Lapin hullun Reino Helismaan syntymästä 100 vuotta

Äkäslompolo, Rillumarei ja Tornio

reinohelismaa

Reino ”Repe” Helismaa, jos kuka oli antanut sydämensä Lapille. Jo 1940-luvun lopulla hän vietti viikkoja Äkäslompolossa hiihdellen ja ladaten akkuja. Sotien jälkeen kylä oli lähes matkailijoiden ulottumattomissa, mutta Jouni Kaulasen perustettua kylään kaupan ja majoitustiloja Ylläksestä tuli pikkuhiljaa ”tunturihiihtäjän keidas”.

Repe muistetaan tuhansien iskelmien tekijänä. Niistä 1500 päätyi levylle ja monista niistä tuli ikivihreitä. Yksi elämään jäänyt klassikko on Äkäslompolossa syntynyt Rakovalkealla, jonka levylle lauloi Tapio Rautavaara.

Näin kertoo Jätkäpoika ja runoilija-kirja:

” Urheilumiehinä Helismaa ja Rautavaara kiintyivät hiihtämiseen Lapin talvisissa maisemissa Ylläs- ja Kesänkituntureilla ja porukalla osallistuivat niillä järjestettyihin hiihtoretkiin. Lapissa hiihtäminen oli jotain muuta kuin tavallista hiihtoa; se oli retkeilyä, maisemien ihailua ja myös lauleskelua tulilla.

Helismaa oli herkkä ja vastaanottavainen luonne ja sukelsi helposti Lapin lumoihin. Täällä hän rauhottui, kun kiersi Yllästä, Kesänkiä, Kueria ja muita tuntureita. Rakotulia poltettiin, ja kun toiset kaivoivat repuistaan kahvipannut, emalimukit ja kuksansa, Helismaa kaivoi kitaran. Hän oli hyvä seuranpitäjä ja tunnelman kohottaja, ja tunturi oli laulujen arvoinen paikka.

Eräänä päivänä hän tuli Kaulasen Jounin tupaan ja sanoi tälle:” Nyt meillä on kuule uusi laulu, se on yöllä rakovalkealla tehty. Minä vetelen sen nyt.”

On yö ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen,

kun kirkas hohdettaan luo tunturille.

On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen,

on avautunut sydämeni sille. 

Laulu päätyi Aimo Jäderholmin ohjaamaan lyhytfilmiin Laulu Tunturista, joka kertoi pohjoisen koskemattomasta luonnosta. Se kuvattiin maaliskuussa 1949 Ylläksen maisemissa ja kun se esitettiin Helsingin Kino-Palatsissa, monet tulivat katsomaan pelkästään sitä illan pääelokuvan sijaan. Filmin kautta Rakovalkealla-laulusta tuli hyvin suosittu.

Repe kirjoitti paljon muitakin Lappi-aiheisia lauluja. Viisikymmentä niistä hän kokosi muun muassa Fazerin vuonna 1951 kustantamaan kirjaan: Tunturilta tuulee-hiihtäjien ikioma laulukirja, jonka laulut loivat pohjaa lappilaiselle iskelmälle, jonka perinteen jatkajia ovat esimerkiksi Souvarit.

 

Repe kirjoitti myös hupailuja radiolle, teattereille ja elokuviin. Hänen 32 elokuvakäsikirjoituksestaan muistetuimpia ovat Pekka ja Pätkä -elokuvat, Lentävä kalakukko ja ennen muuta Rovaniemen markkinoilla.

Rillumareihan sai alkunsa Rovaniemen markkinoilla-elokuvasta, joka kuvattiin Lapin pääkaupungissa kesällä 1951. Kansan rakastama, mutta kriitikoiden runttaama jätkäkulttuuria ihannoiva filmi toi valkokankaalle Repe Helismaan ja Toivo Kärjen rempseät laulut ja teki tutuksi Esa Pakarisen esittämän Severi Suhosen. Sen tuomilla voitoilla tehtiin sitten Tuntematon Sotilas, josta vinkin elokuvatuottaja Särkälle antoi Toivo Kärki.

Legendaarinen hotelli Pohjanhovi oli Rovaniemen markkinoilla-elokuvan teon keskus ja siellä järjestettiin kuvausten lomassa myös iltamat, jotka keräsivät 700 kuulijaa.

1950-luvulla Helismaa kiersi ahkeraan Suomea ja veri veti aina pohjoiseen. Torniossa Reino Helismaan kiertueporukalla oli tapana yöpyä aina kaupunginhotellissa. Ohjelmaan kuului myös käynti Haaparannan puolella ostoksilla. Ruotsi oli silloin tavarataivas suomalaisille ja sieltä sai esimerkiksi nailonpaitoja ja sähköparranajokoneita kohtuuhintaan, mutta ongelmia aiheutti tulli.

Kerran iltamien jälkeisenä päivänä Helismaa lähti hanuristinsa Esa Kaartisen kanssa Haaparannalle. Kaartinen osti puvun ja puki sen omansa alle. Hänellä oli kaksi pukua päällekäin ja nailonpaitoja niin paljon kun mahtui, osa niistä oli sullottu käsivarteen.

Helismaalla oli jenkkikassi, jonne hän sulloi ensin nailonpaitoja ja sukkia, sitten hedelmiä väliin ja taas nailonia ja niin edelleen. Tavaraa niin paljon, että käry olisi käynyt, jos kassi olisi pitänyt avata. Helismaa sanoi, että hän näyttää miten mennään tullista ohi. Tullimiehet tunsivat heidät kun olivat olleet edellisenä iltana juhlissa.

”Päivää!”

”No, mitäs taiteilija Helismaalla on siellä kassissa?”

”No, minä panin sinne pohjalle ensin muutamia sukkia ja sitten nailonpaitoja. Sitten minä laitoin hedelmiä väliin ja taas laitoin nailonpaitoja väliin ja taas laitoin sukkia ja nailonpaitoja ja yhden puvuntakin. Sitten panin taas hedelmiä tähän päälle niin kuin näkyy- nämä ovat ihan hämäyksen vuoksi!”

” Sillä lailla! Olkaa hyvä ja menkää!”,sanoivat tullimiehet ja hihittivät.

Helismaa sanoi tullin ulkopuolella:

”Koskaan ei saa valehdella tulleille!”

Erään toisen kerran kiertueporukka  lähti Haaparannalle lavatansseihin. Kaikki olivat juhlatuulella, koska oli vapaapäivä ja hyvä sää.Helismaa kulki Kaartisen kanssa kaulakkain flinderi taskussa.

”Yksi humalainen taluttaa toista humalaista”, sanoi yksi ohikulkenut suomeksi.Juhlijat kääntyivät ympäri. ”Mitä sä kuulit?”, Kaartinen sanoi Helismaalle. Kaveri toisti saman pilkallisesti, ja Kaarinen viittasi hänet läheiseen metsikköön ja vetäisi koukun kylmästi hänen leukaan. Kaveri kaatui ja lähti sitten kiireesti karkuun. Helismaa sanoi sen jälkeen toiselle, pienemmälle kaverille hyvin uhmakkaasti:”Ja nyt on minun vuoro!” Pikkumiehen lähdettyä juoksujalkaa kaverinsa perään Helismaa katsoi Kaartiseen ja sanoi:” Alanko kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta NYRKIN VOIMALLA- ja sinä näyttelet sen pääosan.

Tämän jälkeen Tornion perukoilla liikkui huhu, että Haaparannasta tulee porukka, joka antaa Helismaan kiertueen tyypeille kuonoon. Helismaa odotti porukkaa jokaisessa esiintymispaikassa ja uhosi, että tulkoot vaan!

LÄHDE: Jukka Pennanen & Kyösti Mutkala: Jätkäpoika ja runoilija