MARATHON
Haaparannan Seittenkaaresta lähtöisin olevan arvostetun ruotsalaiskitaristin Jonas Isacssonin (x-Roxette) soittoa on harvoin kuultu hänen kotiseudullaan. Neljä vuotta sitten hän piipahti brittilegenda Steve Gibbonsin kanssa Haaparannan Pondessa, mutta nyt tulee jymyuutinen. Sommarfesten i Kalix-tapahtumassa 18. heinäkuuta lavalle nousee hänen ensimmäinen bändinsä Marathon (1973-1975), jonka rytmiryhmän, basisti Anders Sandstenin ja rumpali Janne Lundbergin kanssa, Jonas aloitti muusikon uransa. Uutena miehenä koskettimissa kuullaan Hawkan Manderstedtiä.
Vaikka Jonas Isacsson syntyi 10. kesäkuuta 1959 Uumajassa, juuret ovat Ruotsin Tornionjokilaaksossa. Perhe asui jonkin aikaa Västerbottenissa ja Taalainmaalla, mutta palasi takaisin Seittenkaareen vuonna 1971. Silloin Jonas oli jo päättänyt, että hänestä tulee kitaristi. Vaikutuksen häneen oli tehnyt albumi Bluesbreakers with Eric Clapton, mutta miten syntyi Marathon, annetaan Jonaksen kertoa:
– Seittenkaareen muuton jälkeen vanhempani ostivat mulle kelamankan, jossa oli sound on sound – mahdollisuudet. Opettelin tekniikan ja äänitin massoittain musiikkia. Tein trikkiäänityksiä, coverversioita, mutta enimmäkseen omia kappaleita. Siihen aikaan oli radiossa ohjelma Bandet går, johon ihmiset saivat lähettää musiikkiaan. Minulla oli onnea ja sain kaksi kertaa nimeni ja tekeleeni kuuluviin.
– Nikkalassa rumpali Janne Lundbergilla, kitaristi Mikael Dysholmilla ja basisti Anders Sandstenilla oli yhtye ja he olivat kuulleet musiikkiani radiosta ja tulivat Seittenkaareen tsekkaamaan kuka olin. Tavattiin Sven Nilssons Kafessa ja pyysivät koesoittoon Nikkalaan ja ei mennyt kuin viikko niin meillä oli bändi Marathon kasassa.
Yhtye otti vaikutteita muun muassa Frank Zappalta, Allman Brothers Bandiltä, Focukselta ja Pink Floydilta.
– Lyhin kappale mitä meillä oli 10 minuuttia ja ensimmäinen keikka oli tansseissa Seittenkaaren kansantalolla. Tilaisuutta varten olimme harjoitelleet kaksi vanhaintanssia, Säkkijärven polkan ja Viggenin, jotka luonnollisesti soitettiin hardrockversioina. Ne olivatkin ainoat kappaleet, jotka saimme soittaa illan aikana, sillä eiväthän raittiusseuralaiset osanneet tanssia meidän kappaleita kuten Billy the Kid, mikä oli seitsentahtinen.
Suomessa Marathon ei koskaan keikkaillut, vaikka yhtyeen suosikkeihin kuuluivat Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Hyvin tuttu Jonakselle on vuosien takaa myös Tonics.
– Rajalla oli myös yhtye, jonka nimi oli Länsirajan Sissit. Siinä oli jäseniä sekä Haaparannalta että Torniosta. Heidän laulajansa Arppa Kanerva kävi koelaulamassa Marathonissa, mutta hän tykkäsi, ettei se toiminut.
Marathon soitti ympäri Ruotsin Tornionjokilaaksoa, mutta enimmäkseen musiikkijuhlilla Kalixissa, Råneåssa ja Haaparannalla.
– Heinäkuussa 1975 meillä oli viimeinen esiintyminen Sandgrynanissa, Kalixissa. Kavereilta sain kuulla, että siellä oli väkeä Manifest- levy-yhtiöstä (Ruotsin Love records) ja he olivat pitäneet meistä. Muutin Tukholmaan, mutta Janne Lundberg jatkoi Marathonia uudella kokoonpanolla, josta tuli sittemmin Grace ja sehän teki levyn. Ei tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Marathon olisi tehnyt levyn. Sitä emme saa koskaan tietää, mutta hyvä bändi se oli.
Suosio odotti Jonasta kuitenkin oven takana, sillä pian hänen sinfoonista jazzrockia soittava Horizont- yhtyeensä teki levytyssopimuksen CBS:n kanssa. Maailmanmaineensa Jonas loi Roxette-yhtyeessä ja parhaiten hänet muistetaan läpimurtohitin The Lookin riffistä, joka siivitti kappaleen listaykköseksi 21:ssä maassa.
– Minä ja Tommy Nilsson aloitimme Horizontin 1976. Eva Dahlgrenin kanssa aloin soittaa 1979 ja paljon ennen kuin heistä tuli suuria nimiä., kertoo Isacsson, joka nykyään studiomuusikkona saa soittaa koko ajan tunnettujen artistien kanssa.
(Lainaukset kirjasta: Poppia Väylän pyörtheistä I)
,,,Tältä kuulostaa Marathonista syntynyt Grace,,,