ERJA LYYTINEN & HEIKKI SILVENNOINEN: Live 2016 (Tuohi records/Bluesland productions)
Luulin, että Robert Johnsonin ikiklassikko Crossroads on jo loppuunkaluttu. Uskoin, ettei kukaan saa siihen enää uutta potkua, mutta erehdyin.
Hämeenlinnan Verkatehtaalla äänitetyllä livelevyllä Erja Lyytinen ja Heikki Silvennoinen laittavat pökyä pesään ja kyllä kulkee, rätisee ja paukkuu. Slidekuningatar ja Kangasalan Clapton ruoskivat kitaroitaan. Täyttä laukkaa mennään, sormet ruvella, muttei haittaa, niin pitääkin. Kyyti on kovaa, mutta kuolemankurveista selvitään risteykseen. Aivan huippu veto.
Erjan edellinen albumi Live In London oli jo vakuuttava näyttö hänen livekarismastaan. Hän sai brittiläisen bluesväen pauloihinsa ja levy valittiin vuoden 2015 parhaimmaksi kansainväliseksi live-albumiksi. Jännityksellä odottaakin, miten britit ottavat vastaan ensi vuoden alussa julkaistavan huipputuottaja Chris Kimseyn ohjauksessa tehdyn Stolen Hearts-levyn, jolta Hämeenlinnan konsertissa kuultiin Erjan ja Davide Florenon biisi Love laboratory, joka ennakoi erilaista Lyytistä.
Live-levyn biiseistä, akustistessa Baking songissa ja vauhdikkaassa Elmore James-rytistyksessä I can`t hold out, Erjan slide kipinöi voimallisimmin, mutta harvemmin kuultuja ovat hänen suomenkieliset laulunsa, joissa on samaa sielukkuutta kuin Maaritin lauluissa. Erityisesti allekirjoittaneeseen resonoi Pohjoinen jää.
Heikki Silvennoisen vakava puoli on bluesissa. Vaikka konsertin välispiikeissä huumori passelisti kukkiikin(jonka voi tsekata levyn bonuksena tulevalta DVD:ltä), Kummeli on asia erikseen, vaikka Heikin suurimmaksi hitiksi varmaan jää Matti Näsän Jumakauta juu nääs päivää-biisi.
Heikiltä liveltä löytyy Q.Stone-yhtyeen ajoilta The river ja soolotuotannon helmi Sun don`t you shine. Hänen itse tekemille kappaleille on ominaista koukuttava, suomalainen laid-back-tunnelma, joka on kukkeimmillaan tietysti Tabula Rasa-laulussa Rakastatko vielä kun on ilta.
Silvennoisen vahvaa bluesosaamista kuullaan slovarissa Have you ever loved a woman, mutta, Crossroadsin ohella, livelevyn toinen ehdoton cover on toista ääripäätä edustava Fleetwood Macin I loved another woman. Peter Greenin teoksia tulee kuunneltua aina herkällä korvalla. Heikin tatsi kitaran kieliin ja muheva, iän tummentama ääni pääsevät liki, tekevät kunniaa Greenille, mutta biisin huipennus on sen lopussa, Heikin ja Erjan kitaroiden helmeilevä ja laulava vuoropuhelu, joka saa ihon kananlihalle.
Erjan ja Heikin Live 2016 on on kauttaaltaan viihdyttävää kuunneltavaa, joten harmitus on suuri kun ei tajunnut olla helmikuussa paikalla Rovaniemen konsertissa. Se kuten muutkin Suomen esiintymiset, olivat lähes järkeään loppuunmyytyjä. Ilmaan heitetäänkin toive uusista keikoista, mutta niitä odotellessa levy soimaan.