Emile Ford & The Checkmates

Tasan 60 vuotta sitten Englannin singlelistan kärjessä oli Emile Fordin laulama What do you want to make those eyes at me for. Se pysyi ykkösenä kuusi viikkoa ja saavutti miljoonamyynnin. Emile yhtyeineen oli voittanut Lontoon Sohossa talent-kisan 1959 ja päässyt levyn tekoon Pye recordsille, jonka kuumin nimi oli silloin Lonnie Donegan. 

1960  brittien suosikkilaulajia olivat muun muassa Cliff Richard, Adam Faith ja Marty Wilde, mutta Emile oli ensimmäinen tummaihoinen, joka nousi listaykköseksi. Yhden hitin ihmeeksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan vielä samana vuonna hän nousi Top20:een lauluilla On a slow boat to China, You’ll never know what you’re missing, Them there eyes ja Counting teardrops ja niinpä New Musical Express-lehden lukijat äänestivät Fordin Parhaaksi Uudeksi Artistiksi vuodelle 1960.

Fordin suuri menestys kesti vuodet 1960-1963, jolloin riitti keikkoja kuin tv-esiintymisiäkin. Hän lauloi paljon pakettikiertueilla artistien kuten Bobby Darinin, Everly Brothersin, Shadowsin ja Duane Eddyn kanssa.

The Beatles lämppäröi Emile Fordia 1962

Ruotsissa Emile esiintyi ensi kertaa  Tukholman Gröna Lundissa 1962 ja jo seuraavina vuosina hän lauloi ympäri maata, tullen tutuksi Tornionlaaksoa myöten, esiintymispaikkoina muun muassa Haaparanta, Kukkola ja Övertorneå.

Kun Suomen puolella ottaa puheeksi 1960-luvulla länsirajalla vierailleet ulkolaiset artistit, monet muistavat Emile Fordin ensimmäisenä. Syynä tietenkin se, että hän vieraili täällä usein,  koska hän oli asettunut asumaan neljänsadan kilometrin päähän Lyckseleen. Tarina kertoo, että eräällä kiertueella, hän oli etsinyt puhelinta ja eräässä talossa Lyckselessä, oven oli avannut kaunis Carina, johon rakastui ja he menivät naimisiin.

Emile Ford oli syntyjään Saint Luciasta Karibian saarilta, mutta hän kouluttautui Englannissa ääni-insinööriksi. Laulamista ja soittamista suurempi intohimo Fordille olikin ”täydellisen soundin etsiminen”. Löysikö hän sen ehkä Pink Floydin Division Bell-albumilla, jolla hän toimi neuvonantajana. Jokatapauksessa hänen teknistä tutkimustyötä arvostettiin ja käytettiin myös mm. Stingin ja Michael Jacksonin levyillä. Yksi hänen varhaisimmmista keksinnöistä oli Music Minus One-systeemi, joka loi perustan karaokelle.

Ruotsissa Emile eli vuodet 1963-1972 ja oli varsin suosittu ja hänen levytyksensä Little June, joka oli käännös ”Laulavan saamelaisen”  Sven-Gösta Jonssonin hitistä Lillemor, nousi niin  Kvällstoppeniin kuin Tio i Toppiinkin. Myös Still ja Twilight time olivat ruotsalaisten mieleen.

Puolet vuodesta Ford keikkaili, usein skellefteålaisen Yngve Forsellin yhtyeen kanssa ja puolet hän vietti kotona Lyckselessä perheensä seurassa ja omassa studiossaan äänikokeiluja tehden. Jo läpimurtonsa vuosien tienesteillä  hän oli perustanut studion Barbadokselle ja Ruotsi-vuosien jälkeen, hän perusti kolmannen studion myös Los Angelesiin, jossa teki studiotöitä maailmannimille.

Levyttikin hän aina silloin tällöin. Parhaiten laulajan uran jälkeistä kautta edustaa, tuttuja klassikkoja sisältävä  albumi  My Kind Of Country Music vuodelta 1979, jonka hän teki legendaarisen steelkitaristi B.J. Colen kanssa, joka on soittanut kaikkien kanssa, Rockpilesta Tom Jonesin viimeisiin roots-levyihin asti.

Emile Ford, koko nimeltään Michael Emile Telford Miller,  kuoli 78-vuotiaana Lontoossa 11. toukokuuta 2016. Suomen puolella hän ei aikakirjojen ja asiantuntijakyselyjeni mukaan koskaan esiintynyt.

https://www.youtube.com/watch?v=ZCN–6DYEsc

https://www.youtube.com/watch?v=RRk8eBqcOLA