Souvarit 2013: Lasse Hoikka, Jukka Lampela, Jorma Hietala, Timo Salmela ja Jouni Ruokamo
- Kemijärveläinen toimittaja Unto Viitamäki on kirjoittanut kirjan Kai tiedät Souvarit… joka kertoo, kuinka Souvareista tuli lappilainen menestystarina, jonka kaltaista pohjoinen kevyt musiikki tuskin koskaan enää kokee, ainakaan levymyynnin osalta.
Vuosien varrella tyytyväinen yleisö on nimittäin palkinnut yhtyeen avokätisesti ja ostanut sen albumeita yli miljoona kappaletta, joista suuri osa on hankittu yhtyeen esiintymispaikoilta. Kultasuoni on siis pulpunnut ahkeraan, esimerkkinä vain vuosi 1997, jolloin he saivat viisi kultalevyä.
Souvarit on pärjännyt ilman suurten radioasemien voimasoittoa ja näin ollen ilman suuria radiohittejäkin. Yhtyeen välitön lavameininki ja rehellinen, Reino Helismaan romanttisen Lapin hengessä tehty tanssimusiikki on purrut kansan syviin riveihin ja kova vuosien työ, ja 2,5 miljoonaa ajettua keikkakilometriä, on tuottanut hedelmää.
– Uskoisin, että Souvarit jatkaa, jos Luoja suo, ehkä vielä viitisen vuotta. Minulla voisi tulla vaikkapa kaikkiaan 40 vuotta Souvarina, laskeskelee yhtyeen johtaja, perustaja ja ainoa alkuperäisjäsen Lasse Hoikka kirjassa ja arvelee, että kymmenen vuoden sisällä nykyinen tanssiva yleisö ikääntyy siinä määrin, että keikkapaikatkin vähenevät reilusti.
Kai tiedät Souvarit- teoksessa esitellään paitsi Souvareissa vuosien varrella soittaneet muusikot, myös kolmisenkymmentä yhtyeen menestykseen vaikuttanutta henkilöä. Samalla kun kirja taltioi mielenkiintoista lappilaista populäärikulttuurin historiaa, se kertoo Lapista muun muassa Souvareiden harrastusten, kalastuksen ja kullanhuuhdonnan kautta.
Viihdyttävän kirjan kiintoisinta antia on pohdinta, mikä tekee Souvareista niin suosittuja. Miksi se vetää Ylläksen Riemuliiterin täyteen sesonkiajan ulkopuolella, miksi hyväntekeväisyyskonsertissa Saariselän Laanihovissa täytyy kulkea sivuttain, että mahtuu liikkumaan tai miksi juhannuksen aatonaatto Merikievarissa Souvareiden soittaessa on keskikesän juhlan paras ilta.
Tässä muutamia vastauksia.
Sanoittajamestari Vexi Salmi: ”Lasse yhtyeineen on yleisön palvelijoita sanan parhaimmassa merkityksessä. Kun artisti on se sitten bändi tai solisti tajuaa ihan peruskysymyksen, että työnantaja on jokainen tansseihin pääsylipun lunastanut, voi menestyä.
Lassen ja poikien musiikki on sellaista yhteismusiikkia, jota on kiva tanssia. Tämänlaatuisia bändejä ei kovin montaa ole, koska siinä pitää tehdä omien ambitioidensa suhteen kompromisseja. Toisin sanoen, jos yrittää liikaa tyydyttää taiteellisia halujaan, kadottaa yleisönsä.
Yhtyeen kosketinsoittaja Jouni Ruokamo: ”Lasse on lappilaisuuden ja luonnon ystävä. Sitä teemaa hän on Souvareihin luonut alusta alkaen. Hän on tehnyt yhtyeestä Lapin maisemiin ja maakuntaan tunnelmallisesti leimautuneen bändin, josta etelässäkin pidetään ja jonka kautta ihmiset voivat Etelä-Suomessa lievittää Lappi-kaipuutaan.”
Tanssienjärjestäjä Jouko Elevaara: ” Souvarit tavallaan tuntee tansseissa kaikki ja kaikki tuntevat heidät. Lassella yhtyeineen on erityisen hyvä suhde yleisöön ja päinvastoin. Se on syntynyt pikkuhiljaa keikkamäärien kasvaessa. He puhuttelevat fanejaan ja tuttujaan etunimillä jopa tuntemattomiakin kuin ystäviään. Sellainen tuo suuren suosion.”
Ensimmäiset Souvarit: Lasse, Tapani Peura ja Juha Salmivuori
Souvarit sai nimensä Lasse Hoikan 23-vuotissyntymäpäivänä 18.9.1978. Sen keksi nykyisin Lapin Radiossa toimiva toimittaja Jorma Korhonen. Nimen piti olla uittoon liittyvä ja loppuvaiheessa Souvareiden lisäksi oli ehdolla Jatsarit, mutta Lasse hylkäsi sen liian jazzillisena.
Tervolan Koivun kylästä lähtöisin oleva Hoikka syntyi kymmenlapsiseen maanviljelijäperheeseen. Musikaalisuutensa hän peri vanhemmiltaan. Isä-Matti oli seudulla tunnettu kyläpelimanni ja äiti Aini (os. Helisten) lahjakas lauluihminen.
Lassea kiehtoi rumpujen soitto. Ensimmäisen kerran hän pääsi kokeilemaan oikeita rumpuja Koivun työväentalolla 10-vuotiaana, jossa hänen veljensä toimi talonmiehenä. Oman kullanvärisen patteristonsa hän hankki kuitenkin vasta vuosikymmentä myöhemmin Paavo Kuljun musiikkiliikkeestä Kemistä..
Lassen nuoruuteen kuului tietenkin soitot rokkibändeissä kuten pikkuserkkujen Santiagossa ja omassa Kuulalaakerissa, joka noteerattiin Suosikissakin, mutta oman muusikon uran Hoikka katsoo alkaneen Tyrnävän Maamiesseuran naistentansseista.
– Jännitti hirveästi. Paikalla kun oli väkeä varmaan lähemmäs tuhat. Soitimme perinteistä tanssimusiikkia; tangoja, valssia, humppaa. Olihan se mahtava tunne.
– Bändin nimi oli Pauli Pirttijärvi, Juhani Juusola ja Huumor-Humppa. Ja kyllä se huumoria olikin. Joskus yleisö jopa vähän hermostuneena kyseli, että juttujakos tässä on tultu kuuntelemaan vai musiikkia.
– Minulle se oli tosi kivaa aikaa ja opettavaista. Juhani ja Pauli ammattiopettajina opettivat paljon musiikista ja muutakin. Heiltä opin siistiä pukeutumista ja hyvää käyttäytymistä. Siinä tuli ihan elämän ja alan peruskoulutus samalla, Lasse muistelee kirjassa Huumor-Humppa-aikaansa.
Keikkaa oli kuitenkin pääasiassa vain viikonloppuisin, eikähän sillä elänyt, joten Lasse oli viikot rakennuksilla töissä.
Muun muassa hän oli useampaankin otteeseen Luulajassa veljensä Timon kanssa. Näillä komennuksilla hän oppi ruotsinkin mukavasti ja niinpä vuonna 1978, hänelle tuli valinnan paikka. Hän oli perustanut perheen ja jälkikasvuakin oli tulossa, ja täytyi päättää, muuttaako Ruotsiin töitten perässä vai heittäytyykö musiikkityöläiseksi ja perustaa oman tanssibändin Suomessa.
Laanihovin karnevaaleilla Taisto Ahlgren, Lasse Liemola ja Lasse
Hän valitsi jälkimmäisen ja syntyi Souvarit. Ensimmäisessä kokoonpanossa Lasse lauloi ja soitti rumpuja, Juha Salmivuori oli bassossa ja Tapani Peura haitarissa. Yhtye pyrki alusta asti iloiseen ja repäisevään meininkiin. Keikkapaikat olivat pääasiassa tunturikeskuksissa ja Pohtimolammella he olivat jopa housebändinä ja pääsivät säestämään muun muassa alan pioneerejä Tapio Rautavaaraa, Veikko Lavia, Veikko Tuomea ja Kalevi Korpea.
Tärkein tuttavuus oli kuitenkin Tulipunaruusuista parhaiten tunnettu Usko Kemppi, joka tuomaroi Lappeenrannassa humpansoiton SM-kisoja, joissa Souvarit sijoittui toiseksi. Ystävyys Kempin kanssa johti konsertteihin ja levytysstudioon, jossa Vexi Salmen komennossa syntyi ensimmäinen albumi Lapinkävijän Laulut vuonna 1981.
Suosio ei tullut kuitenkaan hetkessä, vaan pikkuhiljaa. Kun etelän ihmiset veivät sanaa Lapista tuntureiden riehakkaasta Souvari-meiningistä, etenkin Laanihovissa ja vaativat etelän tanssienjärjestäjiä hommaamaan yhtyeen, kysyntä alkoi kasvaa.
1980-loppupuoliskolla, kun Lasse ja basisti Jorma Hietala saivat rinnalleen vielä hanuristi Juha Lampelan ja kosketinsoittaja Jouni Ruokamon, homma räjähti käsiin.
Lisäksi samoihin aikoihin Lasse oli Tukholman siskonsa Ullan vinkistä, keksinyt ruotsalaisen kantrihenkisen Vikingarna-yhtyeen. Aappo I. Piipon kääntämästä Kuin Havajilla-laulusta onkin tullut se tunnetuin Souvari-biisi, mutta myös Kolme ruusua kuuluu myöskinkin yhtyeen keikkasuosikkeihin. Tätä ns. dansband-musiikkia, voi muuten käydä kuuntelemassa vaikkapa Pajalan Römppäviikolla, jossa sitä on tarjolla joka ilta, eri kylissä.
Vikingarna-laulujen lisäksi lavabravuureihin kuuluvat myös Lumiperhonen, Kylmän kukkia, Kultamaahumppa, Jätkänkynttilä ja tietysti Lassen kirjoittama Souvarin humppa.
Souvareiden hulluina vuosina yhtye saattoi tehdä keikkaa jopa 32 kuukaudessa ja kun ajattelee, että 80% esiintymisistä oli etelässä, bussikilometreja kotoa Rovaniemeltä alkoi kertyä. Nykyään keikkoja yhtye tekee keskimäärin 150 vuodessa.
Unto Viitamäen Kai tiedät Souvarit…-kirja sisältää myös DVD:n, jossa on välähdyksiä Souvari-vuosilta 1995-2012. Koko paketin hinta on 40€ ja sitä saa helpoiten tilaamalla Kuukkelin Verkkokaupasta http://www.kuukkeli.org