Kymmenisen vuotta sitten progebändi Tai Shan aloitti coverbändinä ja ainakin hetkeksi se palaa vanhojen klassikkojen pariin tapaninpäivänä 26.12. Boxing Day Experience -tapahtumassa kotikaupunkinsa Kemijärven Mestarin Kievarissa.
Syynä on osin se, että uuden jäsenen multi-instrumentalisti Jussi Alaräisäsen sisäänajo käy näin nopeampaan, vaikka hän toimikin yhtyeen viimeisen albumin Iceflowerin miksaajana.
– Jussi myös laulaa, joten emme ole enää pelkkä instrumentaalibändi. Neljä vuotta Tai Shanissa ollut basisti Janne Jakola joutui jättäytymään yhtyeestä pois muiden kiireidensä vuoksi, joten Jussin ja minun lisäksi mukana ovat Janne Särkelä ja Markus Jakola, molemmat useamman soittimen taitajia, Tai Shanin rumpali Jorma Tabell kertoo.
Iceflower-levy ilmestyi vuosi sitten ja silloin oli yhtyeen edellinen keikkakin. Yleensä esiintymiset ovat olleet lähiseudun jazzfestivaaleilla. Albumi on saanut kauttaaltaan mukavaa palautetta. Esimerkiksi suomalainen progeasiantuntija Colossukseen vuodesta 2010-lähtien kirjoittanut ja Finnish Prog-kirjaa tekevä Matti P kirjoittaa muun muassa:
- “The music operates on the borders of the progressive rock genre, it’s more like easy-going jazz-rock/fusion, keyboards and guitar being in the central roles. Many tracks have a laid-back groove with a slight funkiness. The gifted musicians seem to sincerely enjoy playing and that’s always important. It also can’t be said that any of the tracks would be without nice solos and changes in dynamics and tempo. Especially the keyboards often have an enjoyable airiness. The closing number Iceflower is the unquestionable highlight. Emotionally it’s richer than any of the other nine tracks.”
Vakavastiotettavat progebändit kuten Tai Shan taitavat olla Lapissa laskettavissa yhden käden sormilla?
– Harvinainen ilmiöhän me kieltämättä olemme. Genrenä proge ehkä kuvaa meitä edelleenkin parhaiten, vaikkakin olemme suuntautuneet jo aika monenlaiseen musiikkiin. Iceflower -levyn myötä koemme itsemme ehkä mieluummin fuusiobändiksi, mutta nämä rajat ovat varsinkin nykyisin niin häilyviä.
Olitte ekana coverbändi. Millainen ja mitä soititte?
– Se oli nopea tapa saada homma rullaamaan. Omiakin biisejä on silti ollut mukana alusta saakka ja jossain vaiheessa kyllästyimme coverbiisien soittamiseen ja omistauduimme kokonaan oman musiikin tekemiselle.
– Aloitimme syksyllä 2005 ja olimme ensimmäiset viisi vuotta kitara-basso-rummut -trio ja biisivalinnat olivatkin hyvin kitaravoittoisia. Alussa linjamme oli aika lailla raskasta rockia, mutta oma linja muuttui koko ajan kokeilevampaan suuntaan. Ohjelmistossa oli Rushin, Joe Satrianin, Vinnie Mooren, Deep Purplen ja Rainbown biisejä. Nykyään jazz ja etenkin jazzrock miellyttää meitä kaikkia ja sitä onkin siksi luontevaa soitella.
Progehan oli aikanaan punk-sukupolvelle kirosana. Olitteko erilaisia nuoria vai miten löysitte toisenne?
– Koska Kemijärvellä on aina ollut musiikin harrastajia vähänlaisesti, ikä on meidän kohdalla aivan sivuseikka. Samoihin bändeihin hakeutuvat ne, joiden henkilökemiat kohtaavat ja joiden musiikkimaut risteävät edes jollakin tavalla. Meillä on tässä bändissä ollut aina isoja ikäeroja, joten sellaista yhteistä nuoruusaikaa me ei olla eletty.
– Mitä taas punkkiin tulee sen tulisi kuulua jokaisen musiikinystävän sanavarastossa siihen kirosana-osastoon. Sehän vesitti aika monta muutakin musiikinlajia kuin progressiivisen rockin ponnahtaessaan aikanaan tyhjästä.
Tai Shan on kiinankieltä ja englanninkielisissä biiseissänne ette hyödynnä Lapin luonnon outoa taikaa. Tuli mieleen, jos tulisi keikkakutsu Kiinaan, pukisitteko lapinpuvut päälle?
– Mikäli joskus saisimme kutsun Kiinaan saakka niin täytyisihän se sitten varmaankin yrittää edes jossain määrin miellyttää ystävällisiä isäntiämme ja pukeutua lapinpukuun, vaikka onkin varmasti melkoisen kuuma kapistus lavalla.
– Pakko muuten tunnustaa, että nimemme on tullut suoraan Rushin samannimisestä biisistä, ei Kiinasta. Meillä oli silloin alkutaipaleella eka keikka jo ihan hetikohta ja nimeä yhä puuttui, joten vähän kiirekin siinä tuli. Tai Shan näytti hyvältä, eikä ole mitenkään tavallinen niin se sopi sitten kaikille.
– Lappilaisuutta itseisarvona, sekä brändinä on vaikeata ajatella. Kun raja-aitoja ei ole kaadettavana, on helpompaa ja vapaampaa edetä.
Progea soittamalla ei elä, mutta rakas harrastus se voi olla. Mitä teette työksenne?
– Meistä löytyy opettajaa, rakennusinsinööriä ja autonkuljettajaa, mutta jokainen meistä soittaa myös useammassa yhtyeessä. Kuitenkin otamme Tai Shanin sopivan vakavissaan, eli hälläväli-asenteella tätä ei tehdä. Yritämme soittaa ja tehdä biisejä aina oman osaamisemme mukaisesti.
Levyjen tekeminen ei ole kultakaivos, mutta ei kahta (Lost Horizon & Iceflower) ilman kolmatta. Onko uusi albumi tulossa ja entä miltä tulevaisuus muuten näyttää ?
– Kun soittaa tämänkaltaista musiikkia, kuin me – ei olisi kovin järkevää alkaa haikailemaan isojen levymyyntilukujen perään.
– Keikoilla palaute on aina ollut kuitenkin jopa hämmentävän ylistävää ja siitä tiedämme että bändimme voisi kyllä menestyä jopa hieman suuremmassakin mittakaavassa. Alunperin kolmannen levyn oli tarkoitus ilmestyä 2015, mutta nyt kun kokoonpanossa tapahtui muutos ja kun olemme muiden kiireiden vuoksi ehtineet soittelemaan harvoin yhdessä, olemme luopuneet deadlinesta. Ehkä se kolmas levykin tulee jossain vaiheessa.