Pajalalaisen kirjailijan Mikael Niemen uusin romaani Fallvatten on nyt saatavissa myös suomenkielisenä nimellä Veden Viemäää (Like).
Teos on Niemen kunnianosoitus Antti Mikkelinpoika Keksin tulvarunolle, joka kuvaa Tornionjoen tuhoisaa jäittenlähtöä vuonna 1677. Kirjailija kutsuu runoa Tornionlaakson kansalliseeppokseksi.
Niemen bestselleristä Populäärimusiikkia Vittulajänkältä löytyy huikea kuvaus veden voimasta ja jäistä vapautuvasta Tornionjoesta, mutta uusimmassa Veden Viemää-teoksessa katastrofi kohtaa Luulajajokea. Joessa on tuhka tiheässä vesivoimaloita, joiden padot vangitsevat mahtavia vesimassoja.
Kiivaan runsassateisen syksyn jälkeen tapahtuu jotain, minkä ei pitänyt koskaan olla mahdollista: padot murtuvat, ja kuin tyhjästä nousee korkea märänharmaa tsunami. Veden kahlitut voimat ryntäävät vapauteen kohti kaukana odottavaa merta.
Veden viemää marssittaa tuon jokitsunamin tielle kourallisen ihmisiä. Heidän maailmansa, ja joskus he itsekin, huuhtoutuvat ikuisesti pois.
Urbaanisaamelainen istuu automaattilukittuvassa retrosaabissaan fiilistelemässä samalla kun veden pinta nousee nousemistaan. Helikopterilentäjän piti tehdä itsemurha vuorta vasten lentämällä, mutta vesimassat tekevät hänestä eräänlaisen pintapelastajan. Joukkoon mahtuvat vielä lapsestaan ylihuolehtiva myyjätär, loppuunpalanut opettajatar, voimalaitostyöntekijä, joka saa tilaisuuden näyttää hameväelle kuka loppujen lopuksi on kuka, viimeisillä voimillaan uutta elämää luova taiteilijanalku ja muutama muu.
Veden viemää on ruotsalainen ja mikaelniemimäinen katastrofiromaani. Se tapahtuu yhtenä kohtalokkaana päivänä Ruotsin Lapin saloilla. Sen tempo ja kiihkeys salpaavat hengityksen.
Niemen uudesta kirjasta Helsingborgs Dagbladet kirjoitti seuraavaa: ”Uskoakseni kaikki, jotka rakastivat romaania Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ilahtuvat kunnolla siitä, että Niemi on nyt kirjoittanut uuden, helposti lähestyttävän ja todella hyvän romaanin Norrbottenista.”