Kriitikot, kansa, nuoret ja vanhat ovat antaneet vihdoin Pepe Willbergille sen arvon, minkä hän ansaitsee.
Ainahan Pepeä on arvostettu hyvänä laulajana, mutta nyt kaikki sanovat sen myös ääneen.
Hän esiintyi eilen Alatornion kirkossa Kalottjazz & Bluesin Night Music–konsertissa yhdessä Petri Laaksosen ja säestäjä Olli Ahvenlahden kanssa ja paikalla oli lähes 700 kuulijaa.
Pepeä on kyllä huomioitu pitkin matkaa yli viisikymmenvuotisen laulajan uran aikana, viime vuosinakin on ollut Iskelmä–Finlandia–palkintoa ja Mestarit Areenalla–turneeta, jotka ovat pitäneet hänet esillä, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Viime vuonna se vihdoin tuli, se viimeinen silaus, Saimaa–levytyksellä. Kaikki osaset loksahtivat kohdalleen ja tuli täysosuma, josta hänet palkittiin tämän vuoden alussa kolmella Emma–pystillä.
Alatornion kirkon konsertille oli annettu otsikko Lauluja Valoiseen Yöhön. Ennen esitystä aurinko tulikin sopivasti esiin pilvien takaa ja valo voitti.
Vaikka Olli Ahvenlahden uruilla soittama aloitus Duke Ellingtonin In a sentimental mood viittasi jazziin, sen koommin tyylin kanssa ei flirttailtu. Ihmiset olivat tulleet kuuntelemaan aivan jotain muuta, lähinnä tuttua suomalaista iskelmä– ja kansanlauluperinnettä ja sitä saatiinkin plus paljon laulettua runoa.
Pepe & Petri
Pepe oli selkeästi Laaksosta ”päätä pidempi”. Ennen konserttiin lähtöä kuuntelin Willbergin 14 rakastettua kansanlaulua–kokoelmaa 17 vuoden takaa ja siltä löytyy muun muassa Kaj Chydeniuksen Sinua sinua rakastan. Samainen klassikko kuultiin nyt kirkossa ja täytyy sanoa, että tulkinta oli kuin eri planeetalta. Pepe sai monen silmän kostumaan. Syvältä kosketti myös Henrik-Otto Donnerin Raja, joka löytyy Pepen toiselta, Saimaa–levyn ohella, keskeiseltä albumilta Niin Vähän On Aikaa (1972).
Toivottavasti Pepe levyttää uudelleen näitä lauluja, sillä hänen äänensä on tosi timmissä kunnossa!
Vähemmän tunnettuakin runonlaulantaa Pepeltä kuultiin. Olli Ahvenlahden säveltämät tekstit Timo K. Mukalta Ei pure pakkanen rakkaan suuta ja Tommy Tabermannilta Niitty. Ne osoittivat, että Willberg saa soimaan runon kuin runon, mutta kaikista ei kasva ikivihreitä.
Petri Laaksosen bravuuri oli ilman muuta Täällä Pohjantähden alla. Hänen mahtipontinen, dramaattinenkin esitystapansa pääsi oikeuksiinsa myös hänen säveltämissään runoissa Älä elämää pelkää ja Kuka taitavi lempeä vastustaa, jotka ovat Kaarlo Sarkian ja Eino Leinon kirjoittamia. Hän säesti niissä itseäään pianolla.
Duona Pepen ja Petrin äänet soivat parhaiten yhteen tutuissa lauluissa Myrskyluodon Maija ja Anna kaikkien kukkien kukkia, mutta ei sovi unohtaa myöskään toista ylimääräistä Ave Mariaa. Sen herrat vetivät lennosta. Kun kansa alkoi poistua laiskasti ensimmäisen ylimääräisen jälkeen kirkosta Olli Ahvenlahti huutaa: ”Porukalla ei taidakkaan olla kiire saunan lämmittämiseen?” Sen jälkeen illan päätteeksi kuultiin vielä hieno versio Ave Mariasta.