Mikko Alatalo Kiiminkijoen Koitelinkosken rannalla
Kolme vuosikymmentä sitten Kemin kaupunginteatterin vuoden katsotuin näytelmä oli Yhdestoista Virta. Se perustui Mikko Alatalon ja Harri Rinteen lauluihin siirtomaasuomesta ja sen ohjasi näyttelijänäkin tunnettu Raimo Grönberg.
Mikon albumitrilogia Yhdentoista Virran Maa, Kun Iso Joki Tulvii ja III Tasavallan Vieraana julkaistiin vuosina 1978-1982, jonka jälkeen niiden lauluista on riittänyt ammennettavaa monenlaisiin esityksiin.
Ensi viikolla Pop & Jazz Konservatorio Lappian opiskelijat tuovat Tornion Musiikkitalon näyttämölle siirtomasuomen lauluista oman näkemyksensä. Iso Joki Tulvii-esityksen käsikirjoitus ja ohjaus on Tuomas Lampelan, koreografia Titta Courtin ja visuaalinen suunnittelu Tuomas Rajaniemen. Ensi-ilta on 23.4. klo 19.00 ja muut esitykset:24.4. klo 19.00 ja 25.-26.4. klo 15.00 & 19.00.
Mikko Alatalo piipahti Torniossa viimeksi pari viikkoa sitten vauhdittamassa Katri Kulmunin vaalikiertuetta ja ensi sunnuntaina iltapäivällä hän saapuu katsomaan Iso Joki Tulvii-esitystä.
Siirtomaasuomen laulut ovat yhä ajankohtaisia, sillä maaseutua ajetaan edelleen alas.
– Kun minut valittiin kansanedustajaksi, takkia ei ole tarvinnut kääntää, vaan olen voinut puhua asioista, joista näilläkin levyillä laulan. Siirtomaasuomi on se alue, josta voimavarat on viety aina halvalla kuten Lapistakin, sanoo Alatalo, jonka kuudestasadasta levytetystä laulusta Mikolle rakkaimmat löytyvät myös albumitrilogialta.
– Yhdentoista virran maa on laulu, joka tehdään vain kerran elämässä. Toinen on tietenkin Kiiminkijoki. Siinä ovat ne läheisimmät ja omakohtaisimmat. Suurelle yleisölle varmasti tärkein on Ihmisen ikävä.
Mikko sanoo olevansa yhä sama maalaispoika Kiiminkijoen rannalta, joka lähti aikanaan 1970-luvulla opiskelemaan ja laulamaan etelään. Hän on jatkanut menneitten maankiertäjien Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hengessä. Hän viihtyy ihmisten parissa oli paikkana sitten iso konserttisali, supermarketin aula tai pieni pubi. Senaattoriksi nousu ei ole tapoja muuttanut.
-Henkisessä mielessä kumiteräsaappaat ovat yhä jalassa kuten Yhdentoista Virran Maa-levyn kannessa, vaikka kravatti onkin kaulassa. Mutta kun kravatti kiristää, se pannaan naulaan ja lähdetään pubiin laulamaan.
Mikko on sanavalmis viihdyttäjä, joka puhuu helposti hiljaiseksi, kesken shown pikkumaistissa toivebiisejä huutelevan baarikärpäsen. Hän on kuin kotonaan lavalla. Mikko sanoo saaneensa aiheet moniin lauluihinsa juuri pubien ihmisistä, myös Lapista.
– Erään pohjoisen miehen suusta nappasin Vesilasi, vessanavain, heiniä paali-riimin, jota hän humalapäisssään toisteli. Siitä syntyi ralli, mutta Lapin laulu, jos mikä on Leuhkat eväät. Se kertoo pohjoisen ihmisen oikeuksista. Siinähän sanotaan, että viekää te veet ja viekää te maat, mutta itsetuntoa eli leuhkoja eväitä, ette voi viedä.
Pohjoinen on ollut ja on edelleenkin Mikolle monella tapaa tärkeä. Hän sanoo olevansa puoliksi kittiläläinen, koska mökki on ollut siellä vuosikymmeniä. Juuriakin löytyy. Vaikka hänen isän suku on Pohjois-Pohjanmaalta, äidin suku Wahlberg tulee Ruotsin Tornionlaaksosta.