Good Luck Charm: Rockin In The Moonlight (Black Dog records) ◊◊◊
Kemiläisestä taksimiesten työpaikkabändistä Esko ”Eko” Hakasen johtamasta Good Luck Charmista on muodostunut vuosien mittaan yhtye, jossa soittavat kaupungin parhaat rock`n`rollin taitajat.
Yli kuusikymppisen laulaja Ekon takaa löytyvät muusikot; Jarno Tiihonen, Lauri Valkonen, Jarmo Marjanen ja Jari Pöyhönen, joille tämä kemiläisen rock`n`rollin isähahmo on antanut omistautumisellaan kipinää vanhan musiikin vaalimiseen.
Ensisijassa Tepa Lukkarisen Black Dog recordsin julkaisema Rockin In The Moonlight onkin kunnianosoitus Ekolle, joka edustaa sukupolvea, joka rakastui rockiin 1950-luvun lopulla, jolloin se Suomeen ensi kertaa rantautui.
Nine Livesista parhaiten tunnettu guitarslinger Jarno Tiihonen on nikkaroinut Ekolle biisit mittatilaustyönä. Parhaimmillaan hän on laulussa Common trap, joka tuo mukavasti mieleen Stop the music-ikivihreän ja varmimmillaan biisissä Time to rock. Vaihtelua ja väriä kokonaisuuteen tuovat Tiihosen instrumentaalit 1300 drive ja Bats in the attic, joissa Radio Perämeren uutisankkuri osoittaa hallitsevansa vanhan rockin metsäpolutkin suvereenisesti.
Kaikkinensa Rockin In The Moonlight on letkeä paketti täynnä mainiota vanhan ajan rock`n`rollin hurlumheitä ja country-tunnelmointia. Aidon autenttisesti napsaavaa rockmeininkiä, josta puuttuu enää Sun-studioiden loppusilaus, jos sitä nyt joku kaipaa.
Crazy World: The Return of the Clown (Presence records) ◊◊◊◊
Jos rockooppera The Return of the Clown olisi julkaistu 1970-luvulla, se olisi taatusti ollut myyntimenestys. Tänään levy edustaa marginaalia, mutta jokaiselle joskus progepureman saaneelle tämä albumi on pakkohankinta.
Nautinnollista kuultavaa läpeensä, sillä jo pelkästään Crazy Worldin miehistö on sitä parasta A-luokkaa; Laulussa Mika Järvinen, kitarassa Timo Kämäräinen, koskettimissa Esa Kotilainen, bassossa Lauri Porra ja rummuissa Anssi Nykänen.
Päällimmäisenä levyllä soivat Uriah Heepin ja Deep Purplen hardrockainekset, sillä laulaja Mika Järvinen on alan miehiä. Hänen äänijänteissä piisaa poweria siitä hyvänä esimerkkinä vaikkapa bonuksena kuultava kelpo tulkinta Led Zeppelin-hiturista Since I`ve been loving you. Mika on myös kynämiehiä, sillä parhaillaan on valmistumassa kirja Uriah Heepistä.
Mutta ei The Return of the Clown-ooppera mitään heavyä ole, sillä sitä pehmentää verkkaisemmin askeltava musiikki, Pink Floydin ja Genesiksen tyyliin, ja progeperinteen mukaisesti kaiken kruunaavat viheliäisen komeat soolot.
Allekirjoittaneelle tuntemattomaksi jäänyt kitaristi Timo Kämäräinen loistaa. Nuorukainen on historiankirjansa lukenut. Vanhalta parralta Esa Kotilaiselta taas Hammond B3-soolot irtoavat vanhasta muistista ja eikähän niihin koskaan kyllästy. Sen ovat osoittaneet monet Wigwam-klassikot, joihin ei ajan hammas pysty.
Tätä bändiä olisi hienoa kuulla livenäkin. Tammikuun 6. päivä 2013 ovat keikalla Oulun 45 Specialissa, mutta toivottavasti nähdään täällä pohjoisessakin, vaikkapa ensi kesänä jollain festivaaleilla.
Siipisulat: Siipisulat- EP ◊◊◊
Rovaniemeläinen Siipisulat kutsuu akustista musiikkiaan psykedeeliseksi folkiksi ja Pekka Strengin Kesämaa on sen yhteinen suosikkialbumi.
Yhtyeen perusti jo viisi vuotta sitten laulaja ja lauluntekijä Annika Rapo ja hänen kaunis äänensä on myös yhtyeen vahvin instrumentti. Hän maalaa ja leikkii sanoilla vasten harrasta, haurasta ja hillittyä taustaa, jonka luovat muusikot Panu Johansson ja Kimmo Keskinarkaus.
Siipisulat ei ilakoi rytmeillä, vaikka tuokin kappaleillaan kesän talven keskelle. Se on outo lintu musiikin maailmassa ja mieluummin se tarjoilee jonkinlaista mietiskelyyn ja rauhoittumiseen sopivaa hippimusaa.