Torniolaisen Popmusiikin Tarina oli hieno ja viihdyttävä kokonaisuus. Pop & Jazz Konservatorio Lappian nuoret olivat tehneet suuren työn kapellimestari Tuomas Lampelan johdolla. Yllättäviä leikkauksia ja käänteitä tunnelmasta toiseen riitti, eikä ikävystymään päässyt.
Juontajapari Essi Turunen ja Mikko Koivulehto
Tekstihän oli minulle suurimmaksi osaksi tuttua omien Poppi-kirjojeni sivuilta, kuvia oli mukana arkistostani ja muutenkin oli ilo olla pienesti avuksi aina, jos tarvittiin.
Vähän tunnen olevani jäävi sanomaan mitään, mutta muutaman huippuhetken haluan nostaa esiin, kun Lapin Kansa-jutussani se oli rajallista.
Laulajista ylitse muiden oli sielukasääninen Jenny Mulenga, niin Harmony Sisters-Raijan ohjelmistosta napattu Rififi kuin Nina Myan Deep in the water olivat silkkaa tähtipölyä. Swingin ja soulin kutsuihin vastasi ilolla ja on ihme, jos tästä laulajattaresta ei kuulla pian laajemminkin.
Jenny ja mustan rytmimusiikin pyörteissä myös Tuomas Lampela viulussa
Missään vaiheessa illan aikana ei päässyt liikaa vaipumaan nuoruusmuistoihin. Toki Tonicsin Hei Herra Hetkinen hienoine laulustemmoineen muutaman kyyneleen irrotti, mutta pian nurkan takaa rymistelivät nuoret miehet TK-sikermällä. Heitä tuhat kertaa paremmaksi pani kyllä tyttöbändi, jonka versio Zacharius Carls Groupin Big River-rokista oli uskomaton liveveto! Kaksi naislaulajaa ja mikä nuoruuden energia koko bändissä!
Tonics: Hei Herra Hetkinen
Zacharius Carls Group: Big River
Upeaa kuultavaa oli myös Tuomas Lampelan sovitus CMX:n Ruosteesta ja ennen kaikkea Jukka Pojan Älä tyri nyt-laulu sovitettuna kuorolle toi siihen aivan uuden syvällisemmän tason ja alleviivasi tekstiä.
Yllätys oli myös Tornio 400-laulukisan voittajabiisin Kotikaupunkini esitys. Elina Haapaniemen äänestä olen aina pitänyt, Mikin Vintin näytelmistä lähtien, mutta nettikuuntelussa kappale häipyi äkkiä mielestä, mutta nyt se hiveli ja sai kuoroineen ja bändeineen arvoisensa täyteläisen esillepanon. Oi jospa hetken olisi saanut napattua purkkiin ja jos lupa olisi annettu, sellaisenaan olisin sen julkaissut Väylän Pyörre-levyjen kautta.
Koronapölön vuoksi Tornio 400-spektaakkeli jäi varmasti monelta näkemättä, mutta mikä estää joskus ottamasta esityksiä vaikka uusiksi.
Tuomaksen tiimi yhteistsempissä ennen esitystä
Vaikkei se live-elämystä korvaakaan, katso suurproduktio tästä ja kerro mitä tykkäsit?
Markku Köngäs EventWorksin toimistossa Tornion Kromilaaksossa
Kemin kesätapahtumien lippulaiva Satama Open Air sai tämänvuotisen KEKSI-musiikkipalkinnon. Toiseksi tuli rovaniemeläinen laulaja Jarkko Honkanen ja kolmanneksi Kaamosjazz-festivaali Saariselältä.
Satama Open Air-festivaali järjestettiin elokuussa nyt kymmenettä kertaa ja se oli kolmatta kertaa loppuunmyyty eli keräsi 12 000 kuulijaa.
Alussa Satama Open Airiä ”isännöi” Sonata Arctica. Tänä päivänä lavalla nähdään vuosittain Suomen radioiden soitetuimmat tähdet ja tuoreimmat nimet Vain elämää-tv-ohjelmasta.
-Ensi vuoden ohjelmakin on jo valmis. Yli kahdestakymmenestä buukatusta artistista vain yksi on sama kuin tänä vuonna. Kuitenkin ennen kuin tehdään lopullinen päätös ensi kesän festivaalista katsotaan, miten tämä korona kehittyy, sanoo järjestäjä Markku Köngäs EventWorksistä, joka firmansa kautta on hyvällä näköalapaikalla koko Suomen musiikkitapahtumiin, joiden lipunmyynti hänen mukaansa tällä hetkellä on surkeaa.
-Toki valopilkkujakin löytyy. Yksi niistä on oululainen Euroviisu-menestyjämme Blind Channel, jonka loppuunmyytyjä konsertteja on ollut ilo olla järjestämässä, mies kehaisee.
Satama Open Air 2021 (Kuvat: Rami Ranta)
KEKSI-musiikkipalkinnon voittajasta Kemin Satama Open Airistä EventWorks on kehittänyt turvallisen ja luotettavan tapahtuman. Se ei petä ja asiakas tietää, mitä rahallaan saa. Samaan Köngäs joukkoineen pyrkii Torniossa paluun tehneellä Twin City-festivaalilla, jonka ysärihenkinen formula kaipaa hänestä vielä hiomista. Yksi kuitenkin tapahtumaperheestä putoaa pois.
-Ensi kesänä luovutaan Ilo Irti-keikoista. Ne olivat lähinnä ensiapua ihmisille, sallituissa rajoissa, korona-ajan ahdistukseen, Köngäs kertoo.
KEKSI-musiikkipalkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Sen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja päättää eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu tuomaristo.
Keksi 2021 Top 5
Satama Open Air (Kemi)
Jarkko Honkanen (Rovaniemi)
Kaamosjazz (Saariselkä)
Rajahurrit (Haaparanta)
Teemu Ylinikka (Kemi)
ORRE & KOSKENNIEMI: Aaronpäästä Amerikkaan – Jokivarren Tarinoita
Monista torniolaisbändeistä tutut soittajat Juha Orre ja Yrjö Koskenniemi yllättävät yhteisellä levyllä alaotsikonJokivarren Tarinoita alla.
Juha on syntyisin Tornion Aaronpäästä ja Yrjö Kolarin Sieppijärveltä ja kun molemmat ovat luontoihmisiä ja suuria Mark Knopfler-faneja, nuotiolauluja syntyy helposti.
Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää rentoa ja humoristista menoa; countrya, rockia ja bluesia. Se on hieno päänavaus Väylän tällä rannalla, sillä Ruotsin Tornionlaaksossa roots-levyjen julkaisu on paljon vilkkaampaa. Siellä puhutaan jopa omasta haaraumasta, nordicanasta.
Vaikka miehet tekevät biisejä paljon yhdessä, Yrjö on selvästi blues- ja rockmies, joka vetelee myös komeasti sähkökitarallaan. Tornionjoki saa oman komean rautalankainstrumentaalinsa ja Tornio City on keskiössä laulussa Niin se vain on, mutta aivan vallattomia, ovat murteella, ”Turtolan ranskaksi”, esitetyt Pelhoon mylhyyn ja Jokivarren blues, joista tulee kerralla hyvälle päälle.
Juha on countrymies, jo ääneltään. Hän kertoo kasvutarinoita, pojasta mieheksi. Hän pohdiskelee, valaa uskoa, kehoittaa uskomaan haaveisiin, mitä teet tai minne meet. Äijän laulu ja Kylä teräksen tekevät myös käyntiä rajan yli.
Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää paljon nähtyä ja koettua Orre & Koskenniemi-kaksikon omasta elämästä. Vaikkakin tarinoita, ne on helppo ottaa tosissaan ja ankkuroida Tornionlaaksoon.
Kun Kummisedän mandoliinikin alkaa kuulostaa yhtä hyvältä kuin Huomenta Suomi, kaikki on kohillaan. Ei seisova vesi Väylässä pysy, sanoo tuttu sananlasku (hiukan mukailtuna) eli monipuolistumista täkäläinenkin musiikki kaipaa ja nämä herrat tuovat mukanaan omat mausteensa, särkevät sopivasti kaavaa.
Orre & Koskenniemi pähkinänkuoressa:
Juha ja Yrjö tapasivat arkityön merkeissä vuonna 1995 ja tätä nykyä he toimivat samassa paikassa Lapin ammattikorkeakoulussa IT-opettajina.
– Yhdessä soittaminen taas alkoi 2004, kun rautalankabändi KGB tarvi tuuraajaa. Pyydettiin Juhaa basistiksi ja hän jäi pysyvästi. Pian huomattiin sitten, että musiikillisesti pidettiin samoista asioista ja alettiin pitää enemmän yhteyttä, Yrjö muistelee.
KGB on edellenkin toiminnassa ja ainoa bändi, jossa he molemmat soittavat. Harvakseltaan Juha keikkailee myös yhtyeissä Reilut Reiskat ja Blueshuffle ja Yrjö Ratz’n Rollin kanssa.
Yksi KGB-yhtyeen huippuhetkistä on ollut esiintyminen Nelonen-tv:n Neljät häät-ohjelmassa, mutta yhteistä Aaronpäästä Amerikkaan-levyä molemmat pitävät huippuhetkenä ja suuressa arvossa.
– Seuraava haave meillä on päästä Amerikkaan… Ehkä joskus, kuka tietää, käydä Memphisissä ja vierailla Sun-studiolla, Yrjö visioi.
Molempien soittohommat alkoivat 1970-luvun jälkipuoliskolla. Juhan ensimmäinen yhtye oli Vanhat Tennarit, sitten tuli Dust, joka pääsi kokoelma-LP:lle Lappi rock I (1986). Tanssimusiikin puolelta hän keikkaili yhtyeissä Humu-Pekka & Tahtiset, Alaska, Siesta, Yövieras ja Danakil.
Yrjön ensimmäinen bändiviritelmä Sieppijärvellä oli Sacrifice, jota ”manageroi” Johannalle levyttänyt Jaakko Kangosjärvi. Hän yritti saada yhtyeelle levytyssopimusta. Uuden aallon Tabu oli Yrjön seuraava yhtye, jonka jälkeen maailma kutsui ja bändit tulivat kuvioihin taas 2000-luvun alun Torniossa.
K E K S I- musiikkipalkintojaetaan jo kahdeksannen kerran ja voittaja julkistetaan tämän vuoden loppuun mennessä! Tänä vuonna ehdokkaita on kaikkiaan 12 ja musiikkikirjo laaja.
Rovaniemeltä ehdolla on laulaja Jarkko Honkanen, joka tuoreella Sydän-albumillaan on kääntänyt uuden lehden urallaan ja sanoittanut kaikki laulunsa itse ja aisaparikseen säveltäjäksi hän on saanut Esa Elorannan ja taustalle muitakin nimimiehiä. Heidän yhteistyön hedelmänä on julkaistu myös mainio lappilaistarina Balladi kadonneelle, jonka lauloivat Pate Mustajärvi ja Nina Tapio. Toinen Lapin pääkaupungin Keksi-ehdokas on The Bilebändi, taitava coveryhtye ja väsymätön lappilainen viihdyttäjä, yksityisjuhlista ravintoloihin ja erilaisiin tapahtumiin.
Meri-Lapin ykkösfestivaali Satama Open Air Kemistä on vakiinnuttanut asemansa. Se on Markku Köngäksen Eventworksin kruununjalokivi, jonka menestys on synnyttänyt ympärilleen tapahtumaperheen, viimeisimpänä torniolaisen Twin City-festivaalin paluun.
Meri-Lapista löytyy myös paljon musiikillista lahjakkuutta. Paljon aikaansaava on pitkään jo omaa musiikkia tehnyt persoonallinen laulaja-lauluntekijä Teemu Ylinikka, joka muistetaan myös muun muassa rokkibändeistä Slap Betty! ja Roisto. Pitkä soittotaival on myös takana torniolaisella Tapani Ollosella. Yli kaksikymmentä vuotta hän on kulkenut roots-musiikin kivikkoista tietä ja pyörittänyt omaa Free Ride-bändiään ja sille biisejä tehnyt. Viimeisin tymäkkä rocksinkku on nimeltään Damage done. Keikoilla häntä on kuultu myös Duo Medicine Menin kanssa ja kitaristina useammallakin torniolaisella levyjulkaisulla.
Tänä vuonna Väylän Pyörre onnistelee ja muistaa myös nimeämisellä pyöreitä vuosia juhlineita. Muoniossa 70-vuotta täytti taidemaalari Veli Koljonen, josta olisi voinut tulla myös menestyvä muusikko, mutta tunnetaan pohjoisessa parhaiten isänsä Villen laulujen esittäjänä. Maailman pimeimmällä festivaalilla Saariselän Kaamosjazzilla on tullut 40 vuotta täyteen ja 60-vuotias Jukka Tarkiainen järjesti omat Jukka-festit Sodankylään. Oli taidetta, elokuvia,videoita…ja tietysti musiikkia, sillä mieshän on tunnettu ympäri Eurooppaa kiertäneistä yhtyeistä Jalla Jalla ja Desert Planet.
Nuorta nousevaa polvea edustavat Keksi-ehdokkaissa Tina alias Tiina Nyyssönen Kemijärveltä, joka pääsi Voice of Finlandin finaaliin vuonna 2017, opiskelee musiikinopettajaksi ja eka sinkku Pisarat on nyt ulkona. Linnuntiet (ft. Carita) taas on ruotsinsuomalaista iskelmäräppiä. Sen esittäjä Rajahurrit tulee Haaparannalta.
Tällä kertaa ehdolla on kaksikin kuoroa, Tarja Vanhalan johtama Melodonnat Torniosta ja Noemi Lehikoisen johtama Naiskuoro Revontulet Pellosta.
Keksi-tunnustusen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja se annetaan vuosittain pohjoisessa kevyen musiikin saralla ansioituneelle henkilölle, yhtyeelle tai yhteisölle. Nimensä huomionosoitus on saanut runoseppä Antti Keksin mukaan, jonka syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi 400 vuotta. Äskettäin hänen kunniakseen julkaistiin albumi Keksin Laulu.
Voittajan valinnan tekee eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu asiantuntijaraati: Yrjö Koskenniemi Torniosta, Irene Määttä Pellosta, Hannele Kenttä Haaparannalta, Jukka Rajala Muoniosta, Risto Koskinen Kemistä, Sami Karvonen Ylitorniolta, VeePee Salmi Rovaniemeltä ja Sami Mikko Juhani Aikioniemi Kemijärveltä.
Tänä vuonna raatilaiset ovat saaneet ehdottaa äänestykseen myös kotikunnastaan 1-2 ehdokasta, joita eivät tietenkään itse saa äänestää.
Slim Butler alias Jarmo Puhakka (kuva: VeePee Salmi)
SLIMBUTLER: Bone Deep (Slimcuts 1004)
Slim Butler alias Jarmo Puhakka naulaa uuden Bone Deep-levyn tiukemmin nimiinsä kuin aiemmat albuminsa, Inner Blues (2012) , Bad Intention (2016) ja Big Freeze (2018).
Suurin ero Bone Deep-levyllä on se, että nyt Slim laulaa kaikki kappaleet itse. Ei enää jenkkivahvistuksia, Andrew Blackiä, Sugar Ray Norciaa tai Tad Robinsonia, ja mihinkä hän heitä tarvitsisikaan, kun hän vakuuttaa ja klaaraa homman yksinkin. Kolmella ensimmäisellä hänen ääntään kuultiin vain yhdessä Bad Intension-biisissä, vaikka keikoilla Slim kyllä laulaa.
Vuosikymmenessä Slim Butler on noussut Suomi-Bluesin eturiviin ja viimeisimmän Big Freeze-pitkäsoiton myötä hän on saanut laajenevassa määrin huomiota myös ulkomailla. Lisäksi hän on päässyt SlimCuts-bändeineen edustamaan Suomea niin Norjassa kuin USA:ssakin Blues Challenge-kisoissa, mikä on lisännyt median mielenkiintoa ja radiosoittoa maailmalla.
Bone Deep-albumilla Slim kunnioittaa perinteitä ja tarjoilee monipuolisen kattauksen itsetekemiä lauluja, joissa soi musta rytmimusiikki; blues, soul ja funk, mutta sulavasti hänen musiikissaan yhdistyvät myös rock ja country americanaksi, sillä jenkkien singer-songwriter-traditiokin on Slimille tuttua ja rakasta.
Komeasti Bone Deep aloitetaan wauwau-meiningillä. Ain`t no excuse on kumarrus sille suurimmalle, Jimi Hendrixille. Kitarat ilotulittavat revontulet tunturiin ja juhlat saadaan hienosti käyntiin. Kymmenen biisin joukossa ehdottomasti parasta antia on soulahtava How deep is the water. Kertakaikkiaan hienoa laulua. Myöskään Slimin hidas bluesluenta Blues done left me ei jätä kylmäksi. Hän tarinoi uskottavasti. Varsinainen ylläri levyllä on kuitenkin C`est la vie, jolla bandoneonia soittava Tatu Kantomaa vie ajatukset Argentiinan suuntaan, mutta tangosta ei ole kyse, vaan kevyesti keinahtelevasta lattarista, eikä silläkään Slim lyö kirvestä kiveen, vaan onnistuu.
Slim, Mikko & Harri
Bone Deepillä Slimin kädenpuristus on entistä lujempi. Albumi on parasta tähän asti, mitä mieheltä on kuultu. Lapin blueslähettiläs on enemmän kuin valmis maailmalle ja mikä bändi hänellä onkaan SlimCutsissa! Hyvä boogie välittyy ja komppi kulkee levy levyltä, aina paremmin ja paremmin. Sen takaavat, yksi tamperelainen basisti Mikko Löytty, joka tunnetaan niin sooloartistina kuin muun muassa Q- Stonesta, Remu & Hurriganesista ja SF-Bluesista ja Slimin lisäksi kaksi entistä rovaniemeläistä; kitaristi Harri Raudaskoski, joka muistetaan muun muassa Jarkko Helin & Crawfish Kingsin, Veli-Matti Järvenpään Tex-Mex Bandin ja Raudaskoski Twinsin riveistä ja rumpali Jartsa Karvonen, jonka soittoa ovat kuulleet kaikki suomalaiset. Mies kun on noin 5000 äänilevyraidan konkari ja kokemusta löytyy rockista ja jazzista aina kotimaisen populaarimusiikin suosituimpiin tähtiin.
Teollisuusneuvos Allan Lehto (82) palkitsi säätiönsä kautta taas tornionlaaksolaisia. Pajalan Café Valvetissa järjestetyssä pienimuotoisessa tilaisuudessa lauantaina muistettiin stipendillä 12 henkilöä tai yhdistystä.
Musiikin puolelta palkittiin Arto Tiesmaa 20 000:lla kruunulla suururakastaan Antti Keksin vuoden 1677 Tornionväylän tulvarunon säveltämisestä ja sen levyttämisestä tornionlaaksolaisjuuristen muusikoiden kanssa. ”Dikten är en viktig del av den tornedalska kulturen och Tiesmaa uppmärksammas för sin kulturgärning”, perusteluissa myös sanotaan.
Tilaisuudessa kuultiin Tiesmaan Keksin Laulu-levyltä, osat 8 ja 9, joissa häntä avusti Raj-Raj Bandistä tuttu hanuristi-saksofonisti Hans Notsten.
Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Allan Lehdon erikoistoiveena, Eldankajärven jää, Arto Tiesmaan isä-Erkin sanoittama ikivihreä. Siihen lauluvoimaa toi Harry Ylisaukko-oja, joka on viime aikoina keskittynyt Oiva Arvolan saagojen esittämiseen. Tukea Lehdon säätiöltä hän sai Pörrö-laulutapahtuman järjestämiseen. Eldankajärven jää-laulussa hanurissa kuultiin Tuomo Ylitaloa.
Allan Lehto on jakanut stipendejä hallitustensa kautta 32:n vuoden ajan. Tänä vuonna rahallista tukea jaettiin 190 000 kruunun edestä.
– Tuen tarve on ollut tänä vuonna erityisen suurta johtuen pandemiasta, mutta aina hyviä ideoita Tornionlaaksossa on riittänyt. Stipendeillä haluan edistää ja elvyttää kulttuuri- ja elinkeinoelämää ja toivon, että tukien saajat saavat siitä lisäpotkua ideoidensa kehittämiseen, sanoo Allan Lehto.
Stipendeistä päättivät tänä vuonna Allan Lehto, Sebastian Nyaiesh, Tommy Innala, Eivor Olofsson, Karl-Gösta Aasa, Evgeny Krakov ja Marita Mattsson Barsk.
Kun Euroopan pisin vapaana virtaava Tornionjoki purkaa jääpeitteensä, se on aina uutinen. Vuonna 1677 Väylä rymisteli kunnolla ja siitä oli syytä tiedottaa isommalla äänellä.
ARTO TIESMAA
Maailmanmuusikko Ale Möller Arton kanssa Mataringissä syyskuussa 2021
Silloin asiasta ensimmäisenä uutisoiAntti Mikkelinpoika Keksi(1622-1705), joka arvioi vahinkoja ja keräsi tietoa Väylän varresta, jonka jälkeen hän kiersi talosta taloon laulamassa tuhoista ihmisille Kalevala-poljentoa käyttäen. Terävänä sanankäyttäjänä hän lisäsi sekaan myös hyppysellisen huumoria ja pistävää ironiaa.
Keksin Laulu viihtyi ihmisten huulilla vuosisatoja. Viimeiset merkit ovat 1970-luvulta. Keksin Laulu on aina kiehtonut myös taiteilijoita ja sitä on esitetty herkästi kanteleella tai akustisella kitaralla helistäen ja siitä ovat pätkiä laulaneet myös kuorot ja kansanmusiikkiyhtyeet, mutta pikkuhiljaa se on menettänyt alkuvoimansa. Aina se on ollut silti ihmisten mielissä, tunnetumpi kuin mikään Kalkkipapin runo.
Nyt ARTO TIESMAA (s. 1962) tuo Keksin Laulun tähän päivään yhdessä parhaitten juuriltaan tornionlaaksolaisten laulajien ja soittajien kanssa.
Kaikki lähtee yhä Keksin runosta. Perintöä kunnioitetaan, mutta Tiesmaan musiikissa soi nykypäivä, niin rock, proge, heavy kuin folkkikin.
212-säkeinen Keksin Laulu Jäänlähdöstä Tornionväylässä Vuonna 1677 on nyt ensi kertaa kokonaan sävelletty, laulettu ja levytetty! Väylän veteen liukenemassa ollut eepos on saanut Arton ansiosta uuden elämän.
Suururakan tehnyt Tiesmaa on Antti Keksin tavoin elänyt elämänsä Tornionjoen molemmilla rannoilla, kasvanut Suomen Pellossa ja asustaa nykyään perheineen Övertorneålla. Omia lauluja hän on tehnyt aina ja useimmiten inspiraatio on tullut Väylältä. Häneltä on ilmestynyt puolenkymmentä soolojulkaisua ja Vaeltajan voitto-levytys, johon hän kokosi pellolaiset muusikot levyttämään isänsä Erkin koko tuotannon, josta parhaiten tunnetaan laulut Eldankajärven jää ja Röhön ranta.
Keksin Laulun säveltämistä ja levyttämistä Arto Tiesmaalle ehdotti ensi kerran 2000-luvun alussa musiikkitoimittaja Arto Junttila. Silloin Tornionlaaksossa tapahtui. Meänkieli sai Ruotsissa vähemmistökielen aseman, mutta bensaa liekkeihin heitti Mikael Niemi, joka kirjoitti seudun maailmankartalle bestsellerillään Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.
Junttila vaikuttui erityisesti Niemen jäänlähtökuvauksesta ja hänen mieleen nousi Keksin Laulu, josta hän oli tehnyt juttuja. Lamppu syttyi ja hän havahtui. Eihän iso jäänlähtö voi kuulostaa muulta kuin juurevalta rock`n`rollilta, ei miltään kanteleen helistelyltä tai vienolta kuorolaululta. Kun Junttila pääsi vielä haastattelemaan kirjailijaa, Niemi paljasti yrittäneensä haastaa tekstillään Keksin. Kun toimittaja kuuli hänen kutsuvan vielä Keksin Laulua ensi kertaa Tornionlaakson kansalliseepokseksi, innostus kasvoi ja alkoi säveltäjän metsästys.
Tiesmaa oli heti ykkösvaihtoehto, mutta hän ei urakkaan suostunut, joten Junttila kyseli muitakin. Meni toistakymmentä vuotta, kunnes Arto oli valmis ja hän alkoi hyvässä tahdissa säveltää Keksin Laulua.
Tiesmaa kokosi ympärilleen luottomuusikkonsa ja Junttila poimi ehdolle tornionlaaksolaisia tunnettuja artisteja ja muusikoita, joihin hän oli tutustunut lehtijuttuja tehdessä. Hänen kauaskantoinen haave oli myös, että Keksin Laulun jälkeenkin musiikillinen rajakäynti jatkuu muusikoiden kesken. Se jää nähtäväksi.
Kun sopivat äänet Keksin Lauluun löytyivät, äänitykset voitiin aloittaa. Vanhan Lapin kielen taitaja Uuttu-Kalle saa kunnian Keksin Laulu-levyllä lausua runon alku- ja loppusanat. Lauluosuuksiin on saatu mukaan näyttävä katras artisteja, jotka muuntautuvat runonlaulajiksi. Suomen puolelta Tornionjokea levyllä laulavat Balkan-rytmeillään ja vanhalla iskelmällä Suomen hurmannut Jaakko Laitinen, tangokuningatar Mira Sunnari ja rokkibändi Zacharius Carls Groupin solisti Ossian Marttala.Ruotsin puolelta Arto Tiesmaan lisäksi hänen tyttärensä Wilma ja serkkunsa länsinaapurin kirkkaimpiin popartisteihin kuuluva Markus Krunegård ja Tornionlaakson kaikkien aikojen merkittävin kansanmuusikko, Norrlåtar-legenda Hasse Alatalo.
Uuden ajan runonlaulajat
”Poikkilauletulle” levylle on saatu ikä- ja genrerajat ylittävä huippukaarti, jota täydentävät vielä vierailevat muusikot yhtyeistä Raj-Raj Band (Hans Notsten), Free Ride (Tapani Ollonen) ja Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä (Pentti Laitinen).
Lopullisen ääniasunsa 40-minuuttinen musiikkieepos sai tukholmalaisessa Studio Dubiousissa ja saatesanat levyn bookletille kirjoitti kirjailija Mikael Niemi, eikä häntä tarvinnut kahdesti pyytää. Kun hän sai kuulla ääninäytteen, häneltä tuli pikaisesti kommentti: ”Vilken fantastisk musik, hård och tung, den fastnar i huvudet.”
Bonuksena levyllä on vielä katkelma Ruotsin radiosta, Ragnar Lassinantin suomenkielisestä ohjelmasta vuodelta 1960, jossa tutkijaErik Wahlberg kertoo Antti Keksistä ja taustoittaa hänen lauluaan.
Levyn julkaisee torniolainen Väylän Pyörre Records, joka tunnetaan pohjoisessa myös jokavuotisesta KEKSI-musiikkipalkinnosta.
CD-levyä voi ostaa kätevimmin suoraan Artoilta 15€/150kr:n hintaan.