Posts Tagged “åsa larsson”

Konserttiarvio: TREMAN, kultahippuja meän juurilta ja maailmalta

by Arto.

T R E M A N

TREMAN Ebeneser, Luulaja 7. 3. 2020

Kansanmusiikkia pohjoisesta ja ympäri maailman oli  Treman-yhtyeen tarjoama menu ja kuultiinkin monipuoliset kaksi settiä laatumusiikkia. Viihtyisä iltapäivä Norrbottenin pääkaupungissa. Luulajan kulttuurikeskus Ebeneserin lavalla oli kolme kokenutta, taitaavaa muusikkoa: Hasse Alatalo (laulu, kitara & haitari), Janne Olofsson (viulu) ja Johan Andren (basso).

” Nykyään ollaan vanhoja eläkeukkoja.  Soitetaan ajankuluksi ilman paineita ja tavotteita, kertoivat herrat väliajalla. Heistä Hasse ja Janne soittivat aikoinaan tunnetussa Norrlåtarissa ja he muistelivat vierailleensa Suomessa  Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla viisi-kuusi kertaa ja historia kertookin, että tekivät aikamoisen vaikutuksen nuoriin suomalaispelimanneihin. Basisti Johan on taas soittanut Black Island Stombersissä ja Luulajan sinfoniaorkesterissa.

Hasse Alatalo

Hyvä kun  mestarit soittavat, heitä tarvitaan, sillä Ebeneserissä oli hyvin kuulijoita. Paikka oli myös kuin tehty Tremanille, idyllinen vanha rakennus, jossa uusia muistoja syntyi vanhoja muistellessa. Yleisönä oli enimmäkseen meitä vanhoja, useimmat harmaapäisiä kuten soittajatkin, mutta joukossa myös pitkätukkaisia nuoria, jotka kuuntelivat erityisellä tarkkaavaisuudella. Perinne elää, toivotaan niin ja tulee uusia hasse alataloja, sillä hänen kaltaisia juurimusiikin lipunkantajia pohjoinen aina tarvitsee.

Luonnollisesti Hasse Alatalo oli keskeisessä roolissa. Hän lauloi ruotsin lisäksi myös meänkielellä tai puoleksi kirjailija Åsa Larssonin sanoittaman laulun Här tuggar korna,  jossa ”lehmätkin nauraa” mutta ehdottomasti parasta olivat hänen tulkitsemat Bob Dylan-kappaleet. Hassen laulu ja Jannen viulu loi koko iltaan taianomaisen Desire-fiiliksen, kun yhtye esitti alunperin tälle Dylanin klassikkoalbumille tarkoitetun Abandon loven.  Toisessa setissä ikivihreä Man Of Constant Sorrow  Hassen ruotsiksi laulamana, alleviivasi vielä Dylania, vaikka muitakin esittäjiä laululle löytyy satoja.

Norrlåtar-pohjalta kuultiin muun muassa katrillia, polskaa ja Konsta Jylhän parempi valssi, kaiken huippuna yhtyeen hitti Ko över Sarek, vanha venäläinen Katinka, jonka polveileva teksti vei aivan eri sfääreihin kuin alkuperäinen.

Kaikkinensa viihdyttävä, mutta syvämietteinenkin ilta. Välipuheiden annettiin velloa laulujen välillä ja yhtyeen ja yleisön vuorovaikutuksesta syntyi maaginen tunnelma. Naurettiin yhdessä, kuunneltiin filosofisia pohdintoja, avattiin kielellisiä umpisolmuja  ja sivuttiin taivaallisia asioitakin.

Arto Junttila