Jukka Rajala: Rock-kuninkaan jäähyväiset
ChuckBerryjukka

Rock’n rollin kruunaamaton kuningas soitti Oulussa tarkalleen tunnin setin, jonka aikana kuultiin enemmän tai vähemmän hapuilevia tulkintoja

LIVEJohn Lennonin lause ” If you tried to give rock and roll another name, you might call it Chuck Berry” kuvaa menneellä viikolla Helsingissä ja Oulussa esiintyneen Chuck Berryn (s.18.10.1926, St.Louis, Missouri) merkitystä rockmusiikille.

Vuonna 1955 debyyttilevytyksensä, Maybeline/Wee Wee Hours tehnyt Berry loi kitarariffin, jota ilman moni rockklassikko, aina Hurriganesin Get Onista lähtien olisi varmasti, nykymuodossaan jäänyt syntymättä.

Rock-kitaroinnin kehittämisen lisäksi Chuck Berryn taidot tunnetaan ja tunnustetaan myös lavashown sekä rockrunouden osalta. Jokainen rockin juuriin perehtynyt tietää Berryn ankkakävelyä matkivan duckwalkin tai lukuisten kitaristien soittotyyliin kuuluvan haara-asennon. Biisinikkarina Chuck Berry on muihin aikalaisiinsa verrattuna täysin omaa luokkaansa. Monet hänen kynästään lähtöisin olevat klassikot, kuten Johnny B. Goode, Sweet Little Sixteen, Rock And Roll Music ja Memphis, Tennessee kuuluvat tavalla tai toisella jokaisen aloittelevan kitaristin oppitunneille.

Suomeen 87-vuotias Chuck Berry saapui Italiasta, jota ennen Euroopan kiertueeseen olivat kuuluneet keikat Moskovassa ja Pietarissa. Keskiviikkoinen Finlandia-talon esiintyminen ei lupaillut paljoa, sillä flunssan ja kuumeen vaivaama mestari oli kyennyt esittämään Helsingissä vain pari-kolme tunnistettavaa biisiä. Epäonnistuneelta keikalta luettujen arvostelujen jälkeen oli siis selvää, että musiikillisten elämysten suhteen Oulussakaan ei olisi luvassa kovin paljon.

Perjantaina Club Teatrialle saapunut parituhatpäinen yleisö epäilemättä tiedosti artistin nykytilan ja ymmärsi, että maestro ei ole enään samassa kunnossa kuin kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Kiertueen taustayhtyeeseen kuuluivat Berryn poika Charles Berry jr. (kitara) ja ainakin Oulussa lavalta pois ollut tytär Ingrid Berry-Clay (laulu, huuliharppu), James Marsala (basso) sekä Robert Lhor (piano) ja Keith Robinson (rummut). Molemmilla keikoilla lämmittelybändin roolin hoiti kiitettävästi Agents ja Vesa Haaja.

Itsepäiseksi ja periaatteiltaan tarkaksi tiedetty Chuck Berry aloitti osuutensa tasan kello 22.00. Kun kimaltelevaan juhlapaitaan pukeutunut, kapteenin lakkinen legenda hiippaili mikrofonin eteen ja näppäili kitarastaan Roll Over Beethoovenin intron, niin vaikutti, että Oulussa Helsingin keikan tyyliseltä katastrofilta vältyttäisiin. Aloitusta seuranneen School Daysin aikana yleisö jopa yhtyi laulun kertosäkeessä oleviin Hail Hail Rock’n Roll-huutoihin ja luotti saavansa 64 euron hintaisille lipuille edes jonkinlaista katetta.

ChuckBerryjukka2

Chuck ja pianisti Robert Lhor bluesin pauloissa

Kahta ensimmäistä kappaletta seuranneen bluesin aikana aika-ajoin hieman muissa maailmoissa ollut Berry siirtyi pianon luona olleelle tuolille, soitti muutamia sointuja Robert Lhorin pianosoolon väliin  ja palasi lavan keskellä olleen mikrofonin luo. Biisien välissä kuultuihin yleisön suosion osoituksiin hän totesi, että ”jos musiikki ei kuulosta hyvältä, niin älkää taputtako”. Kommentillaan Chuck Berry selkeästi ymmärsi oman kuntonsa ja hyväksyi sen tosiasian, että vanhenemista vastaan ei voi taistella.

ChuckBerryjukka3

Vuonna 1955 levytysuransa aloittanut Berry oli yksi maineikkaan Chess-yhtiön artisteista.

Keikan ensimmäisen puolituntisen jälkeen maestron ote alkoi hiipua ja biisien aloitukset päättyivät lähes alkumetreille. Asiaa ei auttaneet edes Berry jr.:n isälleen näyttämät käsimerkit. Ajoittain rannekelloa vilkuilleen Berryn konsertti oli saamassa surullisia piirteitä. Onneksi tunnin pituisen keikan loppu oli jo lähellä ja legenda pääsi, tai paremminkin ohjattiin pois lavalta viimeisenä kuullun Reeli’n And Rocki’nin tahdissa. Mainittujen Berry-klassikoiden lisäksi Teatrialla kuultiin enemmän tai vähemmän hapuilevina ja voimattomina tulkintoina muun muassa Nadine, Maybelline ja Let it rock.

ChuckBerryjukka4

Chuck on esiintynyt Suomessa aiemmin vuosina 1976 (Ruisrock, Turku), 1990 (Scandinavian Guitar Festival, Tammisaari), 1995 (Pori Jazz, Pori), 1997 (Hartwall Areena, Helsinki), 2007 (Finlandia-talo, Helsinki) ja 2008 (Messukeskus, Helsinki).

Paikan päällä kiertäneen huhun mukaan Oulun keikka jäi Chuck Berryn pitkän uran toiseksi viimeiseksi esiintymiseksi. Lauantaina lyhyt Euroopan turnee päättyi Osloon. Kiertuemanageri Patrick Rocher kiirehti tyrmäämään moiset puheet, kertoen Berrylle myydyn keikkoja vielä Amerikassa marraskuulle ja alkuvuodelle. Niin tai näin; se lienee kuitenkin varmaa, että nyt tehdyn kiertueen jälkeen rock’n rollin kuningasta tuskin enään nähdään Euroopassa. Jokaisen harkintaan jää päätellä, onko Chuck Berryn kierrättämisestä huonokuntoisena kyse rahastuksesta vai yleisölle tehtävästä kunnianosoituksesta?

Teksti & Kuvat: Jukka Rajala