Torniolaisen Popmusiikin Tarina oli hieno ja viihdyttävä kokonaisuus. Pop & Jazz Konservatorio Lappian nuoret olivat tehneet suuren työn kapellimestari Tuomas Lampelan johdolla. Yllättäviä leikkauksia ja käänteitä tunnelmasta toiseen riitti, eikä ikävystymään päässyt.
Juontajapari Essi Turunen ja Mikko Koivulehto
Tekstihän oli minulle suurimmaksi osaksi tuttua omien Poppi-kirjojeni sivuilta, kuvia oli mukana arkistostani ja muutenkin oli ilo olla pienesti avuksi aina, jos tarvittiin.
Vähän tunnen olevani jäävi sanomaan mitään, mutta muutaman huippuhetken haluan nostaa esiin, kun Lapin Kansa-jutussani se oli rajallista.
Laulajista ylitse muiden oli sielukasääninen Jenny Mulenga, niin Harmony Sisters-Raijan ohjelmistosta napattu Rififi kuin Nina Myan Deep in the water olivat silkkaa tähtipölyä. Swingin ja soulin kutsuihin vastasi ilolla ja on ihme, jos tästä laulajattaresta ei kuulla pian laajemminkin.
Jenny ja mustan rytmimusiikin pyörteissä myös Tuomas Lampela viulussa
Missään vaiheessa illan aikana ei päässyt liikaa vaipumaan nuoruusmuistoihin. Toki Tonicsin Hei Herra Hetkinen hienoine laulustemmoineen muutaman kyyneleen irrotti, mutta pian nurkan takaa rymistelivät nuoret miehet TK-sikermällä. Heitä tuhat kertaa paremmaksi pani kyllä tyttöbändi, jonka versio Zacharius Carls Groupin Big River-rokista oli uskomaton liveveto! Kaksi naislaulajaa ja mikä nuoruuden energia koko bändissä!
Tonics: Hei Herra Hetkinen
Zacharius Carls Group: Big River
Upeaa kuultavaa oli myös Tuomas Lampelan sovitus CMX:n Ruosteesta ja ennen kaikkea Jukka Pojan Älä tyri nyt-laulu sovitettuna kuorolle toi siihen aivan uuden syvällisemmän tason ja alleviivasi tekstiä.
Yllätys oli myös Tornio 400-laulukisan voittajabiisin Kotikaupunkini esitys. Elina Haapaniemen äänestä olen aina pitänyt, Mikin Vintin näytelmistä lähtien, mutta nettikuuntelussa kappale häipyi äkkiä mielestä, mutta nyt se hiveli ja sai kuoroineen ja bändeineen arvoisensa täyteläisen esillepanon. Oi jospa hetken olisi saanut napattua purkkiin ja jos lupa olisi annettu, sellaisenaan olisin sen julkaissut Väylän Pyörre-levyjen kautta.
Koronapölön vuoksi Tornio 400-spektaakkeli jäi varmasti monelta näkemättä, mutta mikä estää joskus ottamasta esityksiä vaikka uusiksi.
Tuomaksen tiimi yhteistsempissä ennen esitystä
Vaikkei se live-elämystä korvaakaan, katso suurproduktio tästä ja kerro mitä tykkäsit?
Markku Köngäs EventWorksin toimistossa Tornion Kromilaaksossa
Kemin kesätapahtumien lippulaiva Satama Open Air sai tämänvuotisen KEKSI-musiikkipalkinnon. Toiseksi tuli rovaniemeläinen laulaja Jarkko Honkanen ja kolmanneksi Kaamosjazz-festivaali Saariselältä.
Satama Open Air-festivaali järjestettiin elokuussa nyt kymmenettä kertaa ja se oli kolmatta kertaa loppuunmyyty eli keräsi 12 000 kuulijaa.
Alussa Satama Open Airiä ”isännöi” Sonata Arctica. Tänä päivänä lavalla nähdään vuosittain Suomen radioiden soitetuimmat tähdet ja tuoreimmat nimet Vain elämää-tv-ohjelmasta.
-Ensi vuoden ohjelmakin on jo valmis. Yli kahdestakymmenestä buukatusta artistista vain yksi on sama kuin tänä vuonna. Kuitenkin ennen kuin tehdään lopullinen päätös ensi kesän festivaalista katsotaan, miten tämä korona kehittyy, sanoo järjestäjä Markku Köngäs EventWorksistä, joka firmansa kautta on hyvällä näköalapaikalla koko Suomen musiikkitapahtumiin, joiden lipunmyynti hänen mukaansa tällä hetkellä on surkeaa.
-Toki valopilkkujakin löytyy. Yksi niistä on oululainen Euroviisu-menestyjämme Blind Channel, jonka loppuunmyytyjä konsertteja on ollut ilo olla järjestämässä, mies kehaisee.
Satama Open Air 2021 (Kuvat: Rami Ranta)
KEKSI-musiikkipalkinnon voittajasta Kemin Satama Open Airistä EventWorks on kehittänyt turvallisen ja luotettavan tapahtuman. Se ei petä ja asiakas tietää, mitä rahallaan saa. Samaan Köngäs joukkoineen pyrkii Torniossa paluun tehneellä Twin City-festivaalilla, jonka ysärihenkinen formula kaipaa hänestä vielä hiomista. Yksi kuitenkin tapahtumaperheestä putoaa pois.
-Ensi kesänä luovutaan Ilo Irti-keikoista. Ne olivat lähinnä ensiapua ihmisille, sallituissa rajoissa, korona-ajan ahdistukseen, Köngäs kertoo.
KEKSI-musiikkipalkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Sen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja päättää eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu tuomaristo.
Keksi 2021 Top 5
Satama Open Air (Kemi)
Jarkko Honkanen (Rovaniemi)
Kaamosjazz (Saariselkä)
Rajahurrit (Haaparanta)
Teemu Ylinikka (Kemi)
ORRE & KOSKENNIEMI: Aaronpäästä Amerikkaan – Jokivarren Tarinoita
Monista torniolaisbändeistä tutut soittajat Juha Orre ja Yrjö Koskenniemi yllättävät yhteisellä levyllä alaotsikonJokivarren Tarinoita alla.
Juha on syntyisin Tornion Aaronpäästä ja Yrjö Kolarin Sieppijärveltä ja kun molemmat ovat luontoihmisiä ja suuria Mark Knopfler-faneja, nuotiolauluja syntyy helposti.
Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää rentoa ja humoristista menoa; countrya, rockia ja bluesia. Se on hieno päänavaus Väylän tällä rannalla, sillä Ruotsin Tornionlaaksossa roots-levyjen julkaisu on paljon vilkkaampaa. Siellä puhutaan jopa omasta haaraumasta, nordicanasta.
Vaikka miehet tekevät biisejä paljon yhdessä, Yrjö on selvästi blues- ja rockmies, joka vetelee myös komeasti sähkökitarallaan. Tornionjoki saa oman komean rautalankainstrumentaalinsa ja Tornio City on keskiössä laulussa Niin se vain on, mutta aivan vallattomia, ovat murteella, ”Turtolan ranskaksi”, esitetyt Pelhoon mylhyyn ja Jokivarren blues, joista tulee kerralla hyvälle päälle.
Juha on countrymies, jo ääneltään. Hän kertoo kasvutarinoita, pojasta mieheksi. Hän pohdiskelee, valaa uskoa, kehoittaa uskomaan haaveisiin, mitä teet tai minne meet. Äijän laulu ja Kylä teräksen tekevät myös käyntiä rajan yli.
Aaronpäästä Amerikkaan-levy sisältää paljon nähtyä ja koettua Orre & Koskenniemi-kaksikon omasta elämästä. Vaikkakin tarinoita, ne on helppo ottaa tosissaan ja ankkuroida Tornionlaaksoon.
Kun Kummisedän mandoliinikin alkaa kuulostaa yhtä hyvältä kuin Huomenta Suomi, kaikki on kohillaan. Ei seisova vesi Väylässä pysy, sanoo tuttu sananlasku (hiukan mukailtuna) eli monipuolistumista täkäläinenkin musiikki kaipaa ja nämä herrat tuovat mukanaan omat mausteensa, särkevät sopivasti kaavaa.
Orre & Koskenniemi pähkinänkuoressa:
Juha ja Yrjö tapasivat arkityön merkeissä vuonna 1995 ja tätä nykyä he toimivat samassa paikassa Lapin ammattikorkeakoulussa IT-opettajina.
– Yhdessä soittaminen taas alkoi 2004, kun rautalankabändi KGB tarvi tuuraajaa. Pyydettiin Juhaa basistiksi ja hän jäi pysyvästi. Pian huomattiin sitten, että musiikillisesti pidettiin samoista asioista ja alettiin pitää enemmän yhteyttä, Yrjö muistelee.
KGB on edellenkin toiminnassa ja ainoa bändi, jossa he molemmat soittavat. Harvakseltaan Juha keikkailee myös yhtyeissä Reilut Reiskat ja Blueshuffle ja Yrjö Ratz’n Rollin kanssa.
Yksi KGB-yhtyeen huippuhetkistä on ollut esiintyminen Nelonen-tv:n Neljät häät-ohjelmassa, mutta yhteistä Aaronpäästä Amerikkaan-levyä molemmat pitävät huippuhetkenä ja suuressa arvossa.
– Seuraava haave meillä on päästä Amerikkaan… Ehkä joskus, kuka tietää, käydä Memphisissä ja vierailla Sun-studiolla, Yrjö visioi.
Molempien soittohommat alkoivat 1970-luvun jälkipuoliskolla. Juhan ensimmäinen yhtye oli Vanhat Tennarit, sitten tuli Dust, joka pääsi kokoelma-LP:lle Lappi rock I (1986). Tanssimusiikin puolelta hän keikkaili yhtyeissä Humu-Pekka & Tahtiset, Alaska, Siesta, Yövieras ja Danakil.
Yrjön ensimmäinen bändiviritelmä Sieppijärvellä oli Sacrifice, jota ”manageroi” Johannalle levyttänyt Jaakko Kangosjärvi. Hän yritti saada yhtyeelle levytyssopimusta. Uuden aallon Tabu oli Yrjön seuraava yhtye, jonka jälkeen maailma kutsui ja bändit tulivat kuvioihin taas 2000-luvun alun Torniossa.
Keksi 2021 Top 5
