Rockin kameleontti on poissa

Rockin aristokraatin  ja snobin David Bowien viimeisin albumi ★ Blackstar julkaistiin hänen 69-vuotissyntymäpäivänään 8. tammikuuta  ja kaksi päivää myöhemmin hän menehtyi syöpään pitkän taistelun jälkeen.

Enemmän kuin kukaan rocklaulaja  Bowie vältteli lokeroitumista. Kyllästymisen ja itsensätoistamisen jälkeen hän etsi uutta ilmaisua- ei yksin rockista, vaan muistakin taiteista; kirjallisuudesta, maalauksesta ja näyttelemisestä.

Ennen muuta Bowie oli vaihtuvien roolien mies, joka samaistui rooleihinsa innolla, mikä johti hänet usein vaikeuksiin. Ziggy Stardustiin liittyivät hänen vahvat seksuaaliset lausuntonsa ja Thin White Duke-hahmo Station To Station-kiekolla ja traumaattinen aika USA:ssa sai hänet fasismin ylistykseen ja paluuta Eurooppaan hän tervehti nostamalla kätensä natsitervehdykseen Lontoon asemalla 1975. Tätä kautta Bowie myöhemmin katui syvästi.

Vaikka Bowien käytös oli usein spontaania, hällä oli myös kyky shokeerata lausunnoillaan. Tietty laskelmoitu yliampuvuus ja muiden yläpuolelle asettuminen leimasi erityisesti hänen karriäärinsä alkupuolta.

Bowie2Kuitenkin Bowien merkitystä rockille ei käy kieltäminen. 1970-luvun alussa hän teki kolme vuosikymmenen tärkeintä levytystä. Man Who Sold The World, Hunky Dory ja The Rise And Fall Of Ziggy Stardust olivat albumeita, joiden kaiut soivat yhä uusimman sukupolven musiikissa. Niissä Bowie pyrki laajentamaan rockin ilmaisukenttää. Yhtä tärkeää kuin teräksinen hardrock Bowielle oli teatraalinen esitys. Useinkin näytteleminen syrjäytti rockin luonnollisen esiintulon, mutta samalla Bowie asetti rockille uuden vaatimuksen pelkän laulamisen tai soittamisen lisäksi.

Laulutapaansa Bowie sisällytti pateettista, eläytyvää tulkintaa, jonka hän myönsi omineensa brittinäyttelijä Anthony Newleyltä ja kirjailija William Burroughsilta tulivat teksti-ideat, joita Bowie kirjasi paperiliuskoille ja asetteli mieleiseensä järjestykseen.

Myös musiikissaan Bowie on ollut vaikutuksille altis. Lou Reed, Dylan, Rollarit, perinteinen kabaree- ja showmusiikki olivat eräitä innoittajia, mutta oma vaikutuksensa oli myös Bowien eri elinpiireillä. Muun muassa Lontoo toi hänen musiikkiinsa futuristiset sävyt, New York sinisilmäsoulin ja Berliini synteettisen teknomusan.

Bowie ei ole kuitenkaan jäänyt pelkäksi rocktähdeksi, vaan hän loi uran myös näyttelijänä. 1970-luvulla epäonnistumiset Nicolas Roegin elokuvassa  The Man Who Fell to Earth ja David Hemmingsin tragikomediassa Just a gigolo meinasivat katkaista uran alkuunsa, mutta onnistuminen Elefanttimiehessä Broadwaylla toi Bowielle itseluottamusta ja tukuttain tarjouksia, jonka jälkeen hän ehti näytellä parissakymmenessä elokuvassa. Hänet muistetaan muun muassa  leffoista  Merry Christmas, Mr. Lawrence, Verenjano, Labyrintti, Twin Peaks: Tuli kulje kanssani ja Kristuksen viimeisessä kiusaukset. (AJ)