Saamelaisten kansallisteatteri Beaivvášin Kuurapää ja unien näkijä-näytelmässä oli helppo kuulla Nils-Aslak Valkeapään rauhallinen puhe, helppo nähdä Kuurapään viisaissa sanoissa Áillohaš itse.
Musiikkinäytelmän pehmeästi liikkuva rytmi, unenomaisuus tuli japanilaisesta tanssista,sen kädenliikkeistä. Hiljaisuuden vastavoima joiuista.
Esitys oli vaikuttava, runollinen niin kuin sen kirjoittaja Nils-Aslak Valkeapää (1943-2001).
Nils-Aslak kirjoitti näytelmän Sapporon vuoden 1995 talviolympialaisiin. Hänen ystävänsä Junichiro Okura oli tutustuttanut hänet japanilaiseen nooh-teatteriin ja joikaajat ja näyttelijät yhdistivät voimansa.
Uskon, että Valkeapää olisi pitänyt Beaivváš-teatterin versiosta, jos olisi saanut elää.
Niin kuin joiut, Valkeapään runot muodostuvat vain muutamasta sanasta, ilmaisusta.
Olemme vain osa maapallon kiertokulkua ja osa luontoa, jota pitää kunnioittaa. Pitää elää, unelmoida ja rakastaa, mutta valon jälkeen tulee pimeys, elämän jälkeen kuolema. Näistä muistutti Kuurapää ja unien näkijä-näytelmä.
Valkeapään sanat antoivat ajatuksille siivet, ja niitä tuki myös loistava musiikki.
Joikuko tylsää? Kaikkea muuta. Olen hokenut monelle jo vuosikymmeniä. Jos pidätte Wigwamista, pidätte varmasti myös kosketinsoittaja Esa ”Goahtelaš” Kotilaisen musiikista esimerkiksi kolmella Nils-Aslak Valkeapään hänen Beaivi, áhcážan- kirjaansa pohjautuvalla levyllä.
Nyt kun kappaleita oli mukana Ailun eri aikakausilta ja ne esitettiin kompaktimmassa muodossa, Esan moogin ja mellotronin soitto kuulosti entistä mehukkaammalta. Parhain hetki oli ja tuli eittämättä aivan konserttimainen olo, kun Esa innostui tsemppaamaan ja vuoropuheluun nuoren joikaajan Ingá-Máret Gaup-Juuson kanssa.
Upeaa oli kuulla myös, 18 vuotta Mari Boinen oikeana kätenä toimineen ja pitkiin soolo-osuuksiin tottuneen kitaristi Roger Ludvigsenin vähäeleistä soittoa. Hän käytti taitavasti pieniä tehokeinoja. Hän löi muun muassa jousella kitarankieliä vähän kuin sellisti ja jousella hän soitti myös, minun nähdäkseni yksikielistä soitinta, jollainen löytyy muuten Valkeapään Sápmi lottážan : Davas ja geassai-levyltä. Se on nimeltään sambura ja levyllä sitä soitti Leo Gauriloff.
Mutta kaikkinensa suuri kiitos Haparanda Teaterföreningenille, että järjestitte tämän loistavan esityksen rajalle. Yhdellä kertaa sai rautaisannoksen kulttuuria; teatteria, runoa, tanssia ja musiikkia.
Mukava oli käydä myös tervehtimässä Esa Kotilaista, jolta muuten on juuri ilmestynyt soololevy Perhosniitty ja Roger Ludvigsenia, joka kertoi, että piakkoin hän esittelee maailmalle uuden bändinsä, jonka todennäköinen nimi on kuulemma Autokeino.