Yli kolmekymmentä vuotta yhteistyötä tehneet M. A. Numminen ja Pedro Hietanen esiintyivät Hiljaisuus-festivaalin päätöskonsertissa, Kaukosen Villa Magiassa lauantaina 7.6.
Kittilän Kaukosessa 4.-7.6. järjestetyn Hiljaisuus -festivaalin päätöskonsertin vetonauloiksi saadut M. A. Numminen ja Pedro Hietanen lunastivat festariyleisön odotukset.
Galleria-kahvila Villa Magian pihalle koottuun sirkustelttaan saapunut sadan hengen yleisö oli ilmeistä ja ablodeista päätellen silmin nähtävän tyytyväinen, Lapissa turhankin harvoin esiintyvien taiteilijoiden vierailuun.
Keikoillaan banjoa soittava M. A. Numminen näytti Kaukosessa kuinka Lapin puhelinluettelosta saadaan irti mehevät rumpusoundit.
Banjolla itseään säestäneen M. A.:n kanssa yhdessä jo 36 vuotta esiintyneen haitaristi/kosketinsoittaja Pedro Hietasen ohjelmisto koostui pääosin Nummisen tunnetuimmista lauluista. Nuoruusvuosinaan Unto Monosen tanssiorkesterissakin rumpalina toiminut Numminen osoitti, vuodelta 2010 olevaa Lapin puhelinluetteloa vispilöillä rummuttaessaan olevansa myös varsin pätevä perkussionisti.
Parivaljakko aloitti tunnin mittaisen konsertin 0,35 minuuttia kestävällä ”Perkele” -kappaleella. Jörn Donnerin vuonna 1971 tekemän Perkele elokuvan tunnussävelen jälkeen saatiin kuulla muun muassa Glen Millerin laulukirjasta kotoisin oleva American Patrol eli M.A. Nummisen kääntämä Kotiharjun päällä, vuodelta 1972 oleva hittikapple Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä, traditionaalinen Maailma se on kuin silkkiä vaan, 1960-luvulla kuudeksi vuodeksi Yleisradiossa soittokieltoon joutunut Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa ja M.A.:n lanseeraamaa uusrahvaanomaista jazzia parhaimmillaan edustava Kissa vieköön. Encorena kuultiin persoonallinen versio vanhasta Route 66 -laulusta sekä duon ilman säestystä esittämä hauska Kaikki linnut laulelevat.
Vaikka M. A. Nummisen musiikki ja esiintymiset Pedro Hietasen kanssa eivät suoranaisesti edusta huumorimusiikkia, niin kaksikon aito ja teeskentelemätön ote saa yleisön väistämättä iloiselle tuulelle, näin kävi myös Kaukosessa. Esittävän taiteen festivaaliksi itseään kutsuva Hiljaisuus -festari puolustaa hienosti paikkaansa Lapin alkukesän tapahtumien joukossa. Toivottavasti yleisö löytää paikalle ensi kesänäkin, jotta tunturi-lappilainen yleisö pääsee jatkossakin nauttimaan arvokkaasta kulttuuriannista.
Teksti & Kuvat: Jukka Rajala