Siitä on melko tarkalleen 50 vuotta, kun The Sounds levytti rautalankaversionsa Emma-kappaleesta. Vähän vitsinä levytetystä rallista tuli yllättäen aikansa suurin hitti. Mutta miten tähän rautalangan hurmaan päädyttiin?
Tästä kertoo Arto Vilkon eilen julkaistu Emmaa etsimässä – Suomalaisen rautalangan lyhyt historia-kirja. Emmaa etsimässä on tutkimus suomalaisen sähkökitaramusiikin vaiheista vuosina 1961–1963. Samalla kirja kertoo 60-luvun alun populaarimusiikista maassamme.
– Kyseessä oli merkittävä mullistus suomalaisen nuorisomusiikin historiassa. Nuoret soittivat ensimmäistä kertaa toisille nuorille. Väitän, että Suomirock alkoi rautalangasta, kirjailija sanoo ja on myös sitä mieltä, että sähkökitarainnostus ja sitä seuranneet rautalankalevytykset on ohitettu musiikin historiankirjoituksissa aina turhan lyhyesti.
Vilkon kirja perustuu ensimmäisissä sähkökitarakokoonpanoissa soittaneiden muusikoiden haastatteluihin. Meri-Lapista Arton jututettavana on alatorniolaissyntyinen, Kemissä kasvanut, Ouluun muuttanut ja Jyväskylään päätynyt kitaristi Seppo ”Sepa” Niemi (x-Idols, x-Bachelors x-Express). Kirjasta löytyy muun muassa kappale Rockia ja tangoa Ruotsin rajalla.
Filosofian tohtori, musiikkitoimittaja ja musiikintekijä Arto Vilkon oma kipinä musiikkiin syttyi Shadowsin Apachen innostamana vuonna 1961.
– Kannoin vanhan putkiradion olohuoneen puolelle ja iskin kaksi banaaniplugia sen takamukseen. Piuhan toisessa päässä oli iso vaalea orkesterikitara Ideal-mikkeineen. Soitin pari sointua ja ihmettelin miten se Shadows-soundi oikein syntyy. Myöhemmin tajusin, että sen soundin salaisuus oli hyvä Stratocaster ja kunnon nauhakaiku, mies muistelee.
Arto Vilkon Emmaa etsimässä-kirjan julkaisee Back To The Sixties-yhdistys ja se on tilattavissa heidän kotisivujensa kautta http://www.backtothesixties.fi/