiertueen, jonka konserteissa kävi yhteensä yli 50 000 ihmistä. Ensimmäisen albuminsa hän julkaisi vuonna 2004. Antilta on ilmestynyt yhteensä 11 levyä, ja kaiken kaikkiaan Antti Tuiskun albumeita on myyty lähes puoli miljoonaa kappaletta. Hän on muuntautumiskykyinen artisti, joka on kuusinkertainen Emma-voittaja ja hänestä on tehty kolme kirjaa.
19:00-21:00 Pakkasukko goes Kulttuurikeskus: Oulun pop- & jazzkonservatorio.
21:00-00:00 Oluthuone Kukko festarien avausjamit: Oulun & Tornion pop- & jazzkonservatoriot sekä Zoe Gilby (UK).
Perjantai 31.1.
KoululaisJazz 2020. Päivällä jo perinteeksi muodostunut Koululaisjazz vie Kemin kouluille rytmimusiikin ilosanomaa.
19:00-21:00 Bar Brankkis: Martin Harley (UK) solo. Lippu 12 euroa ennakkoon, 15 euroa ovelta. 22:00-23:30 Bar & Grill 82: The Cinelli Brothers (UK). Vapaa pääsy.
19:00-03:30 Cafe-Bar Ankkuri & Hotelli Merihovi. Liput 35 euroa ennakkoon ja 39,50 euroa ovelta.
Robert Gordon (USA)
Darrel Higham (UK)
Zoe Gilby (UK)
Ladies Bluesnight: Helge Tallqvist Band feat.Emilia Sisco, Queen Fatima
The Hip-Shooters
Offsets
DJ Pekka Laine
Lauantai 1.2.
09:00-10:00 Hotelli Merihovi: Pakkasukon aamiainen – Kantripartio. 11:00-14:00 Rock bar & grill 82: Soittajien työkalunäyttely/tools for rock`n`roll Vuorensaku guitars,
12:00-14:00 Cafe Hertta: Zoe Gilby,
13:00-15:00 Oluthuone Kukko: Sandorff & Kotila Duo,
15:00-18:00 Sataman Krouwi: Pakkasukon AfterBlues jamsession housebandina The Hip-shooters,
19:00-03:30 Cafe-Bar Ankkuri & Hotelli Merihovi. Liput 35 euroa ennakkoon ja 39,50 ovelta.
Marzi Nyman
Hearthill
Hola Ghost (DK)
The Cinelli Brothers (UK)
Trickbag (SWE)
Martin Harley (UK)
Mirkka Paajanen
Alex & Linnakundit
DJ Pekka Laine
Sunnuntai 2.2.
19:00-23:00 Bar Brankkis: Pakkasukko Karonkkajamit
Tasan 60 vuotta sitten Englannin singlelistan kärjessä oli Emile Fordin laulama What do you want to make those eyes at me for. Se pysyi ykkösenä kuusi viikkoa ja saavutti miljoonamyynnin. Emile yhtyeineen oli voittanut Lontoon Sohossa talent-kisan 1959 ja päässyt levyn tekoon Pye recordsille, jonka kuumin nimi oli silloin Lonnie Donegan.
1960 brittien suosikkilaulajia olivat muun muassa Cliff Richard, Adam Faith ja Marty Wilde, mutta Emile oli ensimmäinen tummaihoinen, joka nousi listaykköseksi. Yhden hitin ihmeeksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan vielä samana vuonna hän nousi Top20:een lauluilla On a slow boat to China, You’ll never know what you’re missing, Them there eyes ja Counting teardrops ja niinpä New Musical Express-lehden lukijat äänestivät Fordin Parhaaksi Uudeksi Artistiksi vuodelle 1960.
Fordin suuri menestys kesti vuodet 1960-1963, jolloin riitti keikkoja kuin tv-esiintymisiäkin. Hän lauloi paljon pakettikiertueilla artistien kuten Bobby Darinin, Everly Brothersin, Shadowsin ja Duane Eddyn kanssa.
The Beatles lämppäröi Emile Fordia 1962
Ruotsissa Emile esiintyi ensi kertaa Tukholman Gröna Lundissa 1962 ja jo seuraavina vuosina hän lauloi ympäri maata, tullen tutuksi Tornionlaaksoa myöten, esiintymispaikkoina muun muassa Haaparanta, Kukkola ja Övertorneå.
Kun Suomen puolella ottaa puheeksi 1960-luvulla länsirajalla vierailleet ulkolaiset artistit, monet muistavat Emile Fordin ensimmäisenä. Syynä tietenkin se, että hän vieraili täällä usein, koska hän oli asettunut asumaan neljänsadan kilometrin päähän Lyckseleen. Tarina kertoo, että eräällä kiertueella, hän oli etsinyt puhelinta ja eräässä talossa Lyckselessä, oven oli avannut kaunis Carina, johon rakastui ja he menivät naimisiin.
Emile Ford oli syntyjään Saint Luciasta Karibian saarilta, mutta hän kouluttautui Englannissa ääni-insinööriksi. Laulamista ja soittamista suurempi intohimo Fordille olikin ”täydellisen soundin etsiminen”.Löysikö hän sen ehkä Pink Floydin Division Bell-albumilla, jolla hän toimi neuvonantajana. Jokatapauksessa hänen teknistä tutkimustyötä arvostettiin ja käytettiin myös mm. Stingin ja Michael Jacksonin levyillä. Yksi hänen varhaisimmmista keksinnöistä oli Music Minus One-systeemi, joka loi perustan karaokelle.
Ruotsissa Emile eli vuodet 1963-1972 ja oli varsin suosittu ja hänen levytyksensä Little June, joka oli käännös ”Laulavan saamelaisen” Sven-Gösta Jonssonin hitistä Lillemor, nousi niin Kvällstoppeniin kuin Tio i Toppiinkin. Myös Still ja Twilight time olivat ruotsalaisten mieleen.
Puolet vuodesta Ford keikkaili, usein skellefteålaisen Yngve Forsellin yhtyeen kanssa ja puolet hän vietti kotona Lyckselessä perheensä seurassa ja omassa studiossaan äänikokeiluja tehden. Jo läpimurtonsa vuosien tienesteillä hän oli perustanut studion Barbadokselle ja Ruotsi-vuosien jälkeen, hän perusti kolmannen studion myös Los Angelesiin, jossa teki studiotöitä maailmannimille.
Levyttikin hän aina silloin tällöin. Parhaiten laulajan uran jälkeistä kautta edustaa, tuttuja klassikkoja sisältävä albumi My Kind Of Country Music vuodelta 1979, jonka hän teki legendaarisen steelkitaristi B.J. Colen kanssa, joka on soittanut kaikkien kanssa, Rockpilesta Tom Jonesin viimeisiin roots-levyihin asti.
Emile Ford, koko nimeltään Michael Emile Telford Miller, kuoli 78-vuotiaana Lontoossa 11. toukokuuta 2016. Suomen puolella hän ei aikakirjojen ja asiantuntijakyselyjeni mukaan koskaan esiintynyt.
Torniolaislähtöisellä Veli-Matti ”Läjä” Äijälällä ja hänen hardcore-orkesterilla Terveillä Käsillä on ollut hyvä vuosi.
LÄJÄ
Kun vuosi sitten turkulainen Svart Records julkaisi Terveitten Käsien tuotannosta viiden vinyylin boxin TK POP 1980 – 1989, 700 kappaleen painos myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa. Myynnissä on kokoelmaa enää CD-muodossa. TK-levyt myyvät siis itse itsensä ilman mitään mediahypetystä ja keräilijämarkkinoillakin vanhat vinyylit kasvavat koko ajan korkoa. Esimerkiksi yhtyeen ensilevytyksestä 40 vuoden takaa Rock laahausta vastaan, jota painettiin 200 kappaletta, keräilijät maksavat tällä hetkellä jo 2000 euroa.
Valonkantaja 2019
TK-boxin julkaisua vauhditettiin myös herättämällä Terveet Kädet uudelleen henkiin muutaman vuoden telakoinnin jälkeen ja kun pieni keikkakimara oli menestys, yhtyettä nähdään ensi kesän festivaaleilla ja Brasilian kiertuekin on tulossa.
Loppuvuodesta Läjä Äijälä sai vastaanottaa myös Valonkantaja-elämäntyöpalkinnon. Sen lahjoitti helsinkiläinen Perttu Häkkisen säätiö, mistä mies on erityisen otettu, koska toimittaja Perttu Häkkinen (1979-2018) oli aidosti kiinnostunut marginaaleista. Alakulttuurivaikuttaja, joka arvosti sekä akateemista sivistystä, että itseoppineita taiteilijoita ja ajattelijoita.
-Hesassa oli kunnon menot, mutta se oli Etelä-Suomessa se, huomauttaa Äijälä, joka sai myös 500 euron stipendin marginaalitaiteen tekemiseen ja keikan The Kolmas-yhtyeelleen.
Kuten monesti on tullut kirjoitettua, ei ole Läjäkään profeetta omalla maallaan. Keikat Tornioon ja muuallekin Lappiin ovat Läjän bändeillä yhä tiukassa, vaikka maakunnan valtalehden Lapin Kansan järjestämässä Vuosisadan Lappilainen-äänestyksessä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, Läjä Äijälä nappasi voiton. Äänestäjiä oli yli 4000 ja heidän kesken arvottiin yksi 250 euron hotellipaketti ja muita pienempiä palkintoja, mutta mitäpä jäi itse tittelin voittajalle käteen?
– Ei mitään…Tai sainhan mie tietty ilmaisen Lapin Kansan, sen jossa valinta uutisoitiin. Varmaan mielummin ois`oma poika Antti Tuisku pitäny voittaa, sillä eihän jänkhällä kukaan minua tunne tai näitä mun juttuja tiedä. Suurin osa minun äänistä tuli ihan muualta kuin Lapista, Äijälä hörähtää.
Ensi perjantaina Svart Records julkaiseee jatkoa loppuunmyydylle PUNK ELÄÄ-7”-sarjalle. Toisessa osassa esitellään taas Suomi-punkin harvinaisia helmiä, joita ei alkuperäisinä juuri liikuskele.
