Posts Tagged “mikaelniemi”

ANTTI MIKKELINPOIKA KEKSIN syntymästä 400 vuotta

by Arto.

Tornionjoen jäittenlähdön aikaan keväisin aika monen mieleen nousee Keksin laulu. Sehän kuvaa Väylän tuhoisan tulvan kulkua vuonna 1677.

Jo nyt Herra kesää tekee/ Luoja suuri suweapi/  Maria maata paljastaapi/ Tulwan tuopi tunturista/  Weden waaroista walottaapi/  Tornion jokeen johdattaapi.

Keksin laulun kirjoittaja oli Antti Mikkelinpoika Keksi (1622-1705), ensimmäinen nimeltä tunnettu suomenkielinen kansanrunoilija, jonka teksteistä on säilynyt jälkipolville myös herjaruno, joka kertoo vuosina 1636-1676 eläneestä Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Ulopolitaniuksesta.

 Aina ajankohtainen

 Vielä tänäänkin Keksin laulu inspiroi taiteilijoita.  Viimeksi sitä ovat esittäneet  Wimme Saari ja Hasse Alatalo. Viimemainittu kansanmuusikko on verrannut runon tekstiä nykyajan räppiin. Alatalo on kirjoittanut myös kirjan Nurmen Lintu- Ängens Fågel, johon keräsi 1970-luvulla lauluja Ruotsin Tornionlaaksosta. Hän muun muassa törmäsi aareavaaralaiseen Ellen Siikavaaraan, joka osasi  tulvalaulun ulkoa.

Hasse: ” Siikavaarat pitivät kestikievaria Aareavaarassa. Ellen ei ollut oppinut sitä koulussa tai lukenut kirjasta, vaan kuullut. Ehkä hänen äidiltään Ollan Mantalta tai joltain kulkumieheltä. Eli laulu oli kulkenut suusta suuhun.”

Pohjoisruotsalainen kansanmusiikkiyhtye J. P. Nyströms levytti osan Keksin laulua ruotsiksi  vuonna 1987 Vårvinter-levylleen. Viimeksi sen innoittamana on syntynyt  Mikael Niemen romaani Veden Viemäää (Fallvatten). Pajalalaiskirjailija  kutsuu Keksin runoa Tornionlaakson kansalliseepokseksi. Myös Niemen menestyskirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä löytyy huikea Keksin inspiroima kuvaus jäistä vapautuvasta joesta, joka soi kuin rock`n`roll.

Mikael: ” Kun kirjoitin kohtausta, tein sen ainakin sata kertaa ennen kuin hyväksyin. Tornionjokilaaksolaisen kirjailijan näytönpaikka on kirjoittaa jäittenlähdöstä.”

 Juuret molemmin puolin Väylää

 Syntyjään Antti Keksi on nykyiseltä Ylitornion Kaulinrannalta. Hänen isänsä oli Heikin Mikko. Avioiduttuaan 21-vuotiaana hän muutti ensin isännäksi Marjosaareen Keksin tilalle ja myöhemmin Tornionjoen toiselle puolen Torakankorvaan. Antti oli maanviljelijä ja sotilas, mutta eniten häntä kiehtoi runonlaulu. Hänellä oli kulkijan mieli ja sanomisen pakko. Hän kiersi talosta taloon laulujaan esittämässä ja hän oli suosittu kansan parissa.

Antin elämää paljon tutkineen professori Erik Wahlbergin mukaan Keksi oli myös  neljännesmies.

– Ylitornio oli aika iso pitäjä siihen aikaan ja se jaettiin neljään osaan ja jokaisella lohkolla oli oma neljännesmies ja Antti oli yksi heistä.

Erik kertoo, että Keksin aikaan vuolaita koskia oli vähemmän ja hän kulki pitkin Väylää veneellä ”viran puolesta” arvioimassa vahinkoja, joten tulvalaulun kuvauksen hän arvelee olevan senkin puolesta niin tarkkaa.

Suurina katovuosina 1600-luvun lopussa Antti  hankki lisäksi leipää perheelleen kiertämällä Norjan rantoja.

 Keksin laulu ja Acerbi

 Italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi kuuli Keksin tulvarunon vuonna 1799. Hän oli matkalla Nordkappiin ja pysähtyi juhannuksen alla pariksi päiväksi nykyisen Övertorneån pappilaan. Kirjassaan Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape hän kuvaa pysähdystään kaikinpuolin peräpohjalaisen vieraanvaraiseksi. Viivähdyksen kohokohta oli kiipeäminen Aavasaksan vuorelle, jonne Acerbi nousi maapallontutkija Maupertuisin jalanjälkiä. Keksin lauluun hänen huomionsa kiinnitti rovasti Svanberg ja näin runo kirjoitettiin ylös ensimmäistä kertaa.

Kaikkiaan Keksin lauluun sisältyy 212 säettä. Runossa Keksin kieli on terävää, kantaaottavaa ja elävää, jonka takia teksti on säilynyt sukupolvesta toiseen myös muistiperintönä. Antti myös moralisoi, viljelee huumoria ja käyttää pistävää ironiaa ylempiään kohtaan. Hän ei tunne alemmuutta, vaan pientä vahingoniloa rikkaita kohtaan, joita tulvan hävitys kohtasi.

Myös Acerbi oli ylpeä löydöstään.”Tämä runo on nyt ensimmäisen kerran kirjoitettu muistiin ja jollei sattuma olisi kuljettanut muuatta italialaista napapiirin taakse, olisivat runo ja runoilija aikaa myöten hautautuneet unohduksiin. Täten lappalainen runoilija saa kiittää maineestaan italialaista matkailijaa, mikä ei ehkä ole oudompaa kun jos joku italialainen runoilija joutuisi kuuluisuudestaan kiitollisuudenvelkaan lappalaiselle matkamiehelle.”

Tutkimusmatkansa jälkeen hän pyysi turkulaista Henrik Gabriel Porthania kääntämään Keksin tulvarunon latinan- ja ranskankielille. Hän kuitenkin kieltäytyi. Syyksi on arveltu Acerbin matkakirjan aiheuttaman sensaatiota Tukholmassa. Italialainen nimittäin julkisti kaikki lasin ääressä kuullut jutut. Uskaliaimmat niistä käsittelivät kuningashuonetta ja ruotsalaisten tapojen omituisuuksia.

Kalevalamitassa

1880-luvun alussa Keksin laulusta oli puolisen tusinaa kirjoitettua versiota. Vanhinta niistä säilytetään Acerbin arkistossa Mantovan Biblioteca Communalessa, Italiassa. Painetun asunsa se sai vuonna 1829, kun Oulun kirjapainon perustaja C.E.Barck painatti sen arkkiveisuksi. Arkkiveisut olivat aikansa sanomalehtiä. Niiden levikki oli suuri ja niitä myytiin siellä missä väki liikkui: Markkinoilla, kirkonmäillä, häissä, kinkereillä ja käräjillä.

Keksin laulua esitettiin Kalevalamitassa. Niinkuin muutkin runolaulut, se syntyi esitystilanteessa. Elävästä tilanteesta kertoo Acerbi: ”Kuulijain muodostaman piirin keskellä seisovat improvisaattori ja hänen kertaileva avustajansa. Jokaisen säkeen, jonka sepittäjä laulaa tai esittää, avustaja toistaa samalla nuotilla. Hän tarttuu säkeen viimeiseen tai viimeistä edelliseen sanaan. Lopettaa säkeen yhdessä sepittäjän kanssa ja toistaa sen sitten yksin.Näin sepittäjälle jää aikaa miettiä seuraavaa säettä. Taukojen aikana he virkistävät itseään oluella ja jaloviinalla ja jatkavat tätä tilapäisrunoiluaan useasti yöhön myöhään.”

 Antti Mikkelinpoika Keksi kuoli 83 vuoden iässä rutiköyhänä. Perintöä hän jätti 15 äyriä. Hänelle on pystytetty Övertorneån Korvan kylään muistokivi.

Lainaus Arto Junttilan kirjasta: Poppia Väylän pyörtheistä II (Väyläkirjat 2014)

Ps. Vuoden 2021 juhannuksena julkaistiin Keksin Laulu kokonaisuudessaan levyllä. Arto Tiesmaa teki sävellystyön ja tulvaruno sai uuden elämän. CD on kunnianosoitus paitsi Keksille, myös vapaana virtaavalle Tornionjoelle. Tämän päivän runonlaulajien lisäksi levyn viimeisellä raidalla ääneen pääsee myös Ragnar Lassinantin ohjelmassa tutkija Erik Wahlberg, joka kertoo tarkemmin Antista ja tulvarunosta!

 

Kommentti: Kun MIKAEL NIEMI soitti Nazarethin kanssa Pajalassa 1984

by Arto.

Kun Rosa Liksom kertoo Reitarista, melkein uskoo, että hän olisi tuntenut taidemaalarin tai kun Bengt Pohjanen kirjoittaa Faravidin kuninkaasta, melkein uskoo, että hänen juuret ovat Kassan kylässä, mistä kirjailijakin on kotoisin.

Tornionlaakso on täynnä hyviä tarinoita ja tarinankertojia, mutta paras on Mikael Niemi.  Muistan, kun  luin Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjasta maagisiin mittoihin kasvavasta, melkein sormettomasta  kitaristi Gregeristä, ja uskoin, että hän on todellinen. Myöhemmin Niemen 50-vuotispäivillä kättelin sitten Bengt Granbergiä, joka oli hahmon malli ja petyin, sillä kaikki sormet olivat tallella.

Siitä on nyt 20 vuotta kun Mikael  Niemen maailmanmenestys  ilmestyi. Kun hän  pyöritti tuoretta teostaan  hyppysissään  ensi kertaa kotonaan Pajalassa, hän sadatteli sen rumia kansia. Hän ei uskonut, että sitä kukaan ostaa, mutta toisin kävi.

Nuoren miehen mieli oli tehnyt pitkään huipulle, mutta siihen asti hän oli ollut pelkkä runopoika, joka kulki kylän raittia tyhjä ryksäkki sölässä.

Musiikki oli Mikaelille toinen väylä, jota hän oli kokeillut, mutta kun hän näki Hurriganesin livenä Luulajassa 1970-luvulla, usko omiin bändivirityksiin koki kolauksen. Itsetuntoa nakersivat myös yleisön joukosta kuullut viritä kitara-huudot.

Musiikillisen täyttymyksen hän koki kuitenkin  vuonna 1984. Se oli Niemen kertoman mukaan suurinta, mitä hänelle tapahtui ennen Vittula-kirjan menestystä.

Eräänä päivänä Mikael saa kuulla, että maailman hardrockeliittiin kuuluva yhtye Nazareth on tulossa Pajalan markkinoille. Käsittämätöntä! Bändi jonka levyt hän on soittanut puhki ja jonka kitarariffit, bassokiemurat ja rummunlyönnit hän osaa ulkoa mennentullen. Kun kylässä ei ollut Limousinea, Mikael keksii pyytää isältään lainaksi uutta Mersua, jolla hän pääseekin kuskaamaan bändiä lentokentältä. Itse asiassa sitäkään ei ole, vaan soratie, jolle pienkone laskeutuu.  Matkalla soittajat kyselevät, löytyykö Pajalasta ravintolaa, jossa pitää hauskaa. Kun sellaistakaan ei löydy, Mikael päättää viedä yhtyeen saunomaan Tornionjoen rannalle. Kaikki menee hyvin kunnes paikalle eksyy paikallinen pontikankeittäjä ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Seuraavana päivänä, kun on konsertin aika, soittajilla on niin paha kankkunen, että järjestäjä Beng-Ola Kaupin johdolla järjestetään hätäkokous ja päätetään hoitaa miehet kuntoon vahvalla kahvilla ja suomalaisella piimällä. Nazarethin basistia ei kuitenkaan saada  soittokuntoon. Konsertin ajan hän seisoo kyllä lavalla, mutta esiripun takana soittaa Mikael Niemi, jonka basso on kytketty vahvistimeen.

Pajalan konsertti on suurmenestys ja yli 4000-päinen  markkinakansa on haltioissaan. Skottibändin isoin hitti  Love hurts saa edelleen suurimmat aploodit ja voittorahoilla Pajalan lentopallojoukkue saa talven vieraspelimatkat kustannettua. Kun Mikaelin soitto Nazarethin basistina paljastuu hän alkaa saada kyselyitä eri puolilta. Hän saa kuulla: ”Sinusta puhutaan hyvää Englannissa”, mutta pian hänen tähtihetki unohtuu. Seuraavana kesänä Tornionjoen toisella puolen, Finnkampen-henki on kuitenkin herätetty  ja Pelloon päätetään hommata vielä isompi mättöporukka Motörhead, mutta se onkin taas aivan toinen juttu.

Nazarethin visiitistä Pajalaan 6. heinäkuuta 1984 bestsellerkirjailija Niemi kertoo edelleen yleisötilaisuuksissaan. Hauska ja mukaansatempaava tarina, joka vie mukanaan.

Arto Junttila