Eeva on myös Kennelliiton palkitsema koirankasvattaja
✶ ROVANIEMELÄISLÄHTÖINEN Eeva Saarenpää (nykyinen Simola) kirjoitti 1960-luvulla Iskelmä-lehteen. Se oli Suosikin ohella suosituin nuoriso-ja musiikkilehtemme ja toimi Paavo Einiön johdolla vuodet 1960-1967.
– Yksi repaleinen lehtileike on enää jäljellä. Loput jäivät pohjoiseen, kun muutin 1968 tänne Helsinkiin, sanoo Eeva ja arvelee veljen Jaatilassa hävittäneen loput.
– Tiedän, että kotona vintin siivouksessa meni ainakin yksi rakas levy Tony Sheridanin ja Beatlesin Saksassa tehty sinkku My Bonnie. Se oli tosi arvokas, hän harmittelee.
✶ EEVA KÄVI Korkalovaaran yhteiskoulua, kun innostui avustamaan Iskelmää.
– Luin säännöllisesti lehteä ja siellä toimittaja Erkki Pälli etsi maakunnan musiikkitapahtumista kirjoittavaa aluetoimittajaa. Vastasin ja sain tehtävän.
– Aluksi en oikein tiennyt mitä kirjoittaa, kun isä ei päästänyt juuri mihinkään. Sitten kun hän antoi vähän liikkua, olin aika paljon Torniossa, jossa asui monta serkkuani. Kävin työväentalolla ja kirjoitin tietenkin Tonicsista.
– Danny show oli myös aina tapaus. Mieleen on jäänyt erityisesti, kun Iso D kehui Rovaniemen Valsalla minun keltaista hamettani ja pussasi poskelleni, josta olin pitkään ikionnellinen, Eeva naurahtaa.
Saarenpää teki juttuja Iskelmään pari vuotta ja sai lehdeltä muutama markan palkkiota. Hän kirjoitti vain suomalaisita artisteista, kun oli pitkän saksan lukija, eikä hallinnut silloin englantia. Poikkeus säännöstä oli the Renegades.
– Bändin musiikki kiinnosti ja olin aina katsomassa kun kävivät Roissa. Jostain syystä kirjoitin rumpali Graham Johnsonin äidille. Olimme kirjeenvaihdossa pitkään ja sain häneltä joitain lahjojakin, muun muassa Grahamin rumpukapulat.
✶ EEVAN OMISTAMA Iskelmän leike lehden vuoden 1966 viimeisestä numerosta kertoo juuri Dannyn ja Renegadesin vierailuista pohjoisessa. Reneitten suosio oli tuolloin jo laskussa, mutta Danny koki oikeaa teinihysteriaa.
Saarenpää otsikoi uutisensa: DANNYÄ PURTIIN HUULEEN ROVANIEMELLÄ. Tornion keikalla, joka oli myyty loppuun ja pari sataa jäi ulkopuolellekin, tytöt käyttäytyivät siististi, mutta toisin oli Rovaniemellä. Eeva kirjoittaa:
”Kun Danny lauloi Vähän ennen kyyneleitä, ryntäsi parisataa tyttöä lavalle. Aikaisemmin jo oli kannettu muutamia pois pyörtyneinä kuumuudesta ja tietysti myös onnesta sekapäisenä.
Danny kaatui lattialle, mutta järjestysmiesten avulla selvisi jotenkuten pukuhuoneeseen. Myöhemmin hän kertoi minulle, että joku tytöistä oli purrut häntä huuleen ja siitä oli valunut paidalle verta. Kuitenkin Danny vakuutteli, ettei se mitään haittaa, silloinhan huomaa todella olevansa suosiossa. Kuten tästä huomaatte, kuumaa se on veri napapiirilläkin!”
✶ EEVA MUISTELEE, kun Beatles ”tuli” Rovaniemelle A Hard Day`s Night-leffa katsottiin moneen kertaan ja huudettiin ja kiljuttiin elokuvateatterissa.
Muuten Toto-baari oli se paikka, jossa paljon hengailtiin kavereiden kanssa vapaa-aikana.
– Istuttiin aina ikkunapöydässä, että näki ketä käveli kadulla. Toto-baarin vieressä oli myös paikka, jossa söin ensimmäisen hampurilaisen, eikä se niin ihmeelliseltä maistunut. Saatiin se palkaksi siitä, kun tehtiin Kristiina Saanion(nykyinen Wuorenheimo) kanssa lippalakki luokkatoveri Reijo Suomalaiselle.
Seppo Hanski
Korkalovaaran yhteiskoulua yhtä aikaa Eevan kanssa kävivät myös tulevat iskelmätähdet Ritva ” Vahanukke, laulava nukke” Palukka ja Seppo Hanski.
– Seppo seurusteli Ritvan siskon kanssa. Olivat koulumme Beckhamit, joita kaikki ihailimme. Seppo oli myös usein voittaja koulumme henkisissä kilpailuissa. Laulun lisäksi, hän oli hyvä lausumaan runoja, Eeva kehuu.
Saarenpää ei kuitenkaan innostunut musiikista Seppo Hanskin kautta, vaan kipinä syttyi Ounasvaaran Suomen Robertino-laulukilpailusta vuonna 1961, jonka voitti Matti Hyvönen.
– Seppo Hanski soitti bassoa Matin bändissä ja muistan kun Jaatilan nuorisoseuralla hän kirjoitti nimikirjoituksensa jollekkin paperille vielä tosi pienellä käsialalla ”seppo”. Silloin kaikki tulivat katsomaan Mattia, mutta pian osat vaihtuivat ja Seposta tulikin iso tähti Dona Dona- hitillään.
Esko Rahkonen
Yksi artisti, joka tuli rakkaaksi koko Saarenpään perheelle oli Esko Rahkonen.
– Eskon iso auto oli tuttu näky Kairatien kulmilla, missä silloin asuttiin. Esko oli tosi mukava. Hän harrasti Amerikan autoja, kuten isänikin, joka omisti Chevrolet Impalan ja siitähän riitti juttua.
– Sitten kun muutettiin sisareni kanssa Helsinkiin, ja mentiin Eskon keikalle, aina kun astuimme sisään hän lauloi meille kappaleensa Kotiseutu Pohjolassa. Se kosketti meitä silloin ja koskettaa vieläkin.
– Minulla on vieläkin Eskon LP-levyt niiden aarteiden joukossa, jotka säilytän siltä varalta, että joskus vielä hankin levysoittimen.
✶ EEVAN PITI JÄÄDÄ HELSINKIIN vain yhdeksi kesäksi, mutta nyt pääkaupungin elämää on takana jo 45 vuotta.
– Kun sain nopeasti työpaikan ja kun sisareni pääsi opiskelemaan, niin sitten jäimme tänne. Koulu Rovaniemellä ei oikein luonnistanut ja ahdisti olla siellä pikkukylässä.
Eeva oli pitkään Helsingin Puhelinyhdistyksen palveluksessa, kunnes innostui kuntosalibisneksestä.
– Olin innokas uinnin harrastaja, kunnes kuntosali ja lenkkeily tulivat kuvaan 1980- luvun alussa.
– Onnistuin tekemään reilusti voittoa asuntokaupassani ja sitten Juhani Avellan, neljät olympialaiset käynyt painonnostaja, ehdotti minulle osakkuutta Liikuntapiste-kuntosalissa ja suostuin.
– Kyseessä oli Suomen toinen kuntosali, eikä siihen bisnekseen kovin moni silloin uskonut.
Menestys oli kuitenkin taattu. Kun Avellan halusi ostaa kortittomalle yhtiökumppanilleen työsuhdeauton, Eeva tokaisi: ”Minulle on vain yksi auto olemassa ja se on Porsche!”
Hän sai hopeanvärisen unelma-auton.
– Ystäväni Eero Heino minua kuljetteli sillä bailausreissuille, joille tuli nopea loppu vuonna 1989, kun hankin ensimmäisen koirani Flooran Sinetästä.
Nyt Eeva on kasvattanut 164 Bichon Frise-rotuista koiraa ja on palkittu Kennelliiton korkeimmalla kasvattajapalkinnolla.
✶ VAIKKA MUSIIKINHARRASTUS jäikin arkisen aherruksen tieltä vähän sivummalle, Helsingissäkin se on aina ollut tärkeä osa Eevan elämää.
Hänelle rakkain muusikkoystävä pääkaupungissa oli Hurriganesin basisti Cisse Häkkinen.
– Tutustuin häneen työkaverin kautta. Paljon vietettiin aikaa yhdessä. Ajeltiin Cissen Cadillacilla ja kuunneltiin paljon musiikkia.
– Saatoimme viettää päivän kuunnellen uudelleen ja uudelleen Vesa-Matti Loirin Eino Leino-levyjä ja välillä soitettiin Charles Aznavourin Yesterday when I was young-kappaletta, joka oli Cissen lempilaulu.
Eeva kävi myös paljon konserteissa. Hän muistaa Sammy Davis Juniorin, Ella Fitzgeraldin, Gloria Gaynorin, James Brownin ja Sarah Vaughanin esiintymiset, mutta vähitellen alkoi kiinnostaa myös klassinen musiikki ja varsinkin ooppera.
Jaakko Ryhänen
– Jos en olisi hankkinut koiria olisin varmasti kiertänyt kaikki maailman suuret oopperatalot. Ooperassa käyn aina, kun ohjelma on kiinnostava. Esimerkiksi Don Carloksen kävin katsomassa 8 kertaa, silloin kun siinä olivat mukana huikeat huippubassot Jaakko Ryhänen ja Matti Salminen.
– Muuten koirieni Kennelnimikin tulee La Traviata-oopperasta Sempre Libera, ikuisesti vapaa.
Lisäksi iloa Eevan elämään antaa kummityttö Tiara Marjasen musikkiuran seuraaminen.
– Tiaran musikaalisuus tulee isän puolelta. Hänen setänsä Pekka on tehnyt muun muassa Raid-elokuvan tunnusmelodian Vain rakkaus.
Eeva Saarenpää paljastaa myös, että hän on tavallaan palaamassa ”Iskelmä-juurilleen”, sillä hän on hankkinut ensimmäisen kotimaisen iskelmä-CD:een 20 vuoteen.
– Fanitan kovasti Jesse Kaikurantaa, jonka esittämissä lauluissa on jotain erikoista. Live-keikallekin olen menossa huhtikuussa. Lippu on jo varattu.