Maailman vanhimmaksi hardcorepunk-bändiksikin tituuleerattu Terveet Kädet viettää juhlavuottaan. Yksi virstanpylväs 40 vuotta sitten oli yhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen.
LÄJÄ: ”Keikka oli Haaparannassa jollain typerällä ulkoilmafestivaalilla. Tiimo pelkäsi, että raggarit tulee hakkaan punkmiehet, ja oli et ”ei uskalla mennä soittamaan”. Vittu ei siellä ollu ketään, paitsi yksi juoppo kerjäläinen etupenkissä örisemässä. Oli kyllä hauska keikka. Muutama oma ralli ja loput Ramonesia. Sattui tulemaan siitä keikasta vielä lehteen juttua ja oma naama kuvassa. Pikkuisen hyvä!
Haparandabladet 1980
Nyt lähti rock` n `rollit. Ensimmäinen keikka ja heti lehteen. Siitäkin oli paikalliset rokkimiehet hirveän katkeria, et noin paska bändi ja pääsee heti lehteen. Rokkimiehet ei oikein ymmärtäneet uutta meininkiä. Junnasivat jotain 70-luvun heviä, joka ei silloin mennyt oikein läpi.”
Terveille Käsille Haaparanta oli siunaus, mutta samalla rajaeste, sillä maailmanvalloitus keikkarintamalla jatkui vasta vuonna 2005 Saksan keikoilla. Alkumetreillä muun muassa ryssittiin syystä ja toisesta kaksi Amerikan kiertuetta ja brassikiertue Sepulturan kanssa .
Paitsi että nykyäään entistä useampi haluaa tehdä elokuvia Lapissa, alueellisestikin on syytä röyhistää rintaa. Muurolalaislähtöisen Miia Tervon Aurora-leffalla on eniten Jussi-ehdokkuuksia eli kaikkiaan 13 lokakuussa järjestettävässä gaalassa, mutta torniolaisittainkin elokuvapuolella tapahtuu.
Kansainvälisesti menestyneen dokumentaristi Antti HaasenPanimomestari saa ensi-esityksensä 19. syyskuuta entisissä Lapin Kullan tiloissa eli Lapparissa. Kutsuvierasnäytännön jälkeen se lähtee Lapin kiertueelle, jonka jälkeen se nähdään kotimaisilla ja ulkomaisilla festivaaleilla ja myöhemmin myös televisiossa.
Panimomestari on tarina siitä, miten syrjäisen Tornion työläisperheen Leo Andelinista kasvaa oluen herrasmies ja tärkeä osa suomalaisen oluen historiaa. Hän aloitti panimoalan opiskelut vuonna 1957 Saksassa ja työt panimomestarina vuonna 1962 Tornion Olut Oy:ssä. Silloin sai alkunsa Suomen kansainvälisesti tunnetuin elintarvike, Lapin Kulta-olut. Toisen kerran pienellä päivityksellä oluelle tuli tunnustus neljä vuotta sitten perustetun pienpanimon Tornion Panimo Oy:n mentorina. Siinä välissä hän ehti toimia myös Lapin Kullan tehtaanjohtajana.
Panimomestari-dokumenttia ennen ohjaaja Haase muistetaan viime vuosilta elokuvista Valontuojat, joka kertoo Lapin sähköistämisestä ja Monsterimies, joka on tarina Euroviisuvoittaja Lordista ja sen luojasta Tomi Putaansuusta.
Mikko Myllylahti tunnetaan parhaiten runoilijana ja Juho Kuosmasen ohjaaman menestyselokuvan Hymyilevän miehen käsikirjoittajana, mutta nyt hän pääsee ohjaamaan ensimmäistä pitkää elokuvaansa Metsurin tarina (The Woodcutter Story).
Kesäkuussa hän tiedotti: ”Metsurin tarina on nyt täysin rahoitettu ja virallisesti tuotannossa! Vihreä valo palaa kirkkaana ja ensi talvena ramppa kalkattaa pohjoisen pimeydessä!”
Metsurin tarina sijoittuu pieneen hiljaiseen kylään Suomen Lapissa. Myllylahti itse on kuvaillut elokuvaa myyttiseksi mustaksi komediaksi, jossa oudon maakaupan seurauksena kylään avataan kaivos. Se käynnistää tapahtumasarjan, jonka seurauksena hyväsydäminen metsuri Pepe menettää kaiken.
Kun Metsurin tarina voitti vuosi sitten Cannesissa Critics’ Weekin Next Step -käsikirjoituspalkinnon, Mikko sai kehuja uniikista äänestä ja oman näkökulman löytämisestä, sekä vahvasta elokuvallisesta visiosta ja huumorista.
Rovaniemeläislähtöinen, pitkänlinjan musiikkitoimittaja Pentti ”Pena” Teräväinen on pyörittänyt Tampereella Discopress-yritystään yhdessä vaimonsa Aijan kanssa 40 vuotta. Sitä ennen hän oli kotikonnuillaan pohjoisessa Leo Zimmermannin ohella ensimmäisiä innokkaita ja vakavastiotettavia kevyen musiikin kirjoittajia. Hänet muistetaan myös Rovaniemellä suosittuna tiskijukkana muun muassa ravintola Vaskoolista, jossa usein tuli allekirjoittaneellakin käytyä 1970-luvun puolivälissä.
Moni muistaa Penan myös teeveestä tutun Hittimittari-raatien vetäjänä, mutta elämäntyönsä hän on tehnyt Discopress-firmansa kanssa, jonka jalokivi on Tampereen seudulla hyvän jalansijan saanut ”aikuisten musiikkiradio” Radio Musa, joka palkittiin 2012 arvostetulla Vuoden paras radio –tunnustuksella. Kanavan suosikkiohjelmia ovat Tätä Suomi tanssii-lista ja Kuukauden Levy-valinnat. Ei sovi unohtaa myöskään Lavakauden Päättäjäisiä, joista on tullut pidetty musiikkiväen yhteiskokoontuminen.
Suomi-Viihde-lehden haastattelussa Pena lupaa 40-vuotisjuhlan kunniaksi sekä erikoislehden että kirjan Discopressin historiaan liittyen. Hän arvioi tekevänsä parhaimmillaan vuodessa 200 haastattelua ja kun siihen lisätään vielä omat pienlehtijulkaisut Discosusi ja Hitit! arvokasta tietoa ja henkilökohtaisia muistoja matkan varrelta riittää.
-Julkaisuun olisi tarkoitus saada ainakin aikajana suurimmista tapahtumista ja kohtaamisista, Pentti Teräväinen lupaa, sillä materiaalista miehellä ei taatusti ole pulaa.
Marathon: Hawkan Manderstedt (vas.), Janne Lundberg, Jonas Isacsson ja Anders Sandsten
MARATHON: 1
Sanotaan, että parempi myöhään, kun ei ollenkaan, pitää rockyhtye Marathonin kohdalla täysin kutinsa. Sen 1970-luvun sävelkieli on tallella, mutta muhkea sointi, muusikoiden soiton varmuus ja vapautuneisuus on tätä päivää ja sitä kelpaa kuunnella.
Marathon; Jonas Isacsson (kitara), Anders Sandsten (basso) ja Janne Lundberg (rummut) sai alkunsa Haaparannan lähellä Seittenkaaren saarella Sven Nilssons Kafessa vuonna 1973. Yhtye harjoitteli ahkerasti ja omia biisejä syntyi helposti, mutta kahden vuoden ja 12 keikan jälkeen yhtye hajosi, kun sen 14-vuotias kitaristi muutti perheineen etelään.
Marathonin viimeisellä keikalla Kalixissa oli väkeä ”Ruotsin Love recordsista” Manifestistä. Sana huippubändistä oli kiirinyt ja se haluttiin studioon. Kuitenkin meni 44 vuotta, ennen kuin Marathonin musiikkia saatiin levytettyä.
Vuosi sitten Peter ”Den glider in” Karlsson sai yhtyeen esiintymään Kalixin Sommarfesteihin
Viime kesänä Jonas, Anders ja Janne, vahvistettuna kosketinsoittaja Hawkan Manderstedtillä, palasivat rikospaikalle Seittenkaareen ja sulkeutuivat Tomas Martinin pieneen studioon ja yhdeksän nuoruusajan kappaletta saatiin äänitettyä.
Marathonin keskiössä on aina ollut kitaristi Jonas Isacsson. Vaikka hänellä on takana yli 20 vuotta maailman kiertämistä Roxetessa, soittoa lukuisten ruotsalaistähtien taustalla studiossa ja keikoilla, hän jaksaa innostua soitosta vanhojen tornionlaaksolaiskavereidensa kanssa. Jonaksen musisointi levyllä kuulostaa fressiltä ja huhujen mukaan, vanhoilta herroilla uusia biisejäkin on syntynyt siinä määrin, että lisää on pian luvassa.
Marathon I-levyllä yhtye myllyttää ja fuusioi mallikkaasti. Kitaristina Jonas pääsee näyttämään monipuolisuuttaan paremmin kuin toistaiseksi ainoalla sooloalbumillaan Evergreen (2001). Maukkaita kansanmusiikki- ja jazzaineksia ripotellaan sekaan ja Jonaksen kitarointi saa lisäpotkua vuoropuhelusta erityisesti Hawkanin kanssa, jonka raskas kosketinkäsi ruoskii Jon Lordin lailla ja tekee musiikista entistäkin mielenkiintoisempaa, puhumattakaan rytmiryhmästä, joka hardrokkaa.
Minulla oli ilo haastatella Isacssonia ensimmäiseen Poppi-kirjaani parikymmentä vuotta sitten ja silloin hän mainitsi yhdeksi 1970-luvun suosikikseen Tasavallan Presidentti-yhtyeen. Jos vaikutteita haetaan niin siellä täällä yhtye pulpahtaa esiin, vaikka kitaristina Jonas ja Jukka Tolonen ovat aivan eri maata. Totuudenmukaisempi rinnastus on esimerkiksi Janne Schafferiin tai Jan Akkermaniin, jonka Focus-bändiltä Jonas nappaa muutamat riffit.
Loistava kitaristi, levy ja yhtye. Toivotaan, että korona hellittää ensi kesäksi ja Bertil Rönnqvist saa Marathonin keikalle Haaparannalle. Toistaiseksi levy on julkaistu vain digitaalisesti. Meikäläisellekin 50-vuotisen kirjoittajauran ensimmäinen ei-fyysinen levyarvio, mutta pakko sopeutua ja elää ajassa.
EventWorks on ottanut järjestääkseen pitkän tauon jälkeen legendaarisen kaupunkijuhlan Twin City Festivaalin 21.-22. elokuuta, mutta sitä ennen torniolaisyritys ”lämppää” kaupunkilaisia monipuolisella musiikilla Ainon puistossa.
Einin keikka veti kuulijoita Ilo Irti-telttaan
Kansallisista tähtinimistä vierailut Ilo Irti -kesäterassille aloitti viikko sitten Eini, joka veti juhlatelttaan niin paljon väkeä, kuin vain koronamääräykset sallivat. Tulevana viikonloppuna viihdyttää toinen Lapin lähetti Andy McCoy ja myöhemmin myös Meiju Suvas, Neumann ja Battle Beast-vokalisti Noora Louhimo, jonka iltaa vauhdittaa huippu- RockDJ Sändi.
Tornion Aineen puistossa järjestetään vielä 11 keikkaa. Keskiviikkoisin ja lauantaisin kuullaan merilappilaista laulua ja soittoa ja torstaisin on elokuvailta anniskeluoikeuksilla. Tänään esityksessä on musikaali Wild Rose, myöhemmin myös mainio Elton John-leffa Rocketman, joita katsotaan LED-jättiscreeniltä festivaalitasoisella äänentoistolla.
Kaikki tapahtumat ovat maksuttomia. Illan keikka alkaa 19.00 ja terassi-isäntä DJ-Jaban jatkot artistin jälkeen. Tarjolla on myös ruokaa ja listalta löytyy pihvejä, burgereita ja tottakai perinteistä grillimakkaraakin.
Ilo Irti-ohjelma
9.7. Wild Rose (elokuva) 10.7. Andy McCoy 11.7. Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
15.7. Duo Suklaajoki 16.7. Yesterday (elokuva) 17.7. Meiju Suvas 18.7. Silta yli synkän virran-Kirka Tribuutti
22.7. Radio Luxemburg duo 23.7. Rocketman (elokuva) 24.7. Neumann plays Dingo 25.7. E-Koodi
29.7. Duo Suklaajoki 30.7. Western Stars (elokuva) 31.7. Hovimuusikko Ilkka 1.8. Noora Louhimo
TUOMAS JULKU
Tornion kaupunki järjestää myös tasokasta ilmaisohjelmaa Umpitunnelin ulkolavalla:
Legendaarisen laulaja Pave Maijasen ensimmäinen soolosinkku oli Fever, mikä yhä tänäänkin on yksi Härmä-rockin hienoimmista covereista.
Rock`N`Roll Band hänellä oli Dave Lindholmin ja Royals Albert Järvisen kanssa. Molemmat jättivät jälkeensä klassisia rocklevytyksiä, kunnes oma Mistakes alkoi kokeilla jo rajoja.
Menestyksistä ensimmäinen oli punkhenkinen tietoisku Pidä huolta, joka potkaisi Paven soolouran käyntiin. Menestys alkoi kasvaa tasaisesti ja hittejä syntyi kuten Aiaiai, Lähtisitkö, Ikävä, Jano ja Elämän nälkä. Hänen tähtihetkensä osuivat 1980-luvun puoliväliin. Melodinen pop oli suosiossa ja Pave huuhtoi kultaa ja timanttia ja valittiin vuoden mieslaulajaksi.
Kertakaikkiaan hienoja kappaleita, joten ei ihme, kun Suomessa tarjolla oli Jim Pembroken ja Frank Robsonin kaltaisia taitajia, ne ”käännettiin” englanniksi.
Materiaali julkaistiin artistinimellä Maya, tunnetun Parlophone-levymerkin kautta, toukokuussa vuonna 1987. Maineikkaalla Finnvox-studiolla ja T.T. Oksalan nauhoittamalla Would You-albumilla Maya vastaa itse kappaleiden tuotannosta ja sovittamisesta. Maijasen lisäksi levyllä soittaa joukko tunnettuja suomalaisia muusikoita.
Ulkomaan menestystystä ei kuitenkaan tullut. Alun perin vinyylinä ja C-kasettina julkaistua Would You-albumia on kuitenkin ollut vaikea enää saada Suomesta, joten se julkaistaan tänään ensimmäistä kertaa digitaalisena ja on kuultavissa suoratoistopalveluissa.
Kappaleet
Water (Jano)
River And Sea (Joki ja meri)
Midnight Sun (Keskiyön aurinko)
Scarborough Fair / Canticle (Lilja, ruusu ja kirsikkapuu)
Would You (Lähtisitkö)
Gold And Silver (Kultaa ja hopeaa)
Money Up Front
Black Mercedes -62 (Musta Mercedes -62)
Take Care (Pidä huolta)
Fever Of Loving (Palava sydän)
Muusikot
Maya: laulu, kitara, basso, kosketinsoittimet, Masa Maijanen: basso, Miri Miettinen: rummut, Peter Lerche: kitara, akustinen kitara, Muta Manninen: kitara, Jukka Hakoköngäs: kosketinsoittimet, Jone Takamäki: saksofoni, Mongo Aaltonen: perkussiot, Seppo Kantonen: kosketinsoittimet
Paitsi että nykyäään entistä useampi haluaa tehdä elokuvia Lapissa, alueellisestikin on syytä röyhistää rintaa. Muurolalaislähtöisen Miia Tervon Aurora-leffalla on eniten Jussi-ehdokkuuksia eli kaikkiaan 13 lokakuussa järjestettävässä gaalassa, mutta torniolaisittainkin elokuvapuolella tapahtuu.
