The Elvis Concert 2018 -kiertue on omalta osaltaan osoitus Elvis Presleyn musiikin kuolemattomuudesta.
Usein ensimmäiseksi valkoiseksi rock’n roll artistiksi nimetty Elvis Presley oli legenda, jonka musiikki elää ja voi hyvin. Vielä 40 vuotta Presleyn kuoleman jälkeenkin hänen levyjään julkaistaan uusintapainoksina perinteisessä formaatissa, lauluja ladataan digitaalisina versioina ja niitä esitetään karaokessa sekä erilaisten tribuutti-konserttien muodossa maailmanlaajuisesti vuosikymmenestä toiseen.
Dwight Icenhowerin ulkonäön lisäksi myös lavashow oli kopioitu liikehdintää myöten Elvikseltä.
Jälkimmäisestä tavasta kunnioittaa Elvistä saatiin Lapissa maistiaiset perjantaina 20. huhtikuuta, kun Tornion Club Teatrialla esiintyi amerikkalainen Elvis imitaattori Dwight Icenhower bändeineen.
Sekä ulkonäöksellisesti että äänensä puolesta hämmästyttävästi Elvistä muistuttava Icenhower on kiertänyt Elvis-showneen maailmaa pitkään ja hartaudella. Torniossa homman nimi oli The Elvis Concert 2018 ja taustayhtyeessä mukana oli myös kaksi Elviksen kanssa yhteistyötä tehnyttä muusikkoa; The Imperials -kvartetin tenori Jim Murray ja vuonna 1970 Presleyn On Stage levyllä soittanut rumpali Bob Lanning. Muut, lujaa ammattitaitoa omanneen yhtyeen jäsenet olivat kitaristi Carl Bradychok, basisti Billy Stallings ja pianisti Damien Daigneau. Lisäksi taustoista huolehti Jim Murrayn lisäksi kolmen miehen muodostama The Candels.
Yksi Dwight Icenhowerin taustayhtyeen jäsenistä oli helmikuussa 1970 Las Vegasissa äänitetyllä On Stage levyllä soittanut rumpali Bob Lanning.
Ohjelmistoon oli valittu laajalla skaalalla Elviksen tunnetuimpia kappaleita 1950, 1960 ja 1970-luvuilta. Väliajan sisältäneen ja kahden tunnin mittaisen keikan aikana ”Vara Elviksen” esittämänä, arviolta 400–500 hengen yleisö sai kuultavakseen muun muassa kappaleet Hound Dog, Peace in the Valley, Suspicious Minds, In the Ghetto, Love Me Tender, Burning Love ja A Fool Such As I – vain muutamia mainiten.
Siinä siis konsertin faktat.
Elvis-tribuuttiartistit jakavat yleisön vähintäänkin kahteen kastiin. Joidenkin mielestä kysymys on silkasta rahastuksesta, kun taas toisille ”rockin kuninkaan” laulujen kuuleminen livenä edustaa lähes aina kiistatonta musiikillista nautintoa. Se, että asia nostattaa välillä kiihkeitäkin tunteita kertonee vain Elviksen musiikin merkityksestä ihmisille. Eikä ihme, sillä Presley oli ja on yhäkin, ei ainoastaan ilmiönä vaan myös tuotantonsa ansiosta ainutlaatuinen artisti länsimaisen populaarimusiikin historiassa.
Oliko konsertti sitten ihokarvoja nostattava trippi vai ala-arvoinen floppi?Allekirjoittaneelle ei kumpaakaan. Jos halusi pistää jalalla koreasti, niin hommahan toimi vallan mainiosti, mutta kun pysähtyi tarkalla korvalla kuuntelemaan Dwight
Konsertin taustalauluista vastasi kolmen miehen muodostama The Candels yhdessä legendaarisen The Imperials -kvartetin tenorin Jim Murrayn kanssa.
Icenhowerin laulua, niin silloin mentiin metsään tai ainakin ojan puolelle. Kuten jokainen Elvistä kuullut ja kuunnellut tietää, on vain yksi Elvis Presley ja häntä ei voi tulkinnoissaan kukaan tavoittaa, saati ylittää vaikka pyrkisi minkälaisen kalkkeeripaperin läpi kopioimaan. Ja senpä vuoksi kuuntelenkin itse Elvis-kappaleita alkuperäisesitysten lisäksi ehkä kuitenkin mieluiten ihan kotimaisin voimin esitettyinä. Esimerkiksi Jorma Kääriäisen, Vesa Haajan tai Rauli Badding Somerjoen tulkinnoissa on sitä, mitä Icenhowerilta valitettavasti puuttui, eli persoonallisuutta. Näkemys ei luonnollisestikaan ole absoluuttinen totuus ja senpä vuoksi The Elvis Concert 2018 anti kannattaa tarkistaa itse kunkin omakohtaisesti.
Huhtikuun 20. päivän Tornion keikan lisäksi Elvis-tribuutti pysähtyy perättäisinä päivinä Oulussa, Hyvinkäällä, Espoossa ja Tampereella.
Se, että The Elvis Concert 2018 oli saatu Suomeen ja Tornioon, on kuitenkin hatun noston arvoinen asia ja ei voi kuin toivoa, että samanlainen linja Club Teatrialla tulisi jatkumaan. Kuinka hienoa olisikaan saada Teatrian lavalle esimerkiksi kantrin, bluesin tai rock’n rollin kovia nimiä rapakon takaa? Puitteista se ei ainakaan ole kiinni, toinen asia on sitten riittäisikö konsertteihin yleisöä.
Teksti & Kuvat: Jukka Rajala