Laulaja Matti Hyvönen on palannut vaellusvuosiensa jälkeen kotikaupunkiinsa Rovaniemelle. Elämänuransa hän on luonut oopperalaulajana ja opettajana, mutta nyt hän on valmis taas keikkalavoille.
– Pääsin eläkkeellä opetustyöstä, mutta virtaa riittäisi vielä kapakoihin, lavoille ja pubeihin. Nyt vaan tarvitaan pippalonjärjestäjiä, jotka heräisivät tilaamaan minua ja orkesteria. Musiikki on taattua tanssi- ja osin menomusaa, Hyvönen mainostaa.
Matti on käynyt äskettäin myös studiossa ja Läheisyys-sinkku soi tällä hetkellä Tätä Suomi Tanssii-listalla sijalla 25. Hän on koonnut myös 1960-luvulla eri levymerkeille tekemänsä levytykset Nuoruuden kuvat-kokoelmalle, joka kuvaa hyvin hänen kasvuaan äänellisesti pojasta mieheksi.
– Tuli halu pistää pakettiin pala omaa historiaa. Levy helpottaa myös radiosoittoa, mutta kaupalliseen levitykseen sitä ei ole pantu, ainakaan vielä, mies sanoo.
Matti Hyvösen laulajan urahan lähti liikkeelle 14-vuotiaana, kun hän voitti juhannuksena 1961 Ounasvaaralla Suomen Robertino-laulukilpailun ja sai palkinnoksi esiintymisen Linnanmäelle isoon tapahtumaan. Sen jälkeen koekuvauksien kautta hän pääsi Mauno Kuusistosta kertovan Kertokaa Se Hänelle-elokuvan nuoren laulajan rooliin.
Elokuvan kuvauksissa Matti tutustui kansan rakastamaan laulaja Kuusistoon, vaikkakin myöntää, että oppivat tuntemaan toisensa paremmin vasta vanhemmalla iällä.
– Varmaan meidän suuri ikäeromme oli osaltaan vaikuttamassa siihen, ettei kuvauksissa syntynyt mitään syvällisempää sidettä. Hän tuntui hyvinkin hiljaiselta ja osin vaikeasti lähestyttävältä. Koin kuitenkin, että meillä oli heti ystävyyssuhde olemassa.
– Aikuisiältä on jäänyt mieleen tapaaminen Maunon kanssa Tampereen Oopperan juhlatilaisuudessa, missä vaihdoimme kuulumisia ja minulle ojennettiin Suomen oopperaliiton ansiomerkki toiminnasta Suomen oopperataiteen hyväksi. Tapasin Maunon myös vähän ennen hänen poismenoaan Tampereella.
Matti & Mauno Kuusisto
Kertokaa Se Hänelle- elokuvasta tuli vuoden katsotuin ja se teki Matti Hyvösestä samalla tunnetun ja ihaillun.
– Kyllä sitä jonkinlainen teinitähti oli, muttei tottavie samassa määrin kuin nykypäivän Robinit ja muut. Kotipuolessa nuorisoa oli tavallista enemmän liikkeellä. Sellaisia, joita en tuntenut ja säpinää oli muuallakin.
– Kiersin Suomen Robertinona Tommi Lainkarin yhtyeen kanssa. Kokoonpanossa soitti muun muassa Seppo Hanski fonia. Kävin muutamia kertoja keikoilla myös Pohjois-Ruotsissa ja yleisöä riitti sielläkin. Teimme myös Luulajassa tunnin radionauhan, jonka toimitti Ragnar Lassinantti. Hänestä jäi hieno muisto.
– Muistan myös esiintymisen pianistin kanssa Kiirunassa LKAP:n tilaisuudessa, missä paikalla olivat Pohjoismaiden kaikki pääministerit ja sain kunnian olla heidän vierellä juhlalounaalla.
Rovaniemellä asuessaan Matti ehti kiertää Jukka Lainkarin yhtyeen lisäksi Caravanin ja Dominon solistina, kunnes paikallinen muusikko Helge Vento oli yhteydessä helsinkiläismanageri Jorma Weneskoskeen ja hän otti Matin talliinsa.
Hytönen oli ehtinyt levyttää jo vuonna 1961 RCA:lle Mauno Kuusisto-leffan tiimoilta Erkki Melakosken johdolla, mutta aikuisiän levytykset Matti teki vuosina 1966-1970 päästyään Weneskosken hoiviin. Kaikkiaan hän levytti 18 kappaletta, joista neljä on tiputettu pois Nuoruuden Kuvat-kokoelmalta.
– Niin pari sinkkua on vielä jäänyt odottamaan uutta aikaa tai sanotaanko, että mielestäni eivät ole kovinkaan julkaisukelpoisia.
Poissa on muun muassa Matin toinen sinkku Kaikki kuulkaa (Listen people)/ Tiedän, että palaat (Any day), jolla kuullaan Jim Pembrokea (x-Wigwam) eka kertaa suomeksi.
– Herman`s Hermitsin kipale tuli pakollisena mukaan, mutta Any day-biisiä taisi sen tekijä Jim Pembroke ehdottaa. Hän oli tuolloin Jorma Weneskosken tallissa ja tavattiin melkein päivittäin.
– Sinkun äänitykset jostain syystä epäonnistuivat ja näin laulut jäivät unholaan. Olen kavereitten kanssa yrittänyt fiksailla niitä, mutta huonolla onnella. Pitäisi olla taustat ja lauluraidat käytössä ja kun niitä ei ole, niin ei maha mittään.
Any dayn Jim Pembroke levytti Pems-yhtyeen kanssa 1966 ja eräässä haastattelussa Jim kutsui Mattia Weneskoski Oyn Tangolaulajaksi ja sehän Matista tuli, ainakin joksikin aikaa?
– Tapasin Unto Monosen Rovaniemellä ja hän kysyi, että voisinko levyttää hänen kaksi tangoa. Lupauduin ja myös Jorma Weneskoski oli samoilla linjoilla. Managerina miettiessään miten poika saataisiin lavakeikoille parhaiten myytyä ja tango oli aina kova sana. Molemmat Monosen tangot Rakastunut ja Tango petturille olivat ensilevytyksiä.
– Unto pyysi myös oman orkesterinsa solistiksi, mutta jokin pisti hanttiin ja se jäi puheen tasolle.
Nuoruuden kuvat-koosteella Hyvönen laulaa myös soulahtavaa musiikkia vahvoine torvineen, mikä toimii hyvin, mutta mieluiten Matti sanoo kuitenkin levyttäneen tangoa ja iskelmää.
– Valitettavasti vain levy-yhtiöni PSO ei saanut oikeuksia moniin haluamiini lauluihin. Yhtenä esimerkkinä Sade, jonka viimemetreillä nappasi Fazer. Markku Suomiselle siitä tulikin iso hitti. Täytyy sanoa , että hieman harmitti, Hyvönen myöntää.
Jorma Weneskosken lisäksi Mattia manageroi toinen persoona Tauno ”Tappi” Suojanen, kunnes vuonna 1972 Hyvönen alkoi opiskella klassista laulua ja pääsi Tampereen Ooperaan.
Hyvösen hienot hetket oopperataiteen parissa kestivät kaksikymmentä vuotta. Musiikin aineenopettajana hän on toiminut eri puolilla Suomea vuosina 1980-2013 .