HARRI KUUSIJÄRVI Lankojärveltä ja VIIDEN TÄHDEN arviot

”HARRI KUUSIJÄRVI KOUTUS PISTÄÄ TOTAALISESTI UUSIKSI KULUTTAJAN MIELIKUVAT HARMONIKKAMUSIIKISTA. KAUKANA MENNEISYYDESSÄ OVAT NE AJAT, JOLLOIN PIRUN PALKEIKSIKIN SANOTUN INSTRUMENTIN PÄÄTEHTÄVÄ OLI VIIHDYTTÄÄ VANHEMPAA TANSSIVAA YLEISÖÄ.”

HarriKuusijarvi2

Harri Kuusijärvi on koulutukseltaan tuore Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri. (Kuva: Petri Vanhanen)

Näin räväyttää Soundi-lehden kriitikko Juha Seitz ja lataa pellolaislankojärveläisen hanuristi Harri Kuusijärven Koutus-yhtyeen esikoisalbumille täydet viisi tähteä.

Myös sanomalehdet Ilkka ja Pohjalainen haltioituvat Koutuksen pohjoisesta ulottuvuudesta inspiraationsa ammentavasta rockin, taidemusiikin ja jazzin symbioosista ja Harrin harmonikan, Veikki Virkajärven sähkökitaran ja Tatu Rönkön lyömäsoitinten yhteispelistä.

Samoissa uuden löytämisen fiiliksissä jatkaa JazzRytmien Osku Rajala: ”Nyt mennään sfääreissa, joissa kainous ja ujous jää unhoon. Tuore inspiraatio, vapaus ja kouriintuntuva tunne saavat kuulijan housunpuntit tutisemaan. Milloin rajun raa’an täyslaidallisen myötä, milloin herkän hellyyden ja palavan intohimon sytyttämänä.”

Pahaa sanottavaa ei ole ruotsalaisen Universum Noll– progejulkaisun Jan-Erik Zanderssonillakaan: ”Tämä on yksi kuukauden todellisista kohokohdista ja progressiivista musiikkia täysin odottamattomalta suunnalta. (Emme saa unohtaa, että progressiivisesta rockista voi tulla ”kaupallista” Suomessa kuten Musesta lopussa maailmaa. Ajatelkaa vaikkapa Von Hertzen Brothersia!)”

Harri Kuusijärvi, miltä tuntuu lukea kauttaaltaan ylistäviä arvioita Koutus-levystä?

– Pääasia on, että musiikki liikuttaa…Tähänastisessa palautteessa on lämmittänyt nimenomaan se, että olemme esikoislevyllämme pystyneet välittämään ilmeisen vahvan tunteen ja mielikuvan siitä, mitä Koutus musiikin ja mielikuvien tasolla on.

Vaikka erilaiset musiikin estetiikan perinteet antavat paljon inspiraatiota ja varmasti myös tiedostamattomia vaikutteita, luomisvaiheessa keskitymme kuitenkin tekemään vain uutta ja verevää musiikkia miettimättä sitä, missä laatikossa juuri nyt leikitään.

Se, että musiikkimme herättää mielleyhtymiä muuhun musiikkiin ja yhtyeisiin, on pelkästään hyvä asia. Parasta on tietysti se, että itse voimme irtisanoutua kaikesta määrittelemisestä.

Positiivinen pöhinä bändin ympärillä antaa meille myös energiaa – toivottavasti myös festivaalien järjestäjille ja keikkapaikoille syyn ottaa nuori ja nälkäinen Koutus lavalleen!

Minulle musiikkisi tuo mieleen ensimmäisenä rakkaan basistin Pekka Pohjolan. Mihin muihin rinnastuksiin olet törmännyt?

– Suomi-proge on erittäin lähellä minunkin sydäntäni, vaikkei ihan viime aikoina kovin aktiivisesti olekaan levylautasella pyörinyt. Näitä mielleyhtymiä, joita Koutuksesta on kuulijoille tullut, on aina hauska kuulla – etenkin kun ne ovat melko vaihtelevia.  Pohjolan lisäksi King Crimsonista, John Zornista, Markku Lepistöstä, Mahavishnu Orchestrasta ja Supergrassista myös on puhuttu.

En ole oikea ihminen sanomaan, mikä näistä johtaa mistäkin. On todella hienoa, että kuulijat löytävät musiikistamme muistumia, olivatpa ne sitten peräisin mistä tahansa.

HarriKkoutusKoutus, kuinka ja mistä triosi syntyi?

– Alkusysäyksen jälkeen Koutus tavallaan synnytti itsensä, sillä yhtyeen jäsenten persoonat, taustat ja vaikutteet ovat vaikuttaneet merkittävästi. Meidän instrumentaatiomme hyvin etäinen esikuva on jazz-perinteestä tuttu urkutrio, jossa sähkökitara ja rummut ovat Hammondien – jotka nyt on korvattu harmonikalla – rinnalla.

Koutus on syntynyt melko abstraktien mielikuvien ja soinnillisten ajatusten pohjalta. Etusijalla on ollut nimenomaan vahvan yhtyesaundin ja laajan soinnillisen spektrin löytäminen. Uskon, että voimakkaan bändisaundin kautta yhtye voi toteuttaa räiskyviäkin kontrasteja säilyttäen silti oman vahvan leimansa musiikissaan.

Minulla on onni, että saan toteuttaa musiikillisia ideoitani Virkajärven ja Rönkön kaltaisten inspiroivien, omalaatuisten ja avarakatseisten soittajien kanssa.

Rikot rajoja kuin hanurin Jimi Hendrix Kimmo Pohjonen. Haastatko hänet vai painitteko eri sarjassa?

– Haastaminen taitaa olla hieman epärelevantti termi musiikista puhuttaessa. Sisällöllisesti ja musiikillisesti pyörimme varmaankin hieman eri laitumilla, vaikka tietty viehtymys rock-estetiikkaan voikin olla etäinen yhdistävä tekijä. Saappaanheittoon voisin kyllä Kimmon haastaa! 

Pohjonen on erittäin hieno ja arvokas hahmo harmonikkakulttuurissa ja pioneeri omassa lajissaan, mutta en lähtisi vertaamaan meitä vain sen vuoksi, että käsittelemme yhteistä soitintamme toisin kuin siihen kohdistuvat stereotypiat antavat olettaa.

Olet kotoisin Pellon Lankojärveltä. Miten urasi urkeni, soittamalla Metsäkukkia ja tanssiyhtyeissä?

– Ensimmäinen ”yhtyeeni” oli mieskuoro Lankomiehet, jonka säestäjäksi aloin joskus 10-vuotiaana.

Varsinaisia tanssikeikkoja olen tehnyt vain kourallisen tähän päivään saakka. En muista varsinaisesti ensimmäistä tanssikeikkaa – todennäköisesti se on ollut legendaarisissa Lankojärven Juhannuskieriäisissä joskus 1990-luvun puolivälissä.

Sen sijaan perinteinen harmonikkaohjelmisto tuli tutuksi yhteislauluiltamissa, joita kotikylälläni järjestettiin ja järjestetään edelleen kaikenlaisten kyläyhteisön kokoontumisten oheen.

Sinusta tuli kuitenkin erilainen harmonikansoittaja, miten näin kävi?

– En ole oikeastaan koskaan ollut kovin kiinnostunut perinteisestä harmonikkamusiikista, vaikka sitä olenkin soittanut. Keskityin klassisen harmonikan opintoihin jo nuoresta pitäen, ja pikku hiljaa etenkin nykymusiikki ja uudenlaiset soittimenkäsittelytavat veivät mennessään.

Jostain syystä teininä aloin opetella kosketinsoittajien juttuja levyiltä korvakuulolta: ensimmäinen plokkaamani levy oli  Deep Purplen Machine Head !

Pikkukylällä kasvaessa kontakteja muihin muusikoihin oli vähän, joten tällainen omatoiminen puuhastelu harmonikan kanssa jatkui melkein siihen asti, kun 19-vuotiaana muutin Helsinkiin opintojen perässä. Tämä klassisen ohjelmiston kehittämisen ja omatoimisen haahuilun liitto jatkuu edelleen. Pää on siis suunnilleen samoilla sijoilla kuin mihin se aikanaan kasvoikin.

Musiikkiisi saat paljon inspiraatiota Lapista (Joijk, Reindeer Derby...). Kuinka usein tolvaat tunturissa ja onko Harri Kuusijärvi Koutus tulossa lähitulevaisuudessa pohjoiseen?

– Samoilen tunturissa jonkin verran, mutta liian vähän. Ei meinaa ehtiä. Inspiraatiota saadakseen ei kuitenkaan tarvitse onneksi aina päästä paikan päälle: vahvin inspiraatio yllättää usein muistoina ja mielikuvina. Ja mitä keikkoihin tulee, Koutus-kiertuetta järjestellään.

Koutus, mistä yhtyeesi nimi tulee?

– Lankojärveltä lähtee väylänvarteen pieni hiekkatie, Koutuksentie. Kylän kielessä tästä tarkemmin määrittämättömästä alueesta puhutaan nimellä Koutus.

Ps. Alla näyte Harrin perinteisemmästä jazzharmonikan soitosta…